Sivu 1/11

Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 29 Elo 2016, 23:42
Kirjoittaja Southpaw
Akkin ja Tingan rantautuessa laivasta Tuulen maahan, Tinga oli auttanut loukkaantuneen ystävänsä lähimpään majataloon, missä he olivat lopulta päätyneet viettämään useita päiviä, odottaessaan, että Akkin vammat paranisivat siihen kuntoon, että tämä kykeni matkustamaan itse. Koska muutakaan tekemistä ei juuri ollut, oli Tinga auttanut ystäväänsä oppimaan pistekirjoitusta äidin antaman käärön avulla, jota he olivat lopulta lukeneet vähitellen eteenpäin. Tätä äidin kirjoittamaa elämänkertaa ei ollut tarvinnut lukea kovinkaan pitkälle, kun heidän silmilleen oli tipahtanut varsinainen pommi. Jos tekstiä oli uskominen, äiti oli alunperin liittynyt isän muodostamaan joukkoon siksi että se oli ollut hänelle Ootgakuressa määrätty tehtävä. Kaiken Akkin laivassa kertoman jälkeen tuossa tiedossa oli sulattelemista, eikä Tinga voinut käsittää iten äiti ja isä olivat lopulta päätynet yhteen jos äidin tehtävä oli todella ollut houkutella isä Orochimarun luo, jotta tämä voisi vallata Ryuun kehon itselleen. Eikä Tinga voinut olla miettimättä sitäkään mahdollisuutta, että tuo kaikki iittyi jollain tapaa kaikkiin Hebin tapahtumiin. Ehkä äiti ei ollut koskaan ollutkaan täysin uskollinen isälle mitä tuli ninjana toimimiseen? Se selittäisi ainakin osittain sen, miksi tämä oli päätynyt uhraamaan itsensä Akkin vuoksi.

Ystävänsä kuitenkin ollessa viimein matkustuskunnossa, kaksikko oli jättänyt rannikkokylän taakseen ja suunnannut aavikon halki kohti Sunagakurea, missä Akki ooli sanonut haluavansa tavata Susan Shakespearen, kunoichin joka oli ollut mukana kun äiti oli ollut tuhoamassa Uutta Yakuzaa. Tosin huolimatta siitä, että Akki kykeni kävelemään jo melko hyvin omin voimin, ei Tinga voinut olla tuntematta huolta ystävänsä puolesta, sillä tämän ääni ei ollut vieläkään kaiken levon jälkeen palautunut ihan normaaliksi. Se kuulosti jääneen melkeinpä pysyvästi hiljaisen, käheän kuiskauksen tasolle, aivan kuin Akkin kurkku olisi ollut jatkuvasti kuiva. Matkan alkaessa Tinga oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että he joutuisivat matkaamaan Sunagakuren porottavan auringon alla. Kenties aavikon kuumuus ja lämpö tekisivät Akkille hyvää edes jollain tasolla. Ainakin tämän ruumiinlämpö oli alkanut palautua kutakuinkin normaaliksi jäätymisen jäljiltä. Heidän päästyään kuitenkin perille ja kysyessä kylän porteilla olevilta vartijoilta mistä voisivat löytää Susanin, oli kaksikkoa neuvottu kulkemaan kylän halki kohti GSG:nä tunnettua rakennusta, missä kunoichilla tiedettiin olevan edelleen työtiloja vaikka ei aktiivisesti enää juossutkaan tehtävillä. Heidän sitten kävellessään vilkkaiden katujen halki neuvottuun suuntaan, Tinga ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla hermostunut vai ei. Hän ei ollut kuullut Susanista vanhemmiltaan paljoakaan, puhumattakaan siitä että olisi tutustunut tämän tietoihin itse. Äiti oli toki tehnyt tämän kanssa yhteistyötä Uuden Yakuzan tuhoutuessa, mutta siitä huolimatta Tinga ei voinut mitään sille, että puolittain tunsi epäluuloa. Vaikka Akki pysyikin jo omilla jaloillaan, Tinga ei uskonut, että tämä kuitenkaan pystyisi taistelemaan vielä täysin voimin, jos jokin menisi vikaan Susani kanssa keskustellessa.
"Osaatko kertoa minulle hänestä mitään? En tiedä itse juuri muuta, kuin että häntä pidetään yhtenä tämän kylän voimakkaimmista", Tinga päätyi lopulta kysymään Akkilta. GSG:n rakennus ei ollut enää kaukana, joten jos oli jotain mitä heidän molempien olisi hyvä tietää, Akkin lieni parasta kertoa se nyt.

[Risti ja Piisami. Varmaa parasta et Risti vastaa enne Piisamia?]

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 30 Elo 2016, 20:11
Kirjoittaja Cross
Muutamia päiviä kestänyt laivamatka oli tullut kuin taivaanlahjana Akkille, joka oli tarvinnut kaiken saatavilla olevan ajan haavojensa nuolemiseen. Senpä takia hän nukkuikin melkein koko matkan ajan, heräten pääosin ainoastaan syömään ja käymään samalla lyhyviä keskusteluita Tingan kanssa Yatan avustuksella. Kaikesta saamastaan levosta huolimatta miekkamies ei kuitenkaan ollut vielä valmis rankkaan matkaan aavikonpoikki heitä kuljettaneen pikku aluksen saapuessa lopulta Tuulenmaan merkittävimpään satamakaupunkiin Kaiganiin, minkä takia matkalaiset joutuivatkin jäämään vielä joksikin aikaa lepäämään erääseen kaupungin vähemmän huomiota herättävistä majataloista.
Lämmin ja meren kostuttama ilmasto tuntui alkavan auttaa Sanadaa saamaan hiljalleen voimansa takaisin, vaikka saatujen haavojen paranemiseen se ei kuitenkaan auttanut millään tapaa. Nuorenmiehen ei tarvinnut kuitenkaan enää nukkua suurinta osaa vuorokaudesta ja saattoi siksi olla jopa jo hieman parempaa seuraa ystävälleen, alkaen jopa opetella tämän opastamana pistekirjoitusta Azusan tyttärelleen jättämää elämänkertaa tutkien. Sen sisältämät paljastukset vetivät hyvinkin vertoja niille joita he olivat saaneet selville Hebigakuressa, laittaen kummankin nuorista pakolaisista miettimään mahtoiko myös tällä kaikella olla jotain yhteyttä kylän tapahtumiin.

Lopulta kuitenkin koitti se päivä kun ystävykset päättivät lopultakin lähteä matkaan Sunagakurea kohti, lyöttäytyen sinne päin suuntautuvan pienen karavaanin mukaan. Peläten edelleen mahdollisia taka-ajajia he eivät tietenkään matkanneet omilla nimillään, tai unohtaneet naamioida itseään matkan ajaksi, mikä ainakin miekkamiehen tapauksessa kävi todella helposti. Pituudelleen hän ei mahtanut juurikaan mitään, mutta lähestulkoon koko hänen kehoaan peittävät kääreet kätkivät kuitenkin tehokkaasti lähes lumenvalkean kalpean ihon, kuten myös hänen toisen erikoisen värisen punaisen silmänsä. Samoin myös paikallisten suosimat löysät ja ohuet kaavut peittivät hyvin nuorukaisen murtuneet kädet, jotka olivat sidottukiinni keskivartaloon. Ne saivat hänet näyttämään melko mahakkaalta, mikä olisi varmasti riittänyt hämäämään useimpia palkkionmetsästäjiä useammankin silmäyksen ajan.
Epäilyksistään huolimatta shinobi kaksikolla ei kuitenkaan ollut pienintäkään ongelmaa matkan aikana hebigakurelaisista metsästäjistä, eikä heidän siksi olisikaan varmaan tarvinnut pariin otteeseen vaihtaa matkaseuraa jossa kulkivat. Se tuli kuitenkin tarpeeseen Sanadalla, joka sai todeta ettei ollutkaan vielä niin hyvässä kunnossa kuin oli kuvitellut lähtiessään tälle matkalle. Kuuma, kuiva ja pölyinen ilma ei kuitenkaan ollut hyväksi hänen jo muutenkin kärsineille keuhkoilleen ja kurkulle. Matka kulutti vielä toipilas kunnossa olevan miehen voimia enemmän kuin olisi voinut olettaa, pakottaen heidät siksi pysähtymään aina toisinaan muuta karavaania pitemmäksi aikaa lepopaikkoina toimiville keitaiden ympärille rakennettuihin pieniin kyliin.
Matkattuaan monta päivää suunnittelemaansa pitempään Akki ja Tinga kuitenkin saapuivat sitten aavikon keskellä luonnonkallioiden muodostaman suojamuurin keskellä olevan kylän porteille, saaden kuulla heti siellä olevilta vartioilta että olivat saattaneet tehdä täysin turhan reissun. Ilmeisesti heidän etsimänsä Shakespear ei ollut toiminut enää pitkään aikaan enää aktiivisesti kylän shinobina, eikä vartiat tuntuneet olevan aivan varmoja tämän nykyisestä olinpaikasta. Nämä neuvoivat kuitenkin heitä suuntaamaan kylän keskustaan rakennettuja pyramiidejä kohti, joiden huiput saattoi nähdä kohoa lähes yhtä korkealle kaiken keskellä olevan kagen toimiston kanssa.

Suunnatessaan nuita rakennuksia kohti läpi suuren ninjakylän kuhisevien katujen Sanada kuuli ystävänsä äänen ympärillä meluavan väenpaljouden ja tuotteitaan mainostavien katukauppiaiden aikaansaaman äänen seasta, ymmärtäen miltei samantien ettei saisi omaa kuiskauksen kaltaiseksi jäänyttä ääntään varmasti kantamaan kaiken muun yli. Onneksi hänellä oli kuitenkin keinonsa, joista oli ollut jo aijemminkin apua heille tämän saman ongelman takia. Kohottaen päässään olleen leveälierisen olkihatun pois miekkamies teki hieman tilaa toiselle olkapäälleen, jolle alkoi samantien kerääntyä mustaa savua, josta muodostui hetkessä musta korppi istumaan siihen.
''En kovinkaan paljoa jos totta puhutaan. Olen kuullut kyllä joitain ei niin mairrrittelevia kommentteja eräältä edesmenneeltä tuttavaltamme...'' Vaivihkaa ympärilleen vilkuileva Akki vastasi korpin avulla, arvellen että voisi olla paras välttää Onimarun nimen mainitsemista täällä. Se saattoi olla toki turhanpäiväistä vainoharhaisuutta varsinkin nykyisin kun tämä oli kuollut, mutta siitä huolimatta kannatti olla varuillaan. Miekkamies tiesi isänsä kuitenkin oleen yksi kylän etsityimmistä karkureista aikoinaan ja että tämän entisen opettajan oppilaat kantoivat varmasti vielä nykyisinkin kaunaa mestari Sawazin surmaamisesta ja tämän miekan anastamisesta. Lisäksi oli vielä Tuulentemppelin munkit, joiden pyhän seremonia miekan tämä oli myöskin varastanut, sekä liuta muita selkkauksia joita tämä oli onnistunut järjästämään, muunmuassa murtautumalla vankilaan tapaamaan vanhaa ystäväänsä Hitoa.
''Käsittääkseni hän on kait jonkin sorrrtin nero ja yksi oman sukupolvensa lahjakkaimmista, ellei jopa lahjakkain nukkejen käyttäjä. Jotkut lähteet sanovat hänen myös olevan errrittäin tarkkasilmäinen pienten yksityiskohtian kanssa ja muistavan ulkoa jokaisen kylän kerrräämän tiedonmurrrusen ulkoa, minkä takia keskustelun aikana voi olla helppo alkaa kuvitella että hän kykenee lukemaan ajatuksiasi ja tietää kaiken sinusta.'' Vähäisiä tiedonmurusiaan tästä kuuluisasta kunoichista kaiveleva miekkamies jatkoi korpin suuta käyttäen, arvellen että ainakin tuo seikka kannattaisi mainita. Olisi varmasti hyvä että kumpikin heistä osaisi olla varovainen kaikkien pienimpienkin ilmeidensä kanssa ja harkitsisivat sanansa tarkkaan, kuten olivat joutuneet tekemään jo muutamia kertoja aijemminkin yakuzan palveluksessa käymiensä neuvottelujen aikana.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 30 Elo 2016, 23:02
Kirjoittaja Piisamirotta
Kun Tinga ja Akki lähestyivät GSG.tä, he näkivät, että se oli ympäröity muurilla. Se ei ollut mikään valtava muuri, mutta melko korkea. Portilla oleva vartija pysäytti heidät ja heidän kerrottuaan haluavansa päästä GSG.hen. Portti avautui. He näkivät ensin kolme hahmoa GSG.n päärakennuksen edessä, mutta äkkiä kolmas, punahiuksinen, hieman miehen tyylinen, mutta selvästi nainen, katosi hiekkapyörteen saattelemana. Kaksikko tuntisi luonnollisesti Shunshinin tekniikkana. Heidän tullessaan lähemmäs kaksi jäljellä olevaa katsoivat heitä arvioivat katseet kasvoillaan. Toinen oli mies, melko vanha. Miehellä oli kävelykeppi, melko normaali ja käytännöllinen, ei mikään vanhusten keppi. Päässään miehellä oli silmälasit ja pukunaan todella epäninjamainen, melko outo sekoitus lääkärin ja ninjan pukua, jossa oli taskuja ja muutama kynä. Miehen katse tuntui enemmän arvioivalta kuin naisen. Nainen miehen vieressä omasi sysimustat hiukset, joiden etupuolella oli valkoinen suortuva, mikä pisti silmään melkein valoa imevän tummien hiusten joukosta. Hänellä oli yllään melko rento, puoliksi ninja, puoliksi tavallinen arkiasu, se oli kuin erikoinen yhdistelmä kahta tyyliä. Väreinä asulla oli Sunalle tyypilliset värit, joita näki oikeastaan kaikissa sunalaisten ninjojen asuissa, paitsi Gaaran, punaista asussa ei ollut. ”Päivää! Tervetuloa GSG.hen. Nimeni on Susan Shakespeare, miten voin olla avuksi?”, Susan sanoi luoden kasvoilleen pienen hymyn. Hän oli tehnyt jo lukuisia päätelmiä kaksikosta. Susan ei ollut heti päätellyt sitä, minkä Kichigai näki jo kaukaa: toinen kaksikosta oli hyvin huonossa kunnossa ja lääkäri ei olisi tälle pahitteeksi. Nämä olivat niitä asioita, jotka Susanille piti valitettavasti sanoa. Hän ei kyennyt päättelemään niitä juurikaan itse, koska oli elänyt elämänsä melko antisosiaalisesti nukkejen parissa ja tottunut liikaa kuolemattomuuteen. Susan jätti täysin huomiotta sen, että vaikka hän oli aiemmin korjannut portin, sen tuhon jäljet maassa olivat vielä olemassa, joten kaksikko saattoi huomata, että paikanpäällä oli tapahtunut jotain ennen kuin he pääsivät sinne. He saattoivat myös kuulla hälytys kellot ollessaan suhteellisen lähellä ennen kuin pääsivät portille.


//Tarkoitus ei ollut ohjata teidän hahmoja, vaan kertoa mitä ne näkee tullessaan normaalisti paikanpäälle jne. Jos toimitte toisin, jäätte portille tai hyökkäätte tms. ni korjaan ens vastauksessa Susanin ja Kichigain reaktioita. Susanin asun kuva, jos kiinnostaa: http://i43.tinypic.com/15flixh.jpg (värit on tietty Sunan värit, eikä nuo kuvassa olevat ja tietty ei ollenkaan symbolia metallikohdissa)

Suosittelen myös lukemaan tuon Muutoksen muuri -topicin, mutta ei ole välttämättä pakko. //

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 31 Elo 2016, 17:16
Kirjoittaja Southpaw
Akkin kutsuessa osan Yatasta olkapäälleen hoitamaan puhumisen, Tinga keskittyi kuuntelemaan mitä tämä kertoi, samalla kun luovi kaduilla kulkevien ihmisten lomassa eteenpäin, pysytellen kuitenkin pari askelta Akkin jäljessä. Hänen tekniikkansa ei ulottunut niin pitkälle, että hän olisi vielä aistinut GSG:n rakennukset edessäpäin, joten suunnistaminen oli tehtävä Akkin silmien varassa. Se mitä hän kuuli korpin raakkuvan äänen kertovan, oli enemmän kuin tarpeeksi, jotta Tinga kykeni muodostamaan jonkinlaisen ennakkokäsityksen... ja muodostamaan myös jonkinlaisen suunnitelman mikäli jotain menisi vikaan. Jos Susan käytti nukkeja, oli hyvä, että hän puolestaan osasi tulielementin, jonka avulla pystyisi varmasti polttamaan useita kohti tulevista nukeista, mikäli tämä Sunagakuren nukketeerinero päättäisi hyökätä. Varmuuden vuoksi, Tinga päätyi heidän kävellessään tekemään myös pari sinettiä heidän ohittamiensa talojen seiniin, jotta olisi tarvittaessa myös jokin pakokeino. Hyödyllinen tieto oli myöskin se, että olisi jälleen aika pyrkiä pitämään kasvonsa mahdollisimman hyvin peruslukemilla, aivan kuten aikanaan yakuzan kanssa käydyissä neuvotteluissa ja myöhemmin myös Akuman edessä, kun he olivat olleet hakemassa tämän lupaamia joukkoja mukaansa.
"Jos hän on paikalla niin jaksat kai pitää korppia paikalla keskustelun ajan? Voin toki hoitaa toki suuremman osan keskustelusta, mutta jos kysytään jotain niin on tietysti aina parempi jos pystyt vastaamaan itse", Tinga varmisti Akkilta, aistiessaan lopulta rakennuksia ympäröivän muurin edessäpäin. Kuullessaan kuitenkin alueen sisäpuolelta kantautuvan sireenien ujelluksen, Tinga pysähtyi hetkeksi ajoilleen ja aisti nopeasti heidän ympäristönsä. Hetken verran hän epäili Hebigakuren metsästäjien sittenkin lähteneen perään ja iskeneen GSG:hen sillä oletuksella, että he olivat jo siellä. Lopulta sireenien ulina kuitenkin vaikeni ja Tinga rentoutui nopeasti kun ei aistinut lähialueella yhtäkään Hebigakuresta tuttua chakraa. Niinpä kaksikko jatkoi matkaa muurin viertä seuraten kunnes pääsivät GSG:n porteille asti, missä vartijat luonnollisesti pysäyttivät heidät ja kysyivät millä asioilla he liikkuivat.

Kerrottuaan kohteliaasti, että he toivoivat löytävänsä Susan Shakespearen ja pääsevänsä tämän puheille, yksi vartijoista päätyi lopulta lähtemään porttien toiselle puolelle selvittämään asiaa. Pitäen kasvonsa peruslukemilla, Tinga seurasi chakranaistinta kykynsä varassa vartijan etenemistä ja oli lähellä hätkähtää hieman, kun tunsi yllättäen hänelle vieraan chakran ikään kuin kurottautuvan häntä ja Akkia kohti. Vaikka Tinga ei ollut tuntenut tätä aistimusta kovin usein, hän käsitti kuitenkin sen verran, että joku lähellä oleva oli juuri aistinut heidän chakraansa, luultavasti selvittääkseen olivatko he uhka vai jotain muuta. Heidän odoteltuaan vielä hetken, vartija palasi takaisin ja avasi portin, niin että he saattoivat kävellä muurin ympäröimälle pihalle. Kaiken viime päivien varovaisuuden, lähes vainoharhaisuuden jälkeen, Tinga tunsi hetken aikaa itsensä kuin ansaan ajetuksi eläimeksi. Asiaa eivät yhtään parantaneet hajonneen portin jäännökset, joita pihalla myös oli. Kun minkäänlaista uhkaa ei kuitenkaan hänen aisteillaan tuntunut, tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja hän lähti seuraamaan Akkia pihan poikki kohti sen keskellä olevia kahta henkilöä. Heidän päästessään puhe-etäisyydelle, Tinga kuuli naisäänen puhuvan heille ja esittäytyvän Susan Shakespeareksi. Pitäen kasvonsa peruslukemilla, Tinga aisti vanhemman kunoichin chakraa ja painoi sen mieleensä vastaisuuden varalle. Samoin hän painoi mieleensä myös tämän seurassa olevan Kichigain chakran. Susanin tervehdittyä, Tinga kumarsi hiema päätään kuin vastaten tervehdykseen, ennen kuin puhui.
"On kunnia päästä tapaamaan teidät, etenkin kun emme olleet ihan varmoja oletko tavoitettavissa", Tinga vastasi Susanin sanoihin ja mietti hetken verran miten hänen pitäisi esitellä itsensä.

"Minä olen Rinkashi Ogen. Ja tässä on ystäväni...", Tinga esitteli itsensä valenimellä ja viittasi sitten kädellään Akkia kohti, antaakseen tälle tilaisuuden esitellä itse itsensä. He eivät olleet etukäteen sopineet käyttäisivätkö valenimiä vai eivät, joten Tinga arveli olevan parasta jättää Akkin harkinnan varaan esiintyisikö valenimellä myös vai käyttäisikö oikeaa nimeään. Omalla kohdallaan hän arveli valenimen käyttämisen olevan turvallisempaa, ihan vain siltä varalta, että joku seurasi heidän jälkiää ja kävisi täällä kyselemässä. Esittäytyessään Tinga piti tarkoin niin chakransa, hengityksensä kuin muutkin valehtelun paljastavat reaktionsa hallinnassa, kuten Rikimaru oli aikanaan opettanut. Niinpä edes Kichigai tarkan chakranaistintansa avulla, ei voisi huomata Tingan valehtelevan nimestään

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 31 Elo 2016, 21:29
Kirjoittaja Cross
Ruuhkaisen kadun läpi tietä raivaava Akki kääntyi vilkaisemaan olkansa yli Tingan suuntaan, kuultuaan tämän kysyvän jaksaisiko hän pitää korppinsa luonaan, vai täytyisikö kunoichin hoitaa puhuminen heidän kummankin puolesta. Hieman päätään nyökäten hän vastasi kysymykseen, vaikka toivoikin ettei joutuisi käyttämään lintuaan kommunikoimiseenenää kovinkaan kauvaa. Se ei juurikaan vaatinut voimia tai kovinkaan paljoa keskittymistä enää, mutta tuntui silti edelleen melko kömpelöltä. Ennemmin miekkamies toivoi voivansa hoitaa puhumisen omasta puolestaan itse, mikäli he sattuisivat tapaamaan etsimänsä naisen.
''Matka vaati kyllä enemmän kuin olisin uskonut, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että sinun tarvitsisi olla huolissasi.'' Hieman väljemmin kansoitetulle sivukujalle sokean ystävänsä ohjaava kääreiden peittämä mies vastasi tälle, huomaten samalla nopeasti taustaansa sulautuvat sinettimerkit, jotka nainen jätti heidän jälkeensä nopealla kosketuksella viereiseen seinään. Temppu sai pienen hymyn käväisemään Sanadan suupielessä, sillä vaikka he eivät ainakaan aikoneet aiheuttaa ongelmia täällä, tuntui Jinai varautuvan niihin kaukonäköisesti varmuuden vuoksi. Seuraten tämän esimerkkiä hän kehotti olallaan olevaa korppia kohottautumaan siivilleen ja nousemaan tarkkailemaan ympäristöä, jotta se voisi varoittaa heitä jos sattuisi huomaamaan jotain erikoista olevan tekeillä.
Toisin kuin tarkkakorvaisempi kunoichi tämän seurassa oleva miekkamies ei kuullut heti sireenien alkaessa pauhata mitään, vaan pysähtyi hieman yllättyneenä odottamaan tätä. Punapään kasvoilla käväisevä huolestunut ilme sai hänen ainoan terveen kätensä hakeutumaan nopeasti vyöllään kantamansa Nenekimarun kahvalle, valmiina käyttämään sitä heti kun joku päättäisi yrittää käydä heidän kimppuunsa. Yläpuolella kaarteleva Yata ei kuitenkaan havainnut mitään uhkaavaa ja pian Tingankin ilme rentoutui, mikä sai Akkin katsomaan tätä hieman mietteliäänä. Olettaen kuitenkin kaiken olevan kunnossa hän päästi irti lyhyestä miekastaan ja lähti jatkamaan matkaansa kohti linnoituksen lailla muureilla ympäröityä rakennus kompleksia.

Shinobi kaksikon päästyä hetken myöhemmin GSG:n portille Sanada antoi seuralaisensa hoitaa puhumisen vartioiden kanssa, keskittyen itse ennemmin katselemaan hieman enemmän ympärilleen. Niin omin kuin korppinsakkin silmillä muurien ympäröimiä pyramiideja katseleva nuorukainen ei voinut sanoa että olisi juurikaan pitänyt paikan arkitehtuurista, mutta se oikeastaan päti koko tähän kylään kartiomaisine savitiilitaloineen. Sen sijaan hänen huomionsa kiinnittyi pieniin jälkiin portin saranoissa ja sen takaa avautuvalla pihalla lojuviin säleisiin, jotka vaikuttivat aivan siltä kuin joku olisi juuri räjäyttänyt portin ulkoapäin sisään. Mielenkiintoinen seikka, mutta ei kuitenkaan mitään kovin hälyttävää ainakaan miekkamiehen mielestä, joka oli nähnyt vastaavanlaisia jälkiä useasti lapsuudessaan. Yleensä ne olivat syntyneet jonkun typerän kiistan tai liiankin rajuksi yltyneen harjoitus ottelun seurauksena, mikä kuitenkin tuntui hieman epätodennäköiseltä vastaukselta tässätapauksessa.
Nuihin jälkiin katseensa kiinnittänyt ja hetkeksi ajatuksiinsa vaipunut miekkamies terästäytyi yllättäin kuitenkin nopeasti, tuntiessaan vierellään olevan kunoichin tavoin vaimean chakrapurkauksen kulkevan lävitseen. Toisin kuin tässäkin asiassa huomattavasti tarkka aistisempi ystävänsä hän ei kuitenkaan tiennyt mistä oli ollut kyse, mutta kykeni kuitenkin nopeasti päättelemään ettei ainakaan vielä kannattanut hätääntyä. Tingan pieni hätkähdys ei ollut jäänyt nuorukaiselta huomaamatta, mutta tämän rentoutuessa miltei saman tien Akki uskalsi lähteä seuraamaan heitä noutamaan tullutta vartiaa muurejen sisäpuolelle.

Huolimatta siitä että etummaisena olkihattu päässään asteleva Sanada saattoi näyttää valmiilta sairasvuoteeseen, ei monikaan asia jäänyt huomaamatta hänen yksinäisen punaisen silmänsä katseelta. Toisin kuin perässä tuleva ystävänsä hän ei antanut jatkuvan varuillaan vaikuttaa ajatuksiinsa ja päästää hermostumisen häiritsemään keskittymistään, sillä kumpikin nuista tunteista oli jotain mihin viimeinen vuosi oli auttanut tottumaan. Sen sijaan miekkamies keskittyi tarkkailemaan ympäristöään mahdollisimman huomaamattomasti, painaen mieleensä rakennusten sijoittelua ja niiden etäisyyksiä toisiinsa. Samalla hän loi arvioivan katseen vähänmatkan päässä edessä olevaan kolmikkoon, joka kutistui miltei samantien kaksikoksi, ryhmän punahiuksisen jäsenen shunshinoituessa pois. Jäljelle jäävästä kaksikosta ainakaan mies ei vaikuttanut kovinkaan uhkaavalta outoine asuineen ja kävelykeppeineen, vaan ennemminkin lähinnä jonkinlaiselta työpöydän taakse kuuluvalta paperinpyörittäjältä. Tämän vieressä oleva nainen oli kuitenkin hieman vaikeampi tapaus, sillä jokin tässä ei tuntunut nuorukaisesta olevan vain kohdallaan.
Tuo tunne kävi vain entistä voimakkaammaksi Akkin kuullessa hetkenmyöhemmin tuon saman naisen esittäytyvän Susan Shakespeareksi, jonka olisi pitänyt olla samaa ikäluokkaa Ryuun kanssa. Vaitonaisena pysyttelevä nuorukainen ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla tyytyväinen vai epäluuloinen tuon paljastuksen suhteen, sillä tuo maineikas nuketeeri oli löytynyt kiitettävän helposti, mutta samalla tämä vaikutti huomattavasti liian nuorelta ollakseen kuka väitti olevansa. Mustahiuksista kunoichia olkihattunsa alta ainoalla punaisella silmällään tuijottava miekkamies kuuli punahiuksisen toveinsa esittäytyvän käyttämällään valenimellä heidät vastaan ottavalle kaksikolle, päättäen seurata samantien tämän antamaa esimerkkiä ja omaksui nopeasti käyttämänsä hahmon parhaansa mukaan.
''Miazawa Yukimura.'' Kuiskauksen kaltaisella vaimealla äänellä puhuva Sanada sanoi ja kumarsi hieman päätään, kuten muisti Gambein tehneen aina esittäytyessään uudelle henkilölle. Se oli pieni lisä jonka hän oli omaksunut roolihahmoonsa, arvellen sen tekevän siitä ainakin hivenen uskottavamman. ''Anteeksi töykeyteni, mutta ettekö ole hieman nuori ollaksenne kuka väitätte olevanne?'' Katseensa takaisin edessään olevaan nuorelta naiselta todellisesta iästään huolimatta näyttävään kunoichiin kohottava nuorimies kysyi vaimeasti, joutuen yskäisemään muutaman kerran kuivasti lauseidensa välissä.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 01 Syys 2016, 19:00
Kirjoittaja Piisamirotta
Susan ja Kichigai olivat vaihtaneet pienen sanattoman sanasen keskenään kaksikon lähestyessä. Koska kaksikko ei tiennyt mitä tietyt eleet tarkoittivat niille, jotka niistä olivat etukäteen sopineet, he eivät voineet tietää, että Kichigai ilmoitti Susanille lähestyvällä kaksikolla olevan enemmän voimaa kuin tavallisilla ninjoilla, he eivät siis olleet mitään sunnuntai-shinobeja. Tämä keppiä käyttävä, melko heikolta tuntuva mies oli tosiasiassa ninjutsun suhteen huippu kahdessa osa-alueessa: lääkinnässä ja muussa ninjutsussa. Hänen kykynsä aistia toisia oli niin huippuluokkaa, että helposti sitä ei sumutettaisi. Tinga onnistui kuitenkin tekemään sen hyvin, mutta Akki ei samassa mittakaavassa. Tämä saattoi johtua siitä, ettei mies ollut täydessä kunnossa. Kichigai ei tiennyt tietenkään tasan tarkkaan mitä toinen piilotteli, sillä hän ei ollut mielien lukija, mutta melko täydellinen chakran ja tunnetilojen analysoija. Vaikka lääkintämies näkikin valepuvun läpi, se oli vain sielunsa silmin näkemistä ja arviointia, ei täyttä faktaa. Kaksikon tullessa Susan oli pannut merkille aivan kaiken heidän eleistään ja muusta. Toisin kuin normaaleilla ihmisillä, Susanilla oli Eideettinen muisti, joten hän ei unohtaisi yhtään mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut hänen kuolevaista elämäänsä. Hänen kykynsä muistaa täydellisesti tuli vasta, kun hän muuttui nukeksi. Vasta nukeksi muuttumisen jälkeen Susan oli todella muuttunut ihmisenä, vasta sen jälkeen hän oli tullut sekä voimakkaammaksi, että taitavammaksi muissa asioissa, jotka tulivat nyt ilmi.

Susan ja Akaioni olivat aikanaan matkanneet kahdestaan melkoisen matkan, jonka aikana heillä oli ollut myös ajoittain tylsää. He eivät halunneet olla mitään maailmanpuhdistajia, joten he eivät tarkoituksella etsineet haastetta. Kerran erään tylsän päivän Susan ja Akaioni päätyivät katsomaan teatteria, josta Susan kiinnostui. Hänen isänsä oli aina sanonut, että Susanin todelliset lahjat eivät olleet niinkään nukeissa, vaan teatterissa. Siitä alkoi tarina Shakespearen opiskelusta teatteritaiteen parissa, jota tässä ei kerrota, sillä se tuskin ketään kiinnostaa. Susanista oli tullut huomattavasti parempi näyttelijä kuin ennen. Aikanaan nukketeeri ei olisi päässyt edes harrastelijateatteriin sivurooliin. Nyt Susan oli kuitenkin laittanut taitonsa likoon. Kun suurnukkemestari esitteli itsensä oikealla nimellään, Kichigai ei ihmetellyt lainkaan, mutta häntä kiinnosti kovasti mitä Susan aikoisi tehdä. Mies ei ollut tyhmä ja heittäytyi täysin naisen mukaan tämän aloitettua teatterinsa.

”Voi harmi! En tietenkään ottanut huomioon ikää!”, sanoi Susan hieman blondimaisesti. ”Sinähän olet fiksu mies! En tietenkään voi olla Shakespeare-sama, hänhän on jo ties kuinka vanha. Halusin vain nähdä teidän ilmeenne, kun edessänne on niin kuuluisa henkilö”, nukketeeri jatkoi rooliaan. Tämä oli ollut Susanin alkuperäinen tarkoitus. Hän halusi nähdä kaksikon reaktion. Se, että kumpikaan ei reagoinut merkittävällä tavalla kertoi omaa tarinaansa, myös se, että ainakin toinen heistä tiesi tarkemmin mihin ikäluokkaan Susan kuului oli oma mielenkiintoinen yksityiskohtansa. Susanin ikää ei oltu tarkoin merkattu juuri mihinkään, sillä hänen alkuperäiset syntymätodistuksensa ja muut olivat tuhoutuneet aikanaan hyökkäyksessä Sunaan. Ainoastaan ne, jotka olivat olleet Susanin kanssa tekemisissä tiesivät hänen ikänsä muutaman vuoden heitolla. Ikää oli hyvin vaikea määrittää, vaikka olikin ammattilainen. Susan tapasi kerran nuoren pojanklopin, joka oli hädintuskin täysi-ikäinen, mutta näytti yli kolmikymppiseltä. Vastaavasti hän oli myös tavannut neljääkymmentä lähestyvän täysin normaalin, ei edes ninjan, naisen, joka näytti noin kaksikymppiseltä. Että Susan vihasikin sitä naista, tavallaan. Geenit olivat merkillinen asia, joista edes Susanin kyvyillä ja taidoilla ottanut täydellisesti selvää. ”Noh. Oliko kivaa esittää legendaa? Anna olla viimeinen kerta. Kerroin jo sinulle mitä sinun pitää tehdä saadaksesi aseesi”, sanoi Kichigai heittäytyen mukaan Susanin teatteriin. ”Joo joo, anteeks. Käyn hakemassa vaan ne varusteet ennen kuin lähden tehtävälle”, Susan sanoi ja kääntyi lähtemään kohti GSG.n päärakennuksen ovea. ”Ai niin”, hän sanoi ja kääntyi yleisöönsä päin. ”Olen Sawa Sakura. Anteeksi, että esittäydyin Shakespeare-samana, se oli väärin. Näkemiin”, nainen sanoi ja oli melko nopeasti kadonnut GSG.n A-rakennuksen ovista sisään.

”Olen pahoillani Sawan puolesta. Hän opiskelee aseita täällä, eikä malta olla kujeilematta. Niin mikä teidän asianne oli tarkemminottaen?”, lääkintämies kysyi. Hän halusi kommentoida olkihattuisen miehen kuntoa, mutta päätti toistaiseksi olla vaiti. Kuten Susan, myös Kichigai oli opetellut näyttelemistä, mutta lähinnä enemmän siksi, että hänen napakat ja sarkastiset lausahduksensa eivät olleet sopivia potilaiden kuultaviksi. Susanin lisäksi, myös mies oli päätellyt kaksikosta jonkin verran. Kichigai ja Susan olivat tunteneet toisensa niin kauan, että he osasivat pelata hyvin yhteen. Susania tosin hieman harmitti, että hän joutui pelaamaan peliä tällä tavalla. Oli kuitenkin parasta, ettei nainen paljastaisi muuttaneensa itseään nukeksi. Jonkin ajan päästä, kun Sawana esittäytynyt Susan oli mennyt A-rakennuksen sisään hänen chakrajälkensä katosi, eikä Tinga tuntenut enää tämän läheisyyttä. Shakespeare oli mennyt sellaiseen huoneeseen, jonka seinät, katto ja lattia estivät chakranaistimisen kaikilta muilta paitsi voimakkaimmalta tasolta ja silläkin ne häiritsivät sitä suuresti. Chakranhäirinnässä oli oma jipponsa, mutta näitä salaisuuksia ei kenelle tahansa paljastettu.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 01 Syys 2016, 21:03
Kirjoittaja Southpaw
Myös Akkin esittäydyttyä ja huomauttaessa sitten ettei heidän edessään oleva nainen näyttänyt kyllin vanhalta ollakseen todella Susan, Tinga piti kasvonsa peruslukemilla ja keskittyi hetken verran aistimaan Susanin chakraa hieman lisää. Hän kykeni helposti aistimaan, että naisella oli paljon chakraa ja vaikka tämä ehkä näytti Akkin silmiin nuorelta, ei Tinga uskonut, että kovin nuorella henkilöllä voisi olla noin musertavaa chakramäärää. Nainen oli jo aikeissa huomauttaa, Akkille, ettei ollut kohteliasta epäillä asiaa tuolla tavoin, mutta ennen kuin kunoichi ehti saada sanaakaan suustaan, Susan alkoi esittää teatteriesitystään ja kertoi, että oli yrittänyt vain kujeilla heidän kanssaan. Tuntien hivenen hämmennystä näistä sanoista, Tinga piti kasvonsa kohdistettuna kohti Susania, miettien mistä oli kyse. Chakramäärän vuoksi hän oli ollut lähes täysin varma siitä, että kyseessä todella oli Susan. Lopulta kunoichi päätti keskittyä kuuntelemaan Sakuraksi esittäytyneen Susanin sydämenlyöntejä, aivan kuten Rikimaru oli opettanut kauan sitten. Tinga sai kuitenkin nopeasti havaita, että, sydämenlyöntejä ei kuulunut. Nainen oli lähellä päästää hämmästyneen ilmeen kasvoilleen, mutta viime hetkellä onnistui kuitenkin säilyttämään pokerinaamansa ja koetti käsittää mistä oli kyse. Ensimmäinen ajatus oli, että nainen hallitsi ruumiintoimintonsa niin täysin, että pyrki piilottamaan kaikki vähäisetkin valehtelun merkit, mutta eihän oman sydämen pysäyttäminen ollut mahdollista? Vai oliko? Ennen kuin Tinga ehti lähettää Sona gijutsun avulla pientä chakrapurkausta Susania kohti ja päästä selville tämän nukkekehosta, nainen oli kuitenkin jo pahoitellut käytöstään ja lähtenyt suuntaamaan kohti yhtä rakennuskompleksiin johtavista ovista.

"Älä suotta... Ei ole ensimmäinen kerta kun joku koettaa pilailla kanssani", TInga totesi rauhallisesti ja käänsi päätään aavistuksen, kuin olisi vilkaissut Akkia silmäkulmastaan. Todellisuudessa naisen sokeat silmät eivät tietenkään nähneet mitään, mutta Tinga oli vuosien varrella kuitenkin yrittänyt parhaansa mukaan oppia näitä pieniä, näkevien ihmisten tekemiä eleitä, jotta nämä eivät olisi liiaksi häiriintyneen maidonvalkoisissa silmissä normaalisti olevasta tyhjästä tuijotuksesta. Hetken verran nainen muisteli heidän tapaamistaan Rikan VIP-aitiossa, missä Akki oli järjestänyt hänelle ja Rikalle pienen käytännön pilan naamioimalla itsensä Rikimaruksi. Hätistäen ajatuksen kuitenkin nopeasti päästään, Tinga käänsi kasvonsa pian kuitenkin kohti Kichigaita ja keskittyi tämän kanssa käytävään keskusteluun.
"Kuten jo kerroimme portilla vartijoille, niin toivoimme pääsevämme keskustelemaan Susan Shakespearen kanssa. Etsimme erästä henkilöä ja uskomme, että Susanilla saattaisi olla tietoja tämän henkilön olinpaikasta. Mikä tahansa pienikin johtolanka auttaisi meitä suuresti eteenpäin etsinnöissämme", Tinga vastasi Kichigain esittämään kysymykseen mahdollisimman asiallisesti. Puhuessaan Tinga oli havainnut Susanin chakran kadonneen aistiensa ulottuvilta, minkä perusteella nainen päätteli, että tämä oli mennyt jonkinlaiseen sinetöityyn huoneeseen. Hän ei tiennyt millaisin menetelmin GSG ja erinäiset huoneet siellä oli suojattu, mutta tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun Tinga aisti vastaavanlaisen ilmiön. Olihan Hebigakuren satamassa sijaitseva taisteluareenakin suojattu chakran aistinnalta, jotta areenalla käydyt ottelut eivät haittaisi vartijoina toimivien sensorien työskentelyä.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 01 Syys 2016, 22:25
Kirjoittaja Cross
Omassa roolissaan tyynen rauhallisesti ja hätkähtämättä pysyvä Akki päästi näkevän silmänsä kulman kohoamaan yllättyneen näköisenä ylöspäin Susanin aloittaessa liijoitellun oloisen teatteriesityksensä, joka tuskin hämäsi kumpaakaan tätä tapaamaan tulleista nuorista. Ainakaan häneen se ei uponnut, sillä naisen liijoiteltu käytös sopi paremmin näyttämölle jonkin koomisen hahmon esittäjälle. Sen verran se kuitenkin onnistui hämmentämään miekkamiestä ettei hän rehellisesti voinut sanoa mikä tarkoitus tuolla kaikella oli, sikäli kun sillä ylipäätään mitään todellista tarkoitusta edes oli.
Pähkäillessään tuota pulmaa Sanada seurasi vaitonaisena sunnalaisten keskenään käymän keskustelun, pannen merkille että ainakin toinen näistä tuntui omaavan hieman parempaa tilanne tajua ja näyttelijän lahjoja, heittäytyen suoraan mukaan naisen näytelmään ja saaden edes jotain uskottavuutta tuotua koko kyhäilmään. Pysyen edelleen hiljaa hän kuunteli kun Sawa Sakuraksi esittäytyvä sunalainen pahoitteli käytöstään ja sai nuhtelut opettajan roolin omaksuneelta mieheltä, joka tuntui ulkonäöstään huolimatta olevan muutakin kuin vain pelkkä toimistorotta. Toisin kuin vierellään oleva punapää Sanada ei kyennyt aistimaan nuiden kahden chakraa läheskään yhtä tarkasti, mutta vaistosi silti ettei kumpikaan näistä ollut mitään vähäpätöisiä shinobeja. Juuri omien kykyjensä rajallisuuden takia hän ei ollut huomannut etäämällä ollessaan näiden kahden chakraa, mutta nyt vieressä seisoessa se seikka ei yksinkertaisesti voinut jäädä huomaamatta.

''Älkää syyttä pahoitelko... Jos jonkun niin minun pitäisi pyytää anteeksi tahditonta käytöstäni.'' Hetkenaikaa poispäin astelemaan lähtevän Susanin perään katsova Akki vastasi paperin ohuella äänellään, joka olisi hyvin voinut kuulua jollekkin ikälopulle vanhukselle kuolinvuoteessaan. Sanansa hän kuitenkin osoitti paikalleen jäävälle Kichigaille, joka pahoitteli vielä kerran tapahtunutta ja sai nuorukaisen kääntämään katseensa itseensä. Antaen Tingan hoitaa vastaamisen miehen esittämään kysymykseen hän keskittyi sen sijaan seuraamaan edessään olevan rillipään eleitä, vaikkei uskonutkaan saavansa tästä paljoakaan irti.
''Kyse on noin vuosi sitten tapahtuneesta välikohtauksesta Tulenmaassa, jonka aikana joukko maamme arvostettuja kansalaisia ja varakkaita hyväntekijöitä sai surmansa. Meillä on syytä uskoa että rouva Shakespear osaisi kertoa meille hieman enemmän tuosta kyseisestä tapahtumasta ja siihen osallistuneista henkilöistä...'' Ystävänsä lopetettua heti perään kuiskauksen kaltaisella äänellään jatkava Sanada lisäsi, jatkaen heidän jo etukäteen sopimallaan tavalla, pysyen visusti Tulenmaalaisena nuuskijana roolissa. Toimiessaan yakuzan riveissä nuorukainen oli saanut tietää kuinka ylös järjästön vaikutusvalta ylsi jopa Tulenmaan kaltaisen suuren valtion valta rakenteissa ja kuinka tarkasti rikollisjärjästössä oli tapana suojella perheiden johtajia, minkä takia he olivatkin päättäneet hyödyntää nuita seikkoja tarinansa uskottavuuden lisäämiseksi.
Koska shinobiryhmän surmaamiksi tulleiden yakuzan silloisten johtajien julkisivussa ei varmasti ollut pienintäkään tahraa, voitiin näiden surmaamista pitää puhtaasti murhana ja se taas tarkoitti että joku piti saada tuomittavaksi. Senpä takia olisikin varmasti aivan luonnollista että joku laitetaan selvittämään tapahtunutta ja etsimään syylliset, mikä tässä tapauksessa asetti Susanin hyvinkin hankalaan asemaan. Tämä ei ollut ainoastaan toiminut luvatta kylänsä liittolaisten alueella ja surmannut sen kansalaisia, vaan oli tehnyt sen vieläpä hyvinkin arveluttavassa seurassa. Kaksi hebigakurelaista shinobia ja tunnettu alamaailman torpeedo ei varmasti tämän menneisyydellä näyttäisi kovinkaan hyvältä kenenkään silmissä, minkä lisäksi oli vielä mystinen viides jäsen Akaion, joka varsinkin kiinnosti matkalaisia.
''Toimeksiantajamme hovissa ei halua tehdä tästä tutkimuksesta isoa numeroa joidenkin arkaluontoisten seikkojen takia, joten toivottavasti voitte auttaa meitä ongelmamme kanssa.'' Katseensa tarkasti Kichigaissa pitävä miekkamies jatkoi vaimeasti kähisten, pyrkien kertomaan vain sen verran mitä oli tarpeen. Samalla hän tarkkaili mahtoiko tuo edessään seisova rimpula tajuta mitä heidän asiansa koski ja jos tajuaisi miten tämä reagoisi, saadessaan melko selvän vihjauksen juttuun liittyvistä hyvinkin ikävistä pikku yksityiskohdista.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 03 Syys 2016, 14:18
Kirjoittaja Piisamirotta
Susan oli tajunnut hyvin nopeasti, että hän oli varakehossaan, joka oli vain päältä ihminen. Jos jommalla kummalla olisi jokin taito, jonka avulla he voisivat koskematta hänen kehoonsa nähdä hieman Hyuugan tapaan, ettei hänellä ollut sisäelimiä, hän olisi paljastunut. Täten nainen päätti nopeasti lähteä paikalta. Hänen pakonsa onnistui ja nyt Susan oli turvassa yhdessä GSG.n erikoishuoneista. Hän olisi varmasti saanut nuhtelun Kichigailta, jos tämä olisi ollut paikalla. Pimeä huone valaistui naisen painettua katkaisijasta, mutta hänen suureksi yllätyksekseen hän ei ollut huoneessa yksin. Normaali ihminen olisi varmaan saanut sydänkohtauksen, mutta Susanilla ei ollut siinä kehossa sydäntä, joka olisi voinut pysähtyä. Vaikka huone oli valaistu, sen yhdessä kohdassa oli melko varjoisaa. Tuolilla istui pitkät, mustat hiukset omaava mies, jonka ikää oli mahdotonta määrittää ulkonäön perusteella. Hän oli selvästi keski-iän ylittänyt mies, jolla oli erikoinen lieriöhattu, jollaista ninjamaailmassa ei ikinä nähty, koska sellainen oli niin typerän näköinen. Miehen vierellä oli musta pantteri, joka näytti nukkuvan. ”Mitä sinä teet täällä, isä? Minulla ei ole nyt aikaa näille typerille vierailuillesi”, Susan sanoi ja avasi oven toiseen huoneeseen. Tämä koko alue oli chakrasensorieristetty. Vain tavalliset alueet GSG.ssä olivat vailla chakranaistimisen häirintää. ”Oletko jo tehnyt päätöksesi?”, Susanin isä kysyi nousten ylös. Samalla musta pantteri heräsi ja nousi myös ylös. ”En ole. Minulla on vielä aikaa, joten älä vaivaa minua”, nainen vastasi pysähtymättä hetkeksikään kävellen pitkin seuraavaa huonetta, joka johti käytävään, jota pitkin hän nyt käveli melko ripeään tahtiin. ”Olen iloinen, että olet päättänyt ottaa teatterin elämääsi paremmin, mutta tuo oli melko surkea esitys. Otit hahmon, joka ei ollut uskottava, vaan aivan liian pirtsakka ja iloinen, mitä kukaan ei oikeasti ole”, sanoi Susanin isä, jolloin Susan kääntyi ja läimäytti tätä avokämmenellä naamaan. Luonnollisesti mies olisi voinut joko torjua tai väistää lyönnin, mutta hän otti sen vastaan, koska tiesi miten Susan reagoisi. ”Sawa Sakura oli kauan sitten kunoichi, joka piti aseista. Häntä pidettiin outona ja hän oli aina yksin. Tästä kaikesta huolimatta hänen asenteensa oli aina iloinen ja kiinnostunut. Otin hänen persoonallisuutensa täydellisesti esitykseeni. Hän olisi tehnyt juuri noin tuossa tilanteessa. Se, että pidät sitä liioiteltuna kertoo siitä, ettet ole tavannut tarpeeksi ihmisiä”, Susan sanoi kävellessään pitkin pitkää käytävää. ”Mitä hänelle tapahtui?”, Susanin isä kysyi lipuen naisen takana pantteri vierellään. ”Hän kuoli omalla tehtävällään yhdessä koko ryhmänsä kanssa”, Susan sanoi edelleen kävellen kohti paikkaa mihin oli menossa. ”Hänen nimensä ei ole millään tavoin kuuluisa. Hän jää historiaan täysin tuntemattomana, joten halusin hänen olevan olemassa vielä ainakin kerran”, Susan sanoi ja hän avasi huoneen oven johdattamalla lukkoon omaa chakraansa.


”Ymmärrätkö, että se, ettet ole enää ihminen tulee ennenpitkää ilmi, vaikka kuinka yrität piilotella sitä?”, mies kysyi kulkien naisen jäljessä. Susan ei edes viitsinyt vaivautua kysymään miten hänen isänsä tiesi hänen olevan nukke. Nainen ei ollut kertonut sitä tälle, eikä hän uskonut, että kukaan oli. Susanin isällä oli vain kyky tietää asioita. Hänen kykynsä olivat Susania suuremmat, mutta maailman onneksi mies ei välittänyt maailman menosta juuri ollenkaan. ”Jos yksi tietää asiasta, hänen on vaikea todistaa sitä muille. Oletetaan, että Hyuuga näkee sisälleni, hän tietää etten ole ihminen, mutta miten hän voi todistaa sen muille? Vaatiiko hän leikkaamaan vatsani täysin auki, jotta sisäelimeni valuvat ulos? Tuskin. Niitä, jotka voivat ilman minun haluani selvittää, että olen nukke on vain kourallinen Hyuuga klaanin lisäksi”, Susan selitti. Hän oli toki oikeassa, mutta oli unohtanut ihmisten kunnioituksen niitä kohtaan, jotka nähdään idoleina ja roolimalleina. Jotta näitä kohtaan kohdistettaisiin kritiikkiä, nämä joutuivat sanomaan jotain erittäin kiistanalaista ja outoa. Kultit käyttivät tätä ihmisten ominaisuutta hyväkseen armottomasti. ”Noh. Omapa on asiasi, jos paljastut. Ongelma on, että jos voidaan todistaa, ettet ole elävä ihminen, joudut ehkä olemaan kadonnut ninja”, sanoi William Shakespeare melko tunteettomasti. ”Kuten sanoin: niitä, jotka voivat saada sen selville on vain kourallinen”, Susan sanoi ja kutsui pajansa suureen hallimaiseen huoneeseen, johon he olivat saapuneet. Pajan ovet avautuivat ja sisällä oli kapsuuleita. Susan riisui itsensä alasti ja meni yhteen kapsuuliin ja ohjasi systeemiä chakranaruilla. Toinen kapsuuli liikkui sen kapsuulin alle, missä hän oli ja jokin putki yhdisti ne. Kuului voimakas ääni ja kapsuuli, mihin Susan oli mennyt liikkui seinälle ja toinen kapsuuli, joka oli ollut seinälle menneen alla avautui. Esiin tuli alaston, mutta selvästi vanhempi, Ryuun ikäinen Susanin keho. ”Näitä kehoja minulla on muutama”, Susan sanoi pukien ylleen legendaarisen valkoisen GSG.n asun, jota hän oli käyttänyt ties kuinka kauan, hän piti siitä asusta.

”Tässä kehossa on siis sisäelimet ja sydän, jota ohjaat chakralla, joka näyttää täysin normaalin ninjan chakrajärjestelmältä, eikä yhtään toimintoa, joka paljastaisi kehon olevan tehty materiaaleista. Olet kehittynyt. Kaikki on otettu huomioon. Sydämesi käy ikäisesi tavalla, eikä se tunnu olevan tasainen, vaan tunnut ohjaavan sitä itse, antaen ymmärtää kiihtymistä, vaikkei sitä oikeasti ole, koska se on tekosydän. Sait varmasti tämän Kichigailta”, William sanoi, eikä Susan edelleenkään aikonut kysyä miten toinen tiesi tämän kaiken. ”Tämä on yksi kahdesta täydellisestä ihmiskehon kopiosta, jotka olen luonut. Näissä kehoissa ei ole yhtään mekanismia, täydelliset kopiot kaikesta, mikä ihmiskehossa on, aivan kaikesta. Ainoa, joka tietäisi, ettei tämä ole oikea keho, on henkilö, jolla on täydellinen tieto ihmiskehosta ja kyky tuntea tai nähdä aivan kaikki kehon elimet. Näitä ihmisiä ei juurikaan ole olemassa. Nämä kehot hämäisivät jopa Hyuugaa, sillä esimerkiksi niiden luut ovat oikeita luita; ja tässä kehossa vanheneminen on otettu huomioon kaikissa osissa”, Susan sanoi. Hän kääntyi nyt puhumaan isälleen suoraan. ”Nämä kaksi tulokasta tuskin ovat sitä, mitä esittävät. He vetävät rooliaan erinomaisesti, mutta ei tarvitse olla sensori, jotta tuntee toisen heistä chakran. Se on todella suuri”, Susan sanoi tietäen hyvin, että hänen isänsä tiesi kaksikosta, joka oli tullut GSG.hen. ”Mitä aiot tehdä heidän kanssaan?”, kysyi William, joka kääntyi ikään kuin hän olisi lähdössä. ”En tiedä. Aion odottaa viestiä Kichigailta heidän motiiveistaan ennen kuin astun ulos täältä. Minulla ei ole sinun kykyäsi”, Susan vastasi. ”Mene sinä vain katsomaan Akainea, tyttären tytärtäsi”, Susan sanoi tietäen, että mies ei tarvinnut osoitetta löytääkseen tytön. ”Niin. Hän on syy nykyiseen tilanteeseesi. On kiintoisaa nähdä hänet”, vastasi mies, jonka mustat pitkät hiukset tuntuivat imevän valoa ympäriltään. ”Noh. Näemme Valinnassa. Kageke-pu”, sanoi mies ja hänet peitti jutsu, joka esti chakranaistinnan täydellisesti luoden ikään kuin varjoviitan käyttäjän ympärille. Chakra, joka yritti koskea tuohon viittaan ei saavuttanut sitä. Mies lähti sen jälkeen GSG.stä kohti Ahanan ja Rokuden asuntoa. Susan jäi tekemään omia valmistelujaan. Hänellä ei ollut juurikaan todellisia todisteita kahdesta henkilöstä, mutta yli melko yleistä tietoa, että Susan oli vainoharhainen, joskus jopa epäterveellisiin mittoihin asti. Nyt hän odotti raporttia Kichigailta valmistautuen tulemaan ulos.


Kichigai kuunteli molempien sanat pitäen kasvonsa täysin vailla aitoa reaktiota. Hän olisi halunnut vaihtaa sanoja Susanin kanssa välittömästi, mutta se oli täysin mahdotonta sillä hetkellä. ”Vai niin. Asia on melko vakava. Olen kuitenkin pahoillani. En osaa sanoa missä Shakespeare-san on tällä hetkellä”, sanoi lääkäri ja jos Tinga kuunteli tämän sydäntä, mies ei tuntunut valehtelevan, vaikka hän teknisesti teki niin. Kichigai tiesi kyllä, että Susan oli GSG.ssä, muttei voinut tietää tämän tarkkaa sijaintia. Oli siis teknisesti totta, ettei hän tiennyt missä Susan sillä hetkellä oli. Tämä auttoi miestä valehtelemaan asiasta täydellisesti. Oli selvää, että tämä mies oli huomattavasti parempi tietyissä osa-alueissa kuin Susan. Toisin kuin Susan, Kichigai ei vetänyt näyttelemistä koskaan yli. Hän valitsi sanansa melko tarkkaan ja toimi tilanteen mukaan. Hänen todellisesta luonteestaan ei juurikaan tiedetty. ”On kuitenkin keino, jonka avulla häneen saadaan yhteys”, mies sanoi, eikä hän valehdellut. ”Otan häneen yhteyttä, jonka jälkeen hänet voidaan kutsua GSG.hen tekniikan avulla, jos hän siihen suostuu”, mies selitti. ”En ole esitellyt itseäni. Nimeni on Kichigai Kagaku ja olen GSG.n nykyinen johtaja”, lekuri esitteli itsensä ensimmäistä kertaa. ”Jos teille sopii, menkäämme sisälle GSG.hen. Täällä ulkona on korvia, joille keskustelumme ei sovi”, mies sanoi ja kääntyi kohti GSG.n päärakennusta klenkaten jalallaan. Jos Tinga yrittäisi aistia oliko mies todella osittain rampa, hän saisi tietää, että kyllä. Kichigain jalka oli parantumattomasti rikki. Se ei ollut pelkästään murtunut, vaan lihakset oli tuhottu. Jalka oli selvästi saanut joskus osuman jostain erittäin voimakkaasta tekniikasta, jonka osumasta ei ollut paluuta. Mies otti kuitenkin lääkkeitä, joiden avulla hän kykeni tarpeen mukaan seisomaan ja kävelemään melkein normaalisti rajoitetun ajan.

Kichigai mietti kulkiessaan tätä kaksikkoa. Hän oli saanut heistä selville paljon enemmän kuin Susan. Nainen oli sokea, punahiuksinen ja melko vahva chakrassa. Tämä ei sopinut miehen kuulemiin kuvauksiin, mutta hän oli tuntenut naisen chakran kaltaisen chakran aikaisemminkin, kun Azusa oli ollut Sunassa. Chakrat eivät ikinä ole identtisiä, mutta niissä on samankaltaisuuksia, etenkin täydellisille sensoreille kuten Tinga ja Kichigai. Mies esitti rooliaan erinomaisesti, mutta Kichigai oli maailman johtavia lääkäreitä ja hän tiesi millainen vanha mies todella oli ja kykeni huomaamaan, ettei toinen vanhan henkilön puhe ollut täysin aitoa. Se oli kieltämättä erinomaista matkimista, mutta ei aitoa. Kaksikko olisi voinut huijata Kichigaita vielä joitain vuosia aikaisemmin, muttei tämän ollessa näin kokenut. Miehellä ei kuitenkaan ollut vielä mitään varmaa tietoa kaksikon aikeista, mutta heidän puheissaan ei näkynyt valehtelemisen merkkejä. Eli heidän asiansa oli ainakin jossain määrin aito. Lääkäri tietenkin tiesi Susanin seikkailusta Yakuzan parissa ja osasi päätellä mitä asia koski. Hän halusi puhua Susanille mahdollisimman nopeasti.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 03 Syys 2016, 23:40
Kirjoittaja Southpaw
Aavistamatta lainkaan mitä GSG:n sisätiloissa puhuttiin Susanin ja tämän isän toimesta, Tinga keskittyi omaan keskusteluunsa Akkin ja Kichigain kanssa. Hänen selitettyään heidän syynsä tälle vierailulle, Akki oli tehnyt oman lisäyksensä keskusteluun ja kertonut mitä heidän asiansa Susanin kanssa tarkkaan ottaen koski. Naisen harmiksi, Kichigai kuitenkin kertoi, että hän ei tiennyt missä Susan oli. Koettaen etsiä pienintäkin merkkiä valehtelusta, Tinga aisti tämän chakraa ja kuunteli hengitystä sekä sydämenlyöntejä, mutta yrityksestä huolimatta, hän ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ilmeisesti mies puhui siis totta siitä, ettei Susan ollut paikalla tai sitten tämä todella osasi peittää valehtelusta kertovat reaktionsa, mikä ei välttämättä ollut mikään yllätys kun otti huomioon, että hän oli juuri portilla tuntenut tämän miehen chakran tutkivan heidän chakransa läpi. Toinen saattoi siis sensorina olla kykenevä piilottamaan valehtelun merkit, minkä vuoksi Tinga päätti olla suhtautumatta sanoihin sataprosenttisen luottavaisesti.
"Olisimme kovin kiitollisia jos pystytte kutsumaan hänet paikalle. Asia on kuitenkin tärkeä ja olisi perin ikävää jos Tulen maan ja Tuulen maan hyvät välit kokisivat kolauksen tämän tapauksen vuoksi", Tinga sanoi, onnistuen kuulostamaan aidosti kiittolliselta Kichigain tarjouksesta.
"Sopii kyllä, näytä vain tietä. Emme valitettavasti tunne paikkoja", Tinga vastasi sitten Kichigain ehdotukseen siirtyä sisälle. Hän ymmärsi hyvin sen, että puhuminen olisi hyvä hoitaa sisätiloissa, jossain missä he saisivat olla rauhassa. Vaikka heidän välittömässä läheisyydessään tässä keskellä pihaa ei ollutkaan ketään, Tinga saattoi silti aistimattakin arvata, että aluetta vartiivat ninjat varmasti vilkuilivat uteliaina heitä, haluten varmastikin tietää mistä oli kyse. Kichigain sitten lähtiessä johdattamaan heitä sisälle, Tinga lähti seuraamaan perässä. Heidän hetki sitten näkemänsä teatteriesityksen vuoksi naisen olisi tehnyt mieli kysyä Akkilta mitä tämä arveli olevan meneillään, mutta Akkin ollessa vajaa-kuntoinen, ei tullut kysymykseenkään että hän olisi yrittänyt vihjata tätä luomaan genjutsun avulla telepaattisen yhteyden heidän välilleen.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 04 Syys 2016, 10:45
Kirjoittaja Cross
Muurin ympäröimän rakennus kompleksin etupihalla seisova Akki kummeksui hieman edessään seisovan miehen ilmeettömyyttä, joka ainakin hänestä tuntui hieman luonnottomalta reagtiolta tältä kuulemiinsä vihjauksiin. Oli toko olemassa mahdollista ettei tämä välittänyt koko asiasta, tai sitten tiesi enemmän kuin halusi kertoa. Sillähetkellä miekkamies toivoi että olisi luonut genjutsunsa avulla telepaattisen yhteyden ystäväänsä ennen tänne tuloa, jotta voisi kysyä tältä mielipidettä tilanteesta. Sen huomaaminen olisi toki voinut herättää ikäviä kysymyksiä, mutta ainakin heillä kummallakin olisi silloin ollut parempi yleiskuva.
Ilmeettömänä pysyttelevän Kichigain sitten päätyessä kertomaan ettei tiennyt missä Susan sillä hetkellä oli päästi Sanada pettyneen ilmeen kasvoilleen, joka sopi hyvin henkilölle joka oli juuri tehnyt turhaan pitkän ja raskaan matkan päästäkseen tapaamaan jotakuta henkilöä. Hänen ei tarvinnut edes juurikaan näytellä reagtiotaan, vaikka ei normaalisti olisikaan näyttänyt tunteitaan niin avoimesti. Onneksi valkotakkinen sanoi kuitenkin voivansa toimittaa tiedon legenfaariselle nukketaiteilijalle ja yrittää sen jälkeen kutsua tämän paikalle, mikäli se vain sopisi naiselle itselleen.
''Se olisi oikein ystävällistä...'' Helpottuneen oloisesti huokaiseva Akki vastasi Tingan tavoin miehelle, nyökäten hieman päätään tämän suuntaan kiitollisen näköisenä. Samalla hän kuitenkin toivoi ettei punapää olisi ottanut niin mielellään vastaan heille esitettyä kutsua astua peremmälle korkeista pyramiideista koostuvaan rakennus kompleksiin odottamaan mahdollista tapaamista, vaan ennemminkin keksinyt jonkin tekosyyn jolla he voisivat vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan vaihtamaan muutaman sanan. Jokin ajatuksesta nuiden hyvin vartioidulta vaikuttavien rakennusten sisään astumisesta sai kylmät väreet kulkemaan miekkamiehen selkääpitkin, minkä hän kuitenkin uskoi johtuvan vain jatkuvan varuillaan olon aiheuttamasta vainoharhaisuudesta. Silti hän olisi mielummin tavannut jossain edes hieman neutraalimmassa paikassa, sikäli kuin sellaista tässä kylässä edes olisi ollut.
Vastaanväittämisen sijasta kääreiden peittämä mies päätti kuitenkin nyökätä hieman sen merkiksi että hyväksyi myöskin tehdyn tarjouksen ja viittoi heti perään kädellään nelisilmälle että tämä näyttäisi tietä, turvautuen siihen ajatukseen että jos jokin sattuisikin menemään pieleen oli heillä punapään ansiosta luotettava pakokeino käytettävissään. Samoin hänellä itsellään oli Yattan silmät rakennusten ulkopuolella tarkkailemassa tapahtumia siellä, valmiina varoittamaan jos huolestuttavan oloista liikehdintää alkaisi näkyä.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 04 Syys 2016, 13:34
Kirjoittaja Piisamirotta
Kichigai kulki kaksikon edellä hitaasti, mutta varmasti. He pääsivät sisälle ja mies ohjasi kaksikon Susanin entisen, Kichigain nykyisen toimiston läheiseen kokoustilaan, jossa oli pöytä, sohva ja tuoleja. ”Parasta, että kiirehdimme tämän asian kanssa. Käyn ottamassa yhteyden Shakespeare-saniin. Tuon tullessani syötävää ja juotavaa. Olette tehneet pitkän ja selvästi raskaan matkan, olisi suorastaan julmaa olla antamatta jotain nälän ja janon poistavaa”, Kichigai sanoi sulkien oven. Hän ei lukinnut sitä. Tinga voisi aistia, ettei huone omannut mitään erikoista, eivätkä myöskään läheiset huoneet, GSG.n johtajan toimistoa lukuunottamatta, siellä oli jotain, mutta nainen ei osannut sanoa mitä. Lääkäri meni suoraan käytävää pitkin erääseen huoneeseen ja hänen chakrajälkensä katosi. Se oli kuitenkin eri huone, mihin Susan oli mennyt. Lähimmät ihmisten chakrajäljet olivat auditoriossa, missä pidettiin luentoa kokeneemmille oppilaille.

Kichigai jatkoi huoneesta seuraavaan kunnes tuli sinne missä Susan oli. Hän tiesi naisen sijainnin, sillä tämä meni aina kyseiseen halliin, se oli hänen lempipaikkojaan GSG.ssä. ”Sinulla on ongelma”, mies sanoi ja hänen ystävällinen persoonansa oli tiessään hyvin nopeasti. ”Kerro ihmeessä”, Susan sanoi odottaen toisen puhetta. ”Nämä kaksi ovat tulleet jostain etsimään sinua. Sanovat tulevansa Tulen maasta, mutta en ole varma kuinka totta se on. He tietävät sinun, Akaionin, Azusan, Akedan ja Kein teosta ja ovat tulleet esittämään kysymyksiä. Luulitko ihan tosissasi, että Yakuza olisi ulospäin näyttänyt hirmutekojaan, heidän johtonsa oli päällepäin puhdas kuin lakana? Saatat olla yksi voimakkaimmista henkilöistä koko maailmassa, mutta todellisuudentajusi ja poliittinen ymmärtämyksesi ovat vauvan tasolla”, mies sanoi ja tarkoitti kaikkea sanomaansa. Hänen ei tarvinnut näytellä Susanille. Heillä oli erikoinen suhde siinä mielessä. He kunnioittivat toistensa kykyjä näiden omilla alueilla, mutta eivät ikinä olisi voineet olla rakastavaisia edes teorian tasolla. Toisaalta moni, joka näki heidän riitelevän, kutsui heitä riiteleväksi aviopariksi. Kichigaille naiset ja myös miehet olivat kuitenkin vain tutkimuksen kohteita ja parannettavia, hänellä ei ollut kiinnostusta kumpaakaan sukupuolta kohtaan, mies oli naimisissa työnsä ja kiinnostuksenkohteidensa kanssa. ”Hmm... Tämä asia tuntuu tulevan liian myöhään. Kukaan ei ole käynyt täällä sen jälkeen kysymässä asiasta, joten heidän on täytynyt saada minua koskeva johtolanka melko lähiaikoina. Mutta miten he sen saivat?”, Susan sanoi päättäen pienen pohdiskelunsa kysymykseen, jota ei oltu suoraan tarkoitettu lääkärille, mutta tämä vastasi silti: ”En tiedä. Tehän ette jättäneet todistajia ja sinä keräsit kaikki nukenrämppeesi sieltä. Olisiko mahdollista, että joku olisi kertonut?” Susan mietti hetken. ”En usko. Azusalla ei ole mitään syytä kertoa muille kuin Hebin korkeimmille jäsenille ja ehkä perheenjäsenilleen. Kei tuntui enemmän vakoojalta, eikä hän laittaisi itseään tulilinjalle, sillä hänhän osallistui siihen samaan tapaan kuin me muutkin. Akeda saattaisi kehuskella asian kanssa, mutta ei ole hänen tapaistaan jättää henkiin niitä, joille hän kehuskelisi, koska vahvakin ninja kuolee liian suurta ylivoimaa vastaan. Hän ei ole niin tyhmä. Ja Akaioni... hän voisi kertoa asiasta suoraan, jos kysyttäisi, mutta kuka muka häneltä kysyisi asiasta, ja hän tietää kaiken tapahtuneesta, joten miksi joku lähtisi minun perääni?”, Susan sanoi pohtien asiaa.

”Olisiko mahdollista, että he yrittäisivät tiedon sijaan tappaa sinut kostona? Tai ehkä he yrittäisivät saada maineesi heikkenemään. Jos julkisesti käy ilmi, että olet sekaantunut asiaan, se on vaikeasti selitettävissä poliittissa piireissä. Jollet onnistu todistamaan aukottomasti, että he olivat murhaajia ja rikollisia, saatat joutua taas kadonneiden listalle”, sanoi Kichigai melko tunteettomalla ja vakavalla äänellä. ”Tietääkseni kaikki sen Yakuzan haaran voimakkaimmat ovat kuolleet. En halua kehuskella liikaa, mutta onko Yakuzalla todella niin voimakkaita jäseniä jäljellä, että he voisivat edes teoriassa tappaa minut? En oikein usko. Mitä tulee siihen, että minusta tulee taas kadonnut ninja, sillä ei ole väliä. Kun olen saanut ne asiat hoidettua, mitkä tulin tänne tekemään, lähden pois enkä palaa”, Susan sanoi. Normaalisti näihin sanoihin olisi varmasti liittynyt teatraalisuutta, mutta Kichigai ei aistinut lainkaan liioittelua. Susan oli todella lähdössä pois ikuisiksi ajoiksi. ”Miten haluat menetellä?”, kysyi lääkäri odottaen Susanin vastausta kiinnostuneena. Lääkinnän lisäksi mies harrasti psykologiaa ja oli hyvin kiinnostunut siitä miten muiden ihmisten ajatukset juoksivat. ”Mene takaisin heidän luokseen ja kerro, että minua ei tarvitse kutsua. Kerro, että olen sattumalta tuulen maassa ja tulen paikalle melko nopeasti. Älä myrkytä heidän syömisiään ja juomiaan”, Susan ohjeisti. ”Minäkö tekisin sellaista?”, Kichigai sanoi sarkastisella sävyllä ja kääntyi lähteäkseen. ”Otan yhteyden Akaioniin. Hän oli koko seikkailun aivot. Jos he ovat hänen perässään, hänen tulee tietää asiasta. Muuten, kun tulen paikalle, esitä yllättynyttä parhaasi mukaan”, Susan sanoi. Juuri ennen kuin lääkäri oli jättänyt hallin, tämä sanoi: ”Hyvä, että vaihdoit tuohon kehoon. Jos heillä on kykyjä, joista emme tiedä, tuo keho hämää niitä täydellisesti. Punapää on sokea ja usein sellaisilla ihmisillä on kykyjä, joita muilla ei ole. Genetiikka on mielenkiintoista.” Sitten hän lähti. Susan oikeastaan odotti sitä hetkeä, kun hän saisi kerrottua tyttärestään Kichigaille. Miehen naaman näkeminen olisi lottovoitto. Mutta se ei ollut tämän hetken asia.

Nelisilmän lähdettyä Susan otti pajastaan esiin oudon alustan ja pienen käärön, jossa luki klooni. Sitten Susan avasi käärön alustan päällä ja sen sisällöstä muodostui rautahiekka klooni. Klooni ei ollut kuitenkaan hänen, vaan Akaionin. Mies oli harjoitellut tämän tekniikan kommunikoinnin varalle. ”Tänne Tuulen maahan on tullut kaksi ihmistä kyselemään Yakuza-tapauksesta. En tiedä ovatko he vain selvittämässä asiaa virallisen tahon myötä vai ovatko kenties Yakuzan kostajia, enkä tiedä mistä he ovat saaneet tiedon meistä, tai tarkemmin minusta, muista he eivät ole vielä puhuneet. Jos he ovat Yakuzan kostajia, en ole varma ovatko he enemmän minun vai sinun perässäsi. Jos he ovat sinun perässäsi, haluatko että johdatan heidät harhaan tai tapan heidät vai oletko niin utelias, että haluat itse kohdata heidät?”, Susan kysyi ja tuhosi sen jälkeen kloonin. Kloonin tiedot siirtyivät oikealle Akaionille, joka teki samanlaisen teon siellä missä hän oli. Kyseessä oli pelkkään pitkän matkan kommunikointiin tarkoitettu tekniikka, mutta se toimi ihan hyvin. Susan ei tiennyt missä Akaioni oli tällä hetkellä, joten hänen oli käytettävä tätä kommunikaatio menetelmää. Nainen odotti vastausta hetken. Sitten se tuli. Rautahiekka kasaantui klooniksi, joka puhui: ”Älä ole noin vakava. Rentoudu vähän. Jos halusit ottaa minuun yhteyttä, olisit aloittanut Akainen kuulumisilla, etkä huonoilla uutisilla. Ota selvää heidän motiiveistaan. Jos he ovat Yakuzan jäänteitä, voit kertoa heille että minut löytää muutaman päivän päästä Lopun laaksosta. Hoidan heidät itse siellä. Jos he ovat Konohalaisia ja etsivät syyllisiä, johdata heidät harhaan. En halua turhia ongelmia Konohan kanssa, he saavat etsiä minua maailman ääriin asti, jos he todella sitä haluavat, voisin puhua Hokagen kanssa asiasta sitten kun jaksan. Jos he ovat sinun perässäsi, hoida asia mahdollisimman järkevästi. Kysy tarvittaessa Kichigailta neuvoa, hän varmaan osaa auttaa. Olet muuten päästänyt itsesi rupsahtamaan.”

Lopuksi sanottuja sanoja Akaionin kaltaiselta mieheltä sopikin odottaa. Susan vastasi seuraavalle kloonille omaan tapaansa ja kertoi Akainen ensiaskelista ja muusta sekä syyn sille miksi hänellä oli vanha keho. Sitten nainen keräsi kaikki tavaransa, käänteiskutsui pajansa, jonka hän oli kutsunut halliin ja loi päälleen hiekka kerroksen, hyvin erikoisen jutsun avulla. Nyt Susan näytti ihan samalta kuin Sawa Sakuran roolia vetäessään ja lähti kohti kokoushuonetta, missä häntä odotettiin. Nainen teki tämän, sillä hän oli ajatellut sokeaa naista ja tajusi miten sokeat ihmiset toimivat. He kuuntelivat, jotkut jopa aistivat ympäristöään kaiun kautta. Täten Susan ajatteli, että oli parasta, että hänen sisäelimiensä äänien olemattomuus selittyisi jollakin tapaa. Hän oli myös päättänyt paljastaa itsensä, sillä hänellä ei ollut oikeastaan mitään todellista syytä piilotella sitä.


Kichigai saapui kokoustilaan mukanaan kahvia, teetä, vettä, maitoa ja kermaa sekä makeutusaineita ja satunnaisia naposteltavia sekä tietenkin kupit ja lautaset. Mies olisi halunnut tietenkin myrkyttää kaksikon ja saada heistä irti niin paljon kuin mahdollista, mutta hän ei ollut niin tyhmä ja Susan oli kieltänyt sen. ”Hyviä uutisia. Hän suostuu tulemaan, eikä häntä tarvitse edes kutsua. Hän on täällä Tuulen maassa sattumalta”, mies sanoi tehden kaikkensa, jotta hän kuulostaisi uskottavalta. Kaikki mitä hän sanoi oli oikeastaan totta, mutta jotenkin se tuntui ikään kuin kiusalliselta valheelta. ”Ottakaa syötävää ja juotavaa”, mies sanoi ja istui tuoliin. Hän oli itse ottanut kupin kahvia. ”Saanko udella mistä saitte tietää Shakespeare-sanin osallisuudesta tapahtumaan, tietääkseni todistajia ei ollut?”, lääkäri kysyi paljastaen, että hän tiesi ainakin jossain määrin tapahtumasta, tämän hän teki täysin tarkoituksella tarkkaillen molempien reaktiota siihen faktaan. Tästä miehestä sai selvästi älykkäämmän kuvan kuin Susanista, vaikka Susan olikin teknisesti älykkäämpi.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 04 Syys 2016, 15:21
Kirjoittaja Southpaw
Ilman chakranaistintaakin, Tinga vaistosi Akkin epäröivän hieman ennen kuin lähti hänen kanssaa seuraamaan Kichigaita. Hänenkin mielestään olisi ollut viisainta hankkia tilaisuus keskustella lyhyesti kahden kesken. Kichigain tarjouksesta kieltäytyminen olisi kuitenkin herättänyt epäilyksiä joten Tinga oli päättänyt laskea sen varaan, että mies jättäisi heidät hetkeksi kahdestaan sillä välin kun kävisi kutsumassa Susanin paikalle. Kun Kichigai sitten viimein ohjasi heidät toimistonsa lähellä sijaitsevaan kokoushuoneeseen ja ppysi heitä odottamaan hetken Tinga nyökkäsi ja odotti kärsivällisesti, että mies poistui kuulomatkan ulkopuolelle, ennen kuin käänsi kasvonsa Akkia kohti.
"Minusta tuntuu, että he salaavat jotain... en tiedä mitä, mutta jotain", Tinga kuiskasi vaimeasti Akkille, samalla aistien huonetta ympärillään. Tavanomaisten kokousvälineiden lisäksi hän ei aistinut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten uskaltautui luottamaan siihen, että huoneessa ei ollut kuuntelulaitteita joiden avulla heitä olisi kuunneltu. Kaiken varalta, nainen piti kuitenkin äänensä matalana, jotta mahdolliset kuuntelulaitteet eivät saisi niin hyvin selvää heidän puheestaan.
"Sillä Sakuralla tai kuka ikinä olikaan, oli aivan liian korkea chakrataso niin nuoreksi... Enkä kuullut hänen sydämenlyöntejään tai hengitystään. Hän oli aivan kuin jokin elävä kuollut", Tinga lisäsi, kertoen aiemmin tekemistään huomioista Akkille. Hän ei tiennyt mitä noista seikoista olisi pitänyt ajatella, mutta ehkä Akki osaisi päätelä noiden tietojen perusteella jotain mitä hän ei ollut huomannut.
"Oma veikkaukseni on, että hän todella oli Susan, kuten sanoi, mutta en ymmärrä miksi hän halusi salata sen", Tinga mutisi ja risti käsivartensa mietteliään näköisenä.

Kichigain tullessa lopulta takaisin lupaamiensa virvokkeiden kanssa, Tingan ensimmäinen ajatus oli, että jokin tarjottimella olevista kannuista ja purkeista oli varmasti myrkytetty. Niinpä nainen ei mahtanut mitään sille, että suhtautui epäröiden tarjottuihin juomiin. Kun mies sitten vielä totesi, että Susan olikin Tuulen maassa ikään kuin sattumalta, hänen aiemmin Akkille kertomansa epäilykset kohosivat entisestään. Tilanteessa oli jotakin hämärää.
"Se on hyvä kuulla. Mitä pikemmin tapauksen yksityiskohdista päästään selville, sen parempi", Tinga vastasi rauhallisesti ja mietti miten parhaiten selvittäisi oliko heille tarjotussa teessä mitään sinne kuulumatonta. Hän oli oppinut toki tunnistamaan yleisimmät myrkyt hajun perusteella, mutta oli olemassa myös hajuttomia myrkkyjä, joten sen varaan ei voinut laskea.
"Ymmärrät varmaan, että emme voi kertoa tietolähteitämme, sillä tapauksen tutkinta on luokiteltu salaiseksi, minkä lisäksi se on vielä kesken. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että paikalla kuitenkin oli muutamia ulkopuolisia todistajia joiden version tapahtumista olemme kuulleet", Tinga vastasi Kichigaille. Naisen sanoissa ei kuulunut valehtelua, sillä tässä kohtaa hän puhui täysin totta. Sen lisäksi, että äiti oli päästänyt Juarezin lähtemään Yakuzan kylästä elossa, oli entisen Akaeihein jäsenen lisäksi paikalta selvinnyt myös muutamia Uuden Yakuzan rivisotilaita, jotka olivat kertoneet johtajiensa kohtalosta eteenpäin kylään hyökänneen ryhmän käsissä.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 04 Syys 2016, 18:51
Kirjoittaja Cross
Edellään meneviä Kichigaita ja Tingaa vaitonaisena seuraava Akki teki parhaansa painaakseen heidän käyttämänsä reitin mieleensä, vaikka sai kyllä melko nopeasti huomata ettei luultavasti kykenisi pääsemään ulos rakennuksesta kovinkaan helposti ominvoimin. Pääsyy siihen ei ollut rakennusten suunnittelu, mikä oli yllättävänkin avoin ja yksinkertainen sisältä. Tarkasti katsomalla oli kuitenkin helppo huomata oviaukkoihin kätketyt turvaovat, jotka luultavasti sinetöisivät koko rakennuksen hetkessä hälyytyksen sattuessa. Se ei toki pysäyttäisi miekkamiestä ja tämän ystävää, mutta saattaisi tiukassa paikassa osottautua melkoiseksi ongelmaksi.
Samaan aikaan kuin teki huomioita rakennuksesta omatoimisesti Sanada kuunteli myös lähinnä turistioppaalta kuulostavaa rillipäätä, tämän kertoessa vierailijoille jotain pintapuolista tietoa GSG:tä ja sen toiminnasta. Suurin osa tuosta tiedosta ei ollut mitään erikoisen mielenkiintoista, käsittäen lähinnä lyhyen historiantunnin koko laitoksesta ja sen synnystä Susanin toimesta, sekä jonkin verran ajankohtaisempaa tietoa siitä mihin suuntaan toiminta oli nykyisin alkamassa painottua. Vaikka opastettu kierros ei juurikaan kiinnostanut punasilmäistä miestä, täytyi hänenkin myöntää että alunperin Sunan erikoisuutena tunnettujen nukketaiteilijoiden taitoja ja varusteita kehittämään perustettu instituutio oli kehittynyt ja kasvanut melkoisesti alkuperäisestä ideasta. Eikä kyse tuntunut enää olevan vain mekaanisista koneista, jotka olivat varmastikkin kehittynempiä kaikista viidestä suuresta kylästä nykyisin. Täällä tunnuttiin katsovat jo tulevaisuuteen ja aikaan sen jälkeen kun suuria shinobi kyliä ei kannattaisi enää ylläpitää.

Mitä se tarkoitti jäi kuitenkin ainakin tälläerää arvoitukseksi, sillä kolmikko saapui valkotakin työhuoneeseen, jonne tämä jätti kaksi vierailijaa odottamaan virvokkeita ja tietoa Shakespearista. Vakava ilmeinen mies oli hädintuskin kerennyt vasta poistua huoneesta, kun tilaisuutta odottanut Tinga alkoi kertoa omista havainnoistaan, saaden vieressään mukavalla korkea selkäisellä tuolilla istuvan ystävänsä silmäkulmat painautumaan mietteliäänä yhteen. Hitaasti nyökkäämällä Akki viestitti olevansa samaa mieltä punapään kanssa, arvellen itsekkin jonkin pikku seikan olleen oudosti aijemmin. Säästäen ääntään hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan antoi kunoichin jatkaa, naputellen samalla itse sitä edes huomaamatta sylissään olevan olkihatun pintaa sormillaan.
Tuo naputus loppui kuitenkin samantien Jinain mainitessa ettei ollut kuullut heidän aijemmin tapaamansa Sakuran sydämmen lyövän, mikä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Sanadan selkää. Vain reilu viikko sitten nuorukainen oli kuollut taistellessaan kahta Ryuun tekniikan henkiin herättämää elävää kuollutta vastaan, jonka lisäksi oli vielä erikoinen painajainen joka oli vainonnut häntä koko heidän laivamatkansa ajan. Niissä miekkamies oli kohdannut kertatoisensa jälkeen ensin puupatsaaksi luulemansa kasvottoman hahmon, jonka rinnasta oli kuullut selvän sydämmen sykkeen. Myöhemmin tuo ilmestys oli muuttunut unissa taivaalle kohoavista naruista roikkuvaksi nukeksi, joka oli kerta toisensa jälkeen ohjannut hänet keskelle pimeyttä vasten keskeltä punahehkuisten kekäleiden lailla tuijottavia viirusilmiä.
''Se selittäisi monta asiaa...'' Eräänlaisen telepatian tavoin toimivan genjutsun itsensä ja ystävänsä välille muodostava Akki vastasi Tingalle, haluten varmistaa että he voisivat kommunikoida vapaasti tästä lähtien. ''Minkä lisäksi hän kyllä sopii täysin kuvaukseen.'' Miekkamies lisäsi miltei samantien, huomaten helpotuksekseen että jaksaisi raskaasta matkasta huolimatta luultavasti ylläpitämään tätä tekniikkaa ongelmitta. Se tosin tarkoitti ettei hänestä tulisi varmasti olemaan juurikaan apua ongelmien ilmaantuessa, mutta se tarkoitti vain että heidän olisi parempi pyrkiä välttämään niitä entistäkin tarkemmin. Se voisi toki osottautua hyvinkin hankalaksi, jos Shakespear osottautuisi juurikin niin kyvykkääksi lukea ihmisiä kuin jotkut tarinoista kertoivat. Kumpaakaan heistä ei kuitenkaan voisi pitää kylän liittolaisena, minkä lisäksi he olivat vasta paljastaneet tietävänsä hyvinkin vaarallisia asioita etsimäänsä kunoichiin liittyen.
''Mitä taas tulee siihen aijempaan esitykseen niin jos kertomasi puutteet todella pitävät paikkasi on hänellä varmasti paljonkin syytä salata henkilöllisyytensä, silläelämän ja kuoleman raja on jotain mihin edes shinobin ei katsota olevan soveliasta kajota...'' Sormellaan jälleen hattunsa pintaa naputtamaan alkava miekkamies jatkoi, miettien samalla kuinka lähellä tuota rajaa mahtoi itse olla loppujen lopuksi. Jollain tavalla hänkin oli kuitenkin kait laskettavaksi eläväksi kuolleeksi, kyettyään välttämään lähes varmaa kuolemaa jo pariinkin otteeseen ja tultuaan jopa kerran takaisin rajan takaa.

Paljoa enempää tuoleissaan istuvat toverukset eivät kerenneetkään keskustella ennen kuin lupaamiaan virvokkeita mukanaan kantava Kichigi saapui takaisin, ilmoittaen saaneensa yhteyden Susaniin ja tämän olevan tulossa paikalle hetkenä minä hyväänsä, mitä odotellessa vieraat voisivat nauttia talon tarjottavista. Miehen ystävällisyydestä huolimatta tähän hieman Jinain tavoin epäilevästi suhtautuva Sanada päätti ystävästään poiketen tarttua tarjottuun teehen epäröimättä, kohottaen jopa kupin melkein huulilleen asti aivan kuin olisi ollut aikeissa juoda. Kesken kaiken hän kuitenkin laski teemaljan alaspäin, aivan sen näköisenä kuin olisi huomannut sen olevan vielä liian kuumaa juotavaksi ja aikovansa odottaa hetken aikaa ennen sen juomista. Samalla hän nyökkäsi hieman päätään samalla kun viereisellä tuolilla istuva punapää kiitteli omalle tuolilleen kahvikuppi kädessä istuuntuvaa miestä ripeästä toiminnasta, vaikka heidän välillään edelleen vaikuttavan genjutsun kautta oli helppo aistia ettei tämä ajatellut aivan sillätapaa todellisuudessa.
''Tiedätte ilmeisesti myöskin jotain tästä tapauksesta?'' Rillipään kysymyksessä olevaan pikku lipsahdukseen tarttuva Akki kuiskasi heti Tingan torjuttua tämän utelut heidän tietolähteestään, vetoamalla kesken eräisiin tutkimuksiin ja tarpeeseen olla siksi kertomatta yhtään enempää kuin oli tarpeen. ''Olisitteko ystävällinen ja jat...'' Kääreiden peittämä kalpeanaama kerkesi jatkaa, ennen kuin alkoi yskimään voimakkaasti kesken lauseensa, kaataen kuin vahingossa sylissään olleen kupin ja pärskien pahemman kerran pöydällä olevien tarjoiltavien päälle. Kaikki tuo näytti hyvinkin vahingolta, mutta oli hyvinkin tarkoituksen mukaista. Se tosin ei muuttanut sitä tosiasiaa että tuon tempun jälkeen oli turha enää edes yrittää puhua omatoimisesti hetkeen, minkä takia se tulisi jäämään Tingan tehtäväksi.
Rintaansa hieman ainoalla toimivalla kädellään hakkaava Sanada sai kuitenkin nopeasti kohtauksensa kuriin ja viittoili kädellään pahoittelevasti isännälleen tämän tuomisten pilaamisesta, viittoillen heti perään vierellään olevan kunoichin suuntaan ja yrittäen viestittää että tämä tulisi hoitamaan puhumisen jatkossa. ''Kerro hänelle genjutsusta varmuuden vuoksi ja kehota sen jälkeen jatkamaan siitä mihin jäi... Ja ole hyvä.'' Tekniikkansa kautta toveriaan ohjeistava Sanada neuvoi Jinaita, rojahtaen uupuneen näköisenä takaisin mukavaan tuoliinsa.

Re: Samoojan jäljillä (rope)

ViestiLähetetty: 06 Syys 2016, 19:55
Kirjoittaja Piisamirotta
Kichigai kuunteli punapään sanoja ja analysoi niitä. Se, että tutkinta oli luokiteltu salaiseksi ja, että todistajia oli olemassa kiinnostivat professoria. Susan oli sanonut, ettei todistajia ollut, mutta toisaalta hän ei ollut tarkastanut koko aluetta. Jos tämä ei ollut vale, mitä Kichigai ei voinut lukea naisen kasvoilta tai äänestä tällä kertaa, oli Susan töpännyt pahemman kerran, samoin Akaioni. Kumpikaan heistä ei juuri halunnut huomiota osakseen. Kichigain mielestä oli tosin outoa, että tutkimus oli salainen, koska se tulisi kuitenkin julkiseksi heti kun syytös nostettaisiin ja etsintäkuulutus tehtäisiin. Niin kauan kuin se oli salainen, Susan voisi paeta loputtomiin näitä kahta. Lääkäri mietti jo viestin lähettämistä Susanille, että tekisi oharit, mutta päätti toisin. Hän halusi nähdä miten nukketeeri hoitaisi tilanteen aavistamatta kuitenkaan mitä tulevaisuus toisi tullessaan. ”Olen tietoinen tapauksesta pintapuolisesti”, ehti Kichigai vastata ennen Akkin teeskenneltyä kohtausta. Vaikka nelisilmä oli niin älykäs kuin olikin, oli hänen täysin mahdotonta tietää, että Akkin kohtaus olisi esitystä. Akki oli käynyt elämän koulun mitä näyttelemiseen tuli. Hän osasi soveltaa erinomaisesti tapahtumaa ja tilannetta menemättä Susanin tapaan teatraalisuuksiin. Se oli ihailtava kyky: käyttää hyväksi totuutta luomaan valhe. Valehtelun ongelma kuitenkin oli, että sen kanssa oli elettävä ja jokainen valhe johti ennen pitkää uuteen valheeseen, jotka lopulta johtivat totuuteen. Se, kuinka kauan aikaa se vei, riippui tietenkin näyttelijän taidoista tuntea seuraukset, mihin dominopala seuraavaksi kaatui. Täten Akkilla olisi vielä opittavaa. Kichigai oli nimittäin lääkäri henkeen ja vereen, joten rutiinin omaisesti hän ei edes reagoinut punapään mahdollisiin uteluihin, eikä huolestunut pilaantuneesta murkinasta, vaan otti esiin lääkintäsalkun, jossa oli mitä erilaisimpia välineitä ja lääkkeitä sanoen: ”Tarvitsette selvästi lääkettä tuohon.” Mies ei näytellyt, vaan oli tosissaan. Jos olkihattuinen ja köhä-ääninen mies ei ottaisi lääkettä vastaan, heräisivät Kichigain epäilykset. Toisaalta Akki ei mitenkään voinut tietää mitä lääkepurkissa todella oli, joten hänellä oli sillä hetkellä kaksi vaihtoehtoa: kieltäytyä ja herättää epäilyksiä tai ottaa lääke ja siten riski. Toki hän voisi yrittää kouristustemppua, mutta Kichigai osasi pitää lääkintätekniikoillaan pahastikin kouristelevat potilaansa liikkumattomina. Akkin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä tätä valintaa, sillä huoneeseen astui tuttu kasvo.

Sawa Sakura oli saapunut paikalle. Susan oli taas roolissaan. Pienen mikrosekunnin Kichigain kasvoilla oli ärtynyt ilme, hän olisi todella nähtävästi halunnut lääkitä siteiden ympäröimää miestä. ”Sain kaikki aseet Kagaku-sama”, Susan sanoi yhtä teatraalisesti, kuin viimeksi. Se ei hämännyt yhtään Akkia tai Tingaa. ”Taidan tästä lähteä tehtävälleni”, Susan sanoi, eikä Kichigai oikein ymmärtänyt mitä nainen oikein todellisuudessa aikoi. Jos Tinga yrittäisi kuunnella Susanin sydäntä, tämä ei kuulisi mitään. Jos hän yrittäisi käyttää Sona gijutsua, sen chakra-aalto osuisi Susanin luomaan hiekkakuoreen ja antaisi kuvan vain kuoresta, panssarimaisesta päällisestä. Ennen kuin Susan ehti kääntyä lähteämään, kuului huuto. ”Kagaku-sama!”, huusi joku ja tuli paikalle hyvin nopeasti saaden Susanin tulemaan sisälle huoneeseen oviaukosta. ”Mitä nyt. Täällä on kokous kesken, etkö näe?”, Kagaku sanoi rikkoen hieman esittämäänsä kivikasvo-roolia. Hän oli todellisuudessa enemmän sarkastinen kusipää kuin kävelevä kivipatsas, joka osasi toistaa kirjoitettua sanaa. ”Vakoojamme Hebigakuressa kertovat, että on tapahtunut vallankaappausyritys”, sanoi lähetti, johon Susan ja Kichigai molemmat sanoivat yhteen ääneen: ”Mitä?!” Sanansaattaja jatkoi: ”Vakoojamme sanovat, että kyläläisille on jaettu seuraava tieto: Hebikagen tytär Tinga yritti kaapata vallan voimalla saaden apua Tsuchigumo Akkilta, joka tuntuu olevan kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Yrityksessä Hebikagen tyttären äiti sai surmansa, tiedotteen mukaan tyttärensä käsissä. Tapauksen jälkeen he pakenivat, eikä heitä sen koommin ole varmasti nähty.” Kichigai ei enää osoittanut olkihattuista miestä neulalla tai lääkepurkilla, vaan kysyi sanansaattajalta: ”Minua kiinnostaa tietää, ihan vain pikkuisen. Miksi kerrot tämän ääneen, kun meillä on tässä kaksi vierasta?” Sanansaattajalla oli vastaus valmiina: ”Koska tieto leviää kuin kulovalkea. Hebikagen tytärtä ja rikollista etsitään kaikkialta Hebigakuren ninjojen toimesta. Kaikkien kylien vakoojat ovat varmasti tiedottaneet tästä kylilleen, sillä tieto on alkanut levitä kauppamiesten keskuudessa.” Susan oli katsonut koko ajan sanansaattajaa kuin patsas kasvoillaan melko järkyttynyt ilme ja nyt hän viimein liikkui ja puhui: ”Tämä näytös on ohi.” Ne sanat sanoessaan Susanin yllä oleva hiekkanaamio, joka peitti koko hänen kehonsa putosi pois paljastaen vanhan kehon, ryppyineen kaikkineen. Susanilla oli yllään kuuluisa valkoinen asunsa. Jos Tinga kuunteli, hän saattoi kuulla Susanin sydämen lyövän. Jos hän käytti Sona gijutsua, hän tunsi kaikki sisäelimet ja muut normaalilla paikallaan. Susanin kehossa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa Tingalle, joka ei ollut lääkintäninja kuin hyvin pintapuolisesti. Jos Kichigailla olisi ollut Tingan kyky, hän olisi havainnut joitain, mutta Tinga ei kyennyt havaitsemaan mitään erikoista. Hiekkanaamion poistuminen selitti sen, miksi Tinga ei ollut kuullut Susanin sydämen lyövän, se oli chakran kanssa muodostettu ja Susan oli kehittänyt tekniikan sen alkuperäisestä hämäys versiosta täydellisyyteen.

”Teidän asianne saa odottaa. Käväisen Hebissä keskustelemassa Käärmeen kanssa tästä asiasta. En tiedä mistä on kysymys, mutta Tinga ei tappaisi äitiään, vaikka typeryyksissään yrittäisikin kaapata vallan. Azusan ja Tingan välit ovat olleet läheiset, väittäisin, että Azusa pettäisi ennemmin Ryuun, kuin tyttärensä. Tässä on jotain pahasti vialla. Minä lähden”, Susan sanoi, eikä jostain syystä edes tajunnut puhuneensa ääneen suurinta osaa sanoistaan, jotka oli pikemminkin tarkoitettu mielessä sanottaviksi. Shakespeare, joka oli tullut sisään pois sanansaattajan tieltä, oli jo melkein oven ulkopuolella, kun hän pysähtyi. Susan oli ruvennut miettimään päässään tietoja, jotka hänellä oli. Hän tiesi, että Tingalla oli punaiset hiukset, että tämä oli sokea ja nyt hän tiesi, että Tinga oli pakosalla toisen henkilön kanssa käytyään varmasti kovan taistelun tätä ennen. Susan kääntyi hitaasti kaksikkoa kohti hänen chakransa tuntui nyt kaikessa sen valtavassa määrässään. ”Alkakaa selittää”, Susan sanoi äänensävyllä, joka kertoi, että jos kaksikko yrittäisi edelleen jatkaa puoliksi keksittyä tarinaansa, heidän edessään olisi joko pako tai taistelu.