Samoojan jäljillä (rope)

Susanin perustama GSG-järjestö keskittyy nukkejen, aseiden ja myrkkyjen valmistukseen ja opetukseen. Alue sijaitsee päinvastaisessa suunnassa Sunan pääsisäänkäynnistä ja koostuu monista pajoista ja opetustiloista. GSG:stä voi myös hankkia itse aseita/myrkkyjä.
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5275Viesti Cross »

Hiljalleen rauhoittuvan aavikkokaupungin katujen väenpaljouden keskellä seisova Akki tiesi tehneensä oikean valinnan kertoessaan tavanneensa Koutein, kyeten tuntemaan mielessään olevasta Tingasta luultavasti lähtöisin olevan kiitollisuuden ja pienimuotoisen helpotuksen. Samalla hän myös tiesi tehneensä oikean valinnan myös siinä ettei ollut kertonut aivan kaikkea tuosta tapaamisesta, kuten taistelua johon pyörätuolissa ollut mies oli päätynyt osallistumaan. Myöskään tieto siitä mihin mies oli pyytänyt apua päästä ei varmasti olisi rauhoittanut naista, joten sekin oli ollut hyvä jättää kertomatta. Kaiken tuon ystävänsä mielessä lymyävä kunoichi olisi tietenkin voinut halutessaan saada selville, mutta tämän reagtioista päätellen tämä vaikutti onneksi tyytyvän siihen mitä miekkamies katsoi sopivaksi kertoa.
''Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu... Eikä vain sen takia että tekniikkasi sekottaa tunteesi omiini.'' Hiljalleen Jinain äänen kuulemaan alkava Sanada vastasi tämän kiitokseen, arvellen että olisi hyvä kertoa tälle tekniikassa ilmenneestä pienestä sivuvaikutuksesta. Se ei olut sinäänsä kovin suuri yllätys, ainakaan mitä mies muisti siitä kun oli itse luonut ajatuksiaan luovaa genjutsuaan. Yksinkertaisia tuntemuksia oli paljon helpompi siirtää kuin tarkkoja lauseen kaltaisia ajatuksia, mikä oli ainakin alkuun vaatinut tiukkaa keskittymistä siihen mitä halusi sanoa. Nykyisin se onnistui häneltä jo ilman sen suurempaa keskittymistä, ilman että ajatukseen pääsi sekoittumaan siihen kuulumattomia asioita. Tuon asian kanssa punapäällä oli kuitenkin vielä harjoiteltavaa, ennen kuin voisi alkaa käyttää tekniikkaansa sen täydessä potenttiaalissa. Onneksi tämä tuntui kuitenkin kehittyvän nopeasti tekniikkansa kanssa päästessään harjoittelemaan kunnolla, joten ei varmaankaan tulisi kestämään kauvaakaan kun nainen kykenisi jo hallitsemaan uhrinsa mieltä kuten halusi.

Eteensä tuijottaen kadulla seisova nuorukainen ei juurikaan nauttinut tilanteesta mihin oli joutunut, toivoen että olisi pystynyt heittämään ystävänsä pois mielestään. Jostainsyystä tämä tuntui kuvittelevan nyt olevan hyvä hetki alkaa utelemaan asioista jotka eivät tälle kuuluneet, ainakaan niin kauvan kuin sillä ei olisi vaikutusta siihen kuinka mies kykenisi suoriutumaan omasta osastaan heidän tehtävässään. Toki Akki ymmärsi että Tinga puuttui asiaan lähinnä ystävänä, joka huomasi jonkin olevan vinossa. Silti tämän olisi pitänyt jo ymmärtää että hän ei halunnut alkaa keskustelemaan näistä asioista, ei ainakaan tässä ja nyt.
''Se ei ole mitään mistä sinun tarvitsee olla huolissasi...'' Hivenen aikomaansa tylymmin vastaava punasilmäinen muumio totesi, antaen samalla katseensa kiertää pitkin katua, aivan kuin olisi yrittänyt etsiä jotain ystävänsä huomion kiinnittävää saadakseen tämän pois kimpustaan. Ikävä kyllä mitään kovin erikoista ei kuitenkaan tuntunut olevan näkyvissä, siitäkään huolimatta että aijemmin kaikenlaiset yksinkertaisetkin ja jokapäiväiset asiat olivat tuntuneet kiinnostavan sokeaa kunoichia.
''Taidan olla vain väsyneempi kuin uskoinkaan... Ja ehkä tämä retki ei sittenkään ollut niin hyvä ajatus, sen sijaan että olisin pitänyt kiinni Kagerolle antamastani lupauksesta palata heti kun voisin.'' Huomattavasti sovittelevampaan sävyyn jatkava Sanada sanoi, onnistumatta kadottamaan vieläkään aivan täysin hieman torjuvaa vivahdetta ajatuksistaan. Hän kuitenkin ymmärsi ettei saisi itsepäistä naista lopettamaan ennen kuin antaisi tälle edes jonkinlaisen hyväksyttävissä olevan vastauksen, vaikkei itsekkään uskonut tämän olevan aivan tyytyväinen nuin vähään. Väsymykseen vetoaminen saisi punapään varmaankin vain aloittamaan jälleen huolehtimisen ystävänsä jaksamisesta, missä ei todellisuudessa ollut juurikaan vikaa. Tietenkin mies oli uupunut fyysisesti raskaan matkan ja vasta paranemassa olevien vammojensa takia, mutta siitä huolimatta häntä painava uupumus johtui enemmänkin päänsisäisistä ristiriidoista. Nuorukainen ei ollut ainoastaan alkanut epäillä tämän matkan järkevyyttä, mutta myös sitä oliko tehnyt kerta toisensa jälkeen oikean valinnan päättäessää yrittää ratkaista kaikki vastaantulevat ongelmat, sen sijaan että olisi tehnyt mitä itse halusi ja tättänyt yakuzan selvittämään omat ongelmansa parhaalla näkemällään tavalla. Moni asia olisi varmasti silloin toisin, eikä läheskään yhtä montaa siltaa olisi tarvinnut polttaa.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5352Viesti Southpaw »

Akkin huomauttaessa hänen tunteidensa sekoittumisesta tämän omiin, Tinga ei voinut mitään pienelle nolostumisen tunteelle. Omassa kehossaan tuo olisi todennäköisesti hieraissut vaivautuneena takaraivoaan, mutta nyt hän kuitenkin joutui tyytymään siihen, että vain tunsi.
"Anteeksi... yritän hallita itseäni paremmin", Tinga pahoitteli sivuvaikutusta, voiden toivoa vain, että ei ollut päästänyt vuotamaan mitään mikä tuntuisi Akkista olevan liikaa informaatiota.

Pian aihe kuitenkin palasi Akkin piilottelemaan ajatukseen, jonka luota tämä edelleen itsepäisesti pyrki pitämään hänet loitolla. Tingan oli vaikea käsittää miksi, sillä olihan Akki itsekin viimeksi Kageron kanssa saanut havaita, että joissain tapauksissa oli parempi kertoa totuus ja puhua asiat halki kuin antaa niiden jäädä vaivaamaan. Miekkamiehen lopulta vastatessa varsin tylysti, ettei asia ollut mitään mistä hänen olisi pitänyt mieltään vaivata, Tinga kykeni aavistamaan, että jollain tapaa asia kosketti häntä vaikka Akki ei sitä tahtonutkaan myöntää.
"Hyvä on, hyvä on...", kunoichi päätyi kuitenkin toteamaan sovittelevasti, sen sijaan, että olisi ryhtynyt väittelemään ystävänsä kanssa asiasta enempää. Heidän lähestyessään jo vähitellen sairaalaa, Tingalle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin jättää aihe sikseen ja hyväksyä Akkin selitykset vaikka ne eivät häntä erityisemmin tyydyttäneetkään ja hänestä häiritsevästi tuntui siltä, että miekkamies ei puhunut täysin totta. Ehkä Akki kertoisi huolistaan omatoimisesti joskus myöhemmin kun olisi käsitellyt asian ensin itsekseen?

"Minusta tuntuu, että lomailu tekisi hyvää... meille molemmille. Kunhan sinulle on saatu hoitoa, niin ehkä pitäisikin vain unohtaa se Akaioni ja mennä jonnekin missä voi olla rauhassa. Vaikka takaisin rannikolle. Tai Konohaan. Voisit näyttää miltä ne kivikasvot näyttävät joista kaikki aina puhuvat", Tinga ehdotti lopulta Akkin selitykseen.
"Ja kunhan tilanne yakuzan ja Hebin suhteen on rauhoittunut tarpeeksi niin voisimme palata Otogakureen. Voin jäädä vaikka Tonoon siksi aikaa kun sinä menet tapaamaan Kageroa", Tinga jatkoi ehdotustaan. Hän ei toki tuntenut tonolaisia niin hyvin kuin Akki, mutta arveli silti, etteivät nämä varmaan pistäisi pahakseen, jos hän jäisi kylään siksi aikaa kun oikeat rakastavaiset nauttisivat toistensa seurasta jossain päin Otogakurea.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5392Viesti Cross »

Huomautettuaan Tingalle tämän tekniikan kutta vuotavista tunteista Akki tunsi selvästi kuinka tämä nolostui, tietämättä oikein miten reagoisi tunteeseen. Toisaalta hänen teki nauraa tilanteen koomisuudelle, mutta ei halunnut loukata ystäväänsä sillätavoin. Tekniikan hallitseminen ei kuitenkaan olisi varmasti helppoa, eivätkä voimakkaiden tunteiden kokeminen tehnyt siitä varmasti yhtään helpompaa. Toisaalta olisi tuntunut sopivalta yrittää tarjota apua, tai jotai neuvoa, mutta mitäpä hän loppujen lopuksi tiesi tekniikasta voidakseen auttaa sen kanssa.
''Älä huoli tiedän kyllä kuinka vaikeaa se on alkuun... Ajattelin vain sanoa, jotta tiedät asiasta.'' Hetken tilannetta harkinnut kääreiden peittämä mies lopulta päätti vastata, toivoen ettei aiheuttaisi jälleen jonkinlaista kiusallista tilannetta. Tunteet olivat kuitenkin jotain niin henkilökohtaista ettei moni halunnut jakaa niitä tällätavoin edes kaikkein läheisimpien ystäviensä kanssa. Useimmille oli huomattavasti helpompi puhua näille niistä, kuin todella kirjaimellisesti jakaa ne. Sillä tavalla nämä sentään itse saivat päättää mitä toivat julki ja mitä jättivät kertomatta, sen sijaan että jokainen pienikin vivahde paljastui.
Toisaalta Sanada oli kuitenkin myös mielissään tästä kokemuksesta, sillä se teki ainakin selväksi kuinka vahvat tunteet tällä edelleen oli Kouteita kohtaan. Samalla se sysäsi viimeisetkin mielessä pyörineet ajatukset siitä että Jinailla olisi ollut jotain omia erikoisia taka-ajatuksia ehdottaessaan lemmen hotelliin majoittumista ja pariskunnan esittämistä. Äskeisen jälkeen tuntui hyvinkin kaukaa haetulta että tämä olisi toivonut jotain rappusissa ja käytävällä tapahtuneen kaltaista sattuvan, minkä tajuaminen sai kyllä samalla myös nuorukaisen hieman nolostuneeksi vuorostaan.

Tingan vakuutellessa että tyytyisi saamaansa tylyyn vastaukseen ja sen perään tulleeseen hieman sovittelevampaan lisäykseen arveli Akki ettei tämä ollut läheskään niin valmis päästämään irti asiasta kuin antoi ymmärtää, mikä oli helppo aistia tästä lähtöisin olevasta pienestä epäluuloisuudesta. Jonkinlaiseen päänsä sisäiseen kiistaan valmistautuva nuorukainen yllättyi kuitenkin positiivisesti, huomatessaan naisen todella antavan asian jäädä siihen. Tai siltä se ainakin aluksi vaikutti, vaikka itseasiassa tämä päättikin vaihtaa hieman taktiikkaansa hienovaraisempaan suuntaan.
Kuullessaan Jinain ehdotuksen heidän etsintäretkensä keskeyttämisestä ja pienen lepotauvon pitämisestä kuulosti kyllä houkuttelevalta, jopa siinä määrin että oli tulla miltei samantien hyväksytyksi. Uupumuksestaan huolimatta miehen velvollisuuden tunto veti kuitenkin pitemmän korren, onnistuen jollain tapaa vakuuttamaan hänet siitä että lepäämään joutaisi myöhemminkin. Sen sijaan heidän tulisi viedä loppuun se minkä olivat aloittaneet, tai muuten mielessä jatkuvasti pyörivät kysymykset tekisivät lepäämisestä mahdotonta.
''Et arvaakkaan kuinka houkuttelevalta tuo tarjous kuulostaa, en usko että voisin levätä ennen kuin olen saanut vastaukset mieltäni kalvaviin kysymyksiin...'' Hivenen huvittuneelta kuulostava nuorukainen vastasi, huomaten samalla kaksi valkokaapuista GSG:n jäsentä vähänmatkan päässä. Voimatta olla aivan varma siitä olivatko nämä etsimässä heitä vai jotain sopivaa juottolaa huuhtoakseen raskaan työpäivän alas, päätti karkulainen hivuttautua nopeasti seuraamaan parin kadun kulmassa noppia heittelevän miehen peliä. Näiden käsien liikkeistä oli helppo huomata että kyseessä ei ollut mitään satunnaisia uhkapelureita, vaan nämä olivat lähes ammattimaisia huijareita, jotka varmasti höynäyttivät parin tunnin päästä rahat ilman suurempia ongelmia huolimattomilta humalaisilta.
''Poikkeaminen Konohassa voisi kuitenkin olla ihan hyvä idea, sillä luulen ettei olisi pahitteeksi tavata Hasegawaa ja katsoa pystyisikö tämä tekemään jotain paranemiseni nopeuttamiseksi.'' Mieleensä tulleen ajatuksen esiintuova Akki jatkoi, esittäen samalla seuraavansa meneillään olevaa noppapeliä, vaikka todellisuudessa seurasikin kahta valkokaapuista huomaamattomasti. Näillä ei näyttänyt olevan erityisempää kiirettä minnekkään, eikä näitä vaikuttanut kiinnostavan juurikaan mikään kadulla näkyvä. Pian kaksikko kuitenkin jo pujahti läheiseen pieneen juottolaan, jolloin myös nopan heittämisestä tarpeeksi saanut kyttyräselkä lähti jälleen matkaan ja suuntasi jälleen kadun päässä olevaa sairaalaa kohti.

''Epäilitkö koskaan sitä mitä tunsitte toisianne kohtaan Koutein kanssa? Tai oletko ylipäätään epäillyt tekemiäsi päätöksiä?'' Muutaman askeleen verran määränpäätään lähestynyt Akki päätyi kysymään, todettuaan ettei tuntunut pääsevän eroon aijemmin mieleensä tulleista ajatuksista itseensä ja Kageroon liittyen. Vaikkei hänen olisi välttämättä tehnyt mieli puhua asiasta, ei ikävän tuntuiset epäilykset kuitenkaan suostuneet hellittämään otettaan. Jollain tapaa miekkamies ajatteli että ehkä kunoichin kanssa keskustelu auttaisi selkeyttämään ajatuksia samaan tapaan kuin oli käynyt Tonossakin, sen jälkeen kun oli kertonut tälle ensimmäistä kertaa tapaamastaan naisesta.
Heti saatuaan kysymyksensä esitettyä hän tunsi olonsa kuitenkin enemmän tai vähemmän hölmöksi, sillä oli hyvin vaikea kuvitella että punapää olisi ollut ylipäätään jostain asiasta epävarma, tai katunut tekemäänsä päätöstä. Tämä oli aina vaikuttanut nuorukaisesta määrätietoiselta ja päättäväiseltä henkilöltä, joka ei katunut tekemiään valintoja.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5397Viesti Southpaw »

Akkin vakuuttaessa, että ymmärsi kyllä kuinka vaikeaa tekniikan hallitseminen saattoi olla, Tingan teki mieli hymyillä. Hetken harkinnan jälkeen kunoichi päättikin turvautua ystävänsä apuun, sillä Akki oli oman genjutsunsa vuoksi luultavasti paras henkilö koko maailmassa auttamaan tekniikan hiomisessa.
"Miten sinä sitten hallitset omaa genjutsuasi niin, että kuulijalle välittyvät vain ne asiat jotka haluat?" Tinga kysyi, toivoen että Akki osaisi antaa jotain hyödyllisiä neuvoja. Kenties hänen pitäisi keskittyä haluamaansa ajatukseen jotenkin kovemmin kuin nyt? Tai ehkä kyse oli jotenkin omien tunteiden ja ajatusten työntämisestä taka-alalle?

Kuullessaan Akkin vastauksen hänen lomailu ehdotukseensa, Tinga ei voinut olla päästämättä lievää huvittuneisuutta vuotamaan Akkin mieleen asti.
"Oletko nyt ihan varma ettet suostuisi pitämään edes viikon taukoa? Ymmärrän kyllä halusi saada vastauksia ja jatkaa eteenpäin, mutta jos se Akaioni on tosiaan kuolematon kuten äiti väitti, niin ei hän mihinkään katoa. Saamme kyllä vastaukset ennemmin tai myöhemmin" Tinga vastasi ystävänsä sanoihin. Tämän tehdessä kuitenkin Hasegawaa koskevan lisäyksensä, Tinga mietti ehdotusta hetken ja hänen oli pakko myöntää, että tuossa ajatuksessa oli ideaa. Sen vähän perusteella, mitä hän mainitusta miehestä tiesi, tämä osaisi kyllä varmasti paikata Akkin, kenties jopa paremmin kuin sunalaiset täällä.
"Hyvä on, poiketaan Hasegawalla. Mutta ollaan varovaisia. En halua, että hän paljastaa sijaintimme yakuzalle", Tinga myöntyi ideaan, pohtien kuitenkin samalla miten parhaiten varautua riskeihin joita Hasegawan tapaaminen saattaisi aiheuttaa.

Akkin seuraava kysymys sai kuitenkin Tingan havahtumaan ajatuksistaan nopeasti ja miettimään hetken mikä kysymyksen taustalla mahtoi olla. Oliko Akki tullut epävarmaksi Kageron suhteen? Sitäkö se aiempi epämääräinen ajatuskin oli ollut, josta mies ei äsken ollut valmis puhumaan?
"Ei, en ainakaan muista, että olisin epäillyt kummankaan tunteita. Osa siitä johtuu varmasti chakranaistintakyvystäni, sillä sinähän tiedät itsekin, että kykenen aistimaan tunteita jonkin verran. Ja se mitä Kouteista aistin oli jotenkin... noh aitoa. Ja jotenkin voimakkaampaa kuin ihastumisen tunteet joita havaitsin joissain meidän ikäisissämme", Tinga koetti parhaansa mukaan selittää, miten itse oli hänen ja Koutein väliset tunteet kokenut. Kysymys siitä epäilikö hän ylipäätään mitään päätöksiä, sai Tingan kuitenkin hetken ajaksi hiljaiseksi, naisen miettiessä mitä oikein vastata.
"Tietäisitpä vain...", kunoichi päätyi toteamaan lopulta.
"Epäilen teinkö oikeaa päätöstä kun jätin hänet... Järkeni sanoo, että näin on parasta hänen turvallisuutensa vuoksi, mutta tunteeni sanovat kuitenkin toista. Ja kadun myös sitä, että aloitin Hebissä ollessani kulissisuhteen toisen kanssa. Vaikka teinkin selväksi, että kyseessä ei ole mikään vakava suhde, niin en voi olla miettimättä olenko sittenkin tiedostamattani leikkinyt toisen ihmisen tunteilla", Tinga kertoi pari esimerkkiä asioista, jotka saivat hänet epäilemään itseään. Lopetettuaan, Tinga tajusi olevansa aavistuksen hermostunut odottaessaan Akkin reaktiota. Varmasti Akki itsekin tiedosti, että hänellä oli omat epävrmuuden aiheensa siinä missä kaikilla muillakin, mutta hän oli niin pitkään pyrkinyt piilottamaan kaiken kovan ulkokuoren taakse, että tuntui vaikealta myöntää nuo häntä vaivaavat asiat näin suoraan.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5411Viesti Cross »

Oudon halun hymyillä yllättäin tunteva Akki arvasi nopeasti sen johtuvan ystävästään, ymmärtämättä kuitenkaan mitä tuo reagtio johtui. Tämän kuitenkin pyytäessä apua tekniikkansa kanssa hän arveli nuiden kahden asian liittyvän jotenkin toisiinsa, vaikkei itse uskonutkaan että voisi olla juurikaan avuksi. Heidän tekniikkansa luultavasti eroaisivat hyvinkin merkittävästi toisistaan, joten apu ei varmaankaan jäisi muuksi kuin symbooliseksi.
''Se on oikeastaan aika monimutkainen prosessi, mutta perus ajatus on manipuloida henkilön chakraa niin että tämä luulee kuulevansa ääneni. Kun taas halutessani kuulla jotain joudun manipuloimaan omaa chakraani hieman samaan tapaan, pyrkien myötäilemään haluamani henkilön chakravirtoja.'' Epäilyksistään huolimatta vastaava miekkamies kertoi, toivien että tuosta tiedosta olisi edes jotain hyötyä. Tämän tarkempaan hän ei kuitenkaan uskonut tekniikkansa toiminnan avaamiseen olevan aikaa, sillä he alkoivat olla jo lähellä sairaalan pääovea ja olisi varmasti hyvä alkaa keskittymään lääkärin kohtaamiseen.

Tingan huvittuneisuus ei juurikaan tarttunut Akkiin, joka ymmärsi kyllä tämän tarkoittavan hyvää jatkaessaan ehdottelua pienen tauvon pitämisestä suotuisammassa ympäristössä. Silti hänestä tuntui kuitenkin järjettömältä edes harkita vakavissaan pysähtymistä nyt kun he olivat päässeet etsimänsä miehen tuoreille jäljille. Ilman Susanin isältä saamaansa tietoa nuorukaisen mielipide oli toinen, sillä kiirehtimiseen tuskin olisi ollut mitään tarvetta. Nyt taas jokainen kuluva päivä saattoi tarkoittaa sitä että Akaion katoaisi Lopunlaaksosta, minkä jälkeen tätä voisi olla hyvinkin vaikea löytää heidän vähäisillä resursseillaan.
''Viikko on pitkä etumatka, vaikka et edes yrittäisi piileskellä. Emme voi kuitenkaan enää luottaa yakuzan apuun Akaionon löytämisessä, jos hän kerkeää jo lähteä nykyisestä sijainnistaan. Siksi ainakin minusta on parempi vain purra mammasta yhteen ja yrittää jaksaa ainakin sinne asti, vaikka myönnän kyllä siihenkin sisältyvän omat vaaransa.'' Hivenen synkkäilmeinen mies vastasi astellessaan aina vain lähemmäs suurilta päälllekkäin kasatuilta sylintereiltä näyttävää rakenusta, joka ylimmän kerroksen julkisivussa oli lääkäriä tarkoittava kirjoitusmerkki. Alempana pää sisäänkäynnin päällä taas valkoisella pohjalla oleva punainen risti, jota oli myöskin näkynyt siellätäällä katukylteissä ja josta Sanada oli aijemmin maininnut ystävälleen.
''Toisaalta kun olemme päässeet sinne asti olemme myös hyvin lähellä Tonoa, jota turvallisempaa paikkaa levätä meille tuskin löytyy tällähetkellä.'' Miekkamies päätti hetken aikaa mietittyään lisätä, tultuaan ensin siihen tulokseen että itsensä loppuun polttamisesta olisi loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Joten kuinka ikinä Akaionin kanssa Lopunlaaksossa kävisikään he voisivat päättää matkansa hänen sukulaistensa kylään ja viettää seuraavan talven siellä, minkä aikana tilanne olisi varmasti rauhoittunut ja he voisivat alkaa miettiä seuraavaa siirtoaan. Itse hän luultavasti ainakin haluaisi poiketa siinä vaiheessa viimeistään Otogakuressa, jos ei vielä jäädäkseen niin ainakin tavatakseen Kageron.

Punahiuksisen kunoichin kertoessa ettei ollut joutunut hetkeäkään epäilemään omiaan tai Koutein tunteita ei mielensä tämän kanssa jakava miekkamies voinut olla tuntematta pientä kateutta tätä kohtaan, siitä miten helpolla tämä pääsi joissain asioissa chakran aistinta kykynsä ansiosta. Tietenkin hän olisi kyennyt itse hyvin paljon samankaltaiseen suoritukseen genjutsujensa avulla, mutta ainakaan itse hän ei olisi pitänyt siitä jos joku olisi käyttänyt sen kaltaista temppua tunteidensa vakoiluun. Samasta syystä nuorukainen ei myöskään uskonut että olisi itsekkään saanut juuri arvostusta kohdalleen, jos olisi yrittänyt selvittää äänenmaalaisen naisen ajatuksia itsestään tekniikkojensa avulla.
Samalla Jinain toinen paljastus sai pienet kylmät väreet kulkemaan pitkin Sanadan selkää, sillä ei ollut tiennyt tämän kyenneen aistimaan muiden tunteita jo niin nuorena.Se ei tietenkään tarkoittanut että tämä olisi huomannut hänen tuntemaansa ihailua ja kiinnostusta itseään kohtaan, mutta sai silti aikaan hieman epämiellyttävän epäilyksen tunteen, mikä tuskin jäisi naiselta huomaamatta.
''En tiennytkään että olet pystynyt siihen jo pitkään...'' Ikävää tunnetta mielestään karkoittamaan pyrkivä miekkamies vastasi, yrittäen vaikuttaa vain pintapuolisesti kiinnostuneelta tuosta huomautuksesta, vaikka pyrkikin salaa saamaan tietää mitä kaikkea kunoichi oli saatanut huomata omista tunteistaan. Tilanne ei jäänyt huomaamatta myöskään hänen mielensä pimeissä kolkissa lymyävältä osalta, joka tuntui pitävän siitä mihin suuntaan asiat menivät. Vain pieni sysäys ja asiat voisivat lähteä etenemään hyvinkin mielenkiintoiseen suuntaan, saaden tästä retkestä paljon mielenkiintoisemman. Ehkäpä pieni paljastava kuiskaus kunoichin suuntaan, tai vain joku pieni vihje ja antaa tämän itse hoitaa lopun.

Siinä missä Tingan aijempi paljastus oli saanut Akkin hieman levottomaksi, sai tämän toinen paljastus hänet sen sijaan enemmän yllättyneeksi ja ennenkaikkea helpottuneeksi. Se ei ehkä ollut kaikein reiluin asia tuntea, kun otti huomioon miten henkilökohtaisen asian nainen päätti paljastaa. Sille mies ei kuitenkaan mahtanut mitään että ei ollut osannut kuvitella tätä samankaltaisessa tilanteessa missä itse huomasi olevansa tekemiensä ratkaisujen kanssa, vaikkei tämäkään ollut muuta kuin ihminen.
''Ymmärrän... Vaikka täytyy myöntää etten olisi osannut kuvitella kuulevani jotain tuollaista sinulta... Olet aina vaikuttanut siltä että tiedät mitä teet, etkä kadu päätöksiäsi.'' Aivan sairaalan etuoven luokse asti jo päässyt miekkamies vastasi, yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman myötätuntoiselta. ''Muistan hyvin kuinka kerran nuorempana seurasin sinun ja Rikimarun harjoittelua, etkä silloinkaan antanut lannistaa itseäsi... Enkä usko että kovinkaan moni olisi kyennyt jatkamaan sitä rääkkiä samaan tapaan kuin sinä teit, vaikka tilaisuuksia luovuttaa kyllä riitti.'' Rakennusta hetken ajaksi pysähtymään rahisevaa hengitystään tasaileva Akki jatkoi, muistaen elävästi edelleen kuinka ystävänsä opettaja oli kerta toisensa jälkeen yrittänyt saada oppilaansa heittämään pyyhkeen kehään ja luopumaan unelmastaan tulla shinobiksi.
Se oli ollut myös ensimmäinen kerta kun hän oli todella huomannut olevansa kiinnostunut kylän johtajan tyttärestä, eikä siinä silloin ollut kyse tämän ulkonäöstä millään tavalla, missä ei ollut tuolloin juurikaan kehumista. Tytön päättäväisyydessä, rohkeudessa ja periksiantamattomuudessa oli ollut jotain vastustamattomalta tuntuvaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna tällä oli ehkä siinämielessä jotain samaa Kageron kanssa, joka tuntui myöskin omaavan samaan tapaan vahvan ja taipumattoman luonteen.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5424Viesti Southpaw »

Kuullessaan Akkin vastauksen hänen kysymykseensä, Tinga arveli, että oli ollut oikeilla jäljillä ajatellessaan aiemmin sitä, että yrittäisi ajatuksia lähettäessään ajatella omaa ääntään, niin että ajatukset erottuisivat paremmin Akkin omista. Tosin chakran muokkaaminen ei hänen tekniikkaansa kenties soveltunut sellaisenaan, mutta varmasti hän keksisi jonkin muun keino välittää mielikuva äänestä Akkille, jos vain keskittyisi asiaan oikealla tavalla.
"Kiitos. En ehkä pysty käyttämään neuvoasi suoraan, mutta luulen, että saan siitä silti jotain irti", Tinga vastasi ystävälleen, pyrkien samalla pistämään idean äänen välittämisestä käytäntöön. Jos hyvin kävisi, ehkä hän onnistuisi tekemään hänen ja Akkin ajatuksista entistä selvemmin erotettavia, jotta kommunikointi muuttuisi helpommaksi.

Ystävänsä tuodessa seuraavaksi esiin huolensa etumatkasta, jonka Akaioni voisi saada jos he jäisivät lepäämään, Tinga kykeni hyvin samaistumaan ystävänsä huoleen, mutta toisaalta hän ei voinut olla tuntematta myös pientä itsevarmuutta heidän kahen taitojen puolesta. He eivät ehkä olleet kotikylänsä prhaita ninjoja, mutta oman ikäluokkansa parhaita nyt ainakin, jos ei muuta.
"Taidat olla oikeassa. Mutta jos sinua alkaa matkalla väsyttää niin pidetään mieluummin pieniä lepotaukoja sen sijaan, että rääkkäät itsesi hengiltä. Olen varma, että tavoitamme Akaionin kyllä ennemmin tai myöhemmin, vaikka hän lähtisikin laaksosta. En ehkä näe jälkiä samalla tavalla kuin sinä, mutta en silti ole mikään toivoton jäljittäjä vaikka itse sanonkin" Tinga sanoi rauhoittelevaan sävyyn, kuunnellen sitten kuinka Akki jatkoi, että he voisivat Konohan lisäksi mennä myös Tonoon. Tingankin oli myönnettävä, että turvallisempaa paikkaa saisi luultavasti etsiä. Samalla hän kuitenkin tuli muistaneeksi myös tonolaisten väärinkäsityksen hänen ja Akkin välistä ystävyyttä koskien. Mielessään kunoichi päätti, että tästä Sunagakuren retkestä olisi paras olla kertomatta kovin yksityiskohtaisesti, jotta ei tulisi enää lisää väärinkäsityksiä.

Tinga havahtui ajtuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun Akki totesi, ettei ollut tiennyt hänen kykenevän tunteiden aistimiseen jo niin nuoresta. Samalla kunoichi pisti merkille myös pienen epämukavuuden tunteen joka Akkin sanoista välittyi, joskin hänen oli hankala keksiä mistä se olisi voinut johtua. Ehkä miekkamies oli vain tullut katumapäälle tämän tunteita koskevan keskustelun suhteen? Tai ehkä kyse oli siitä aiemmasta epämääräisestä ajatuksesta, joka oli jollain tapaa liittynyt häneen ja Kageroon? Oli melkein kuin olisi yrittänyt koota palapeliä, jonka palat eivät kuitenkaan tuntuneet sopivan yhteen millään tavalla, vaikka hän kuinka koetti käännellä niitä.
"No siis, silloin nuorempana en tietenkään aistinut tunteita yhtä hyvin kuin nyt. Se oli vähän niinkuin olisi aistinut jotain mikä on tosi kaukana, aivan aistien äärirajoilla. Semmoista... jotenkin sumeaa. Joten piti tehdä päätelmiä ihmisen käytöksen ja chakrasta tuntuvien asioiden perusteella" Tinga koetti selittää, miltä tunteiden aistiminen oli kokemattomampana tuntunut. Nyt hän luonnollisesti kykeni siihen huomattavasti tarkemmin, joskin se vaati silti keskittymistä. Normaalin keskustelun lomassa harvoin tuli aistittua muiden tunteita, ellei henkilö nimenomaan alkanut käyttäytyä oudosti.

Akkin pysähtyessä lepäämään sairaalan edustalle hetkeksi, Tinga ei kyennyt salaamaan omaa yllättyneisyyttää siitä, että Akki oli tuntunut pitävän häntä lähes tulkoon haavoittumattomana shinobina, joka ei ollut epävarma mistään. Jollain tapaa hän oli jopa otettu tuosta mielikuvasta, sillä jotenkin se tuntui kertovan siitä, kuinka paljon miekkamies oikein luotti häneen ja hänen kykyihinsä ninjana.
"Hmm... Kaipa siitä voi osaksi kiittää juuri koulutustani. Rikimaru käytti paljon aikaa siihen, että oppisin hallitsemaan tunteitani. Ikävä kyllä en taida pystyä hallitsemaan kuin osan niistä", Tinga vastasi miettivään sävyyn. Juurikin epävarmuuden ja pelot hän oli onnistunut piilottamaan muiden näkyvistä, mutta muut tunteet kuitenkin tuntuivat toisiaan reihuvan samalla tavalla hallitsemattomasti kuin liekit joita hän käytti tulitekniikoissaan.
"Muistan itsekin Rikimarun pitäneen tuollaisia harjoituksia sen jälkeen kun opin aistimaan ympäristöäni sen verran, että saatoin liikkua ilman, että joku opastaa kädestä. Siitä tuli minulle vähän niin kuin jonkinlainen peli, jossa minun pitää jaksaa niin kauan, että hän julistaa harjoituksen päättyneeksi tai siihen asti, että pyörryn uupumuksesta. Koska luovuttaminen ei ollut vaihtoehto, niin aika monesti se taisi päättyä juuri jälkimmäiseen, ja heräsin myöhemmin joko harjoituskentän laidalta tai omasta sängystäni", Tinga vastasi. Naisen muistikuvissa oli helposti aistittavissa lämpöä, jota kunoichi tunsi mestariaan kohtaan, olkoonkin, että hän ei muistanut Rikimarun itsensä osoittaneen juuri minkäänlaista vastakaikua niillä kerroilla kun hän oli osoittanut kiintymystään salamurhaajaa kohtaan.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5446Viesti Cross »

Sairaalan ulko-oven edessä sisova mies naurahti hieman kuulessaan päänsä sisällä olevan salamatkustajan jatkavan voinnistaan huolehtimista, vannottaen muistamaan pitää tauvon aina tarvittaessa. Huolen aihetta ei ollut vaikea ymmärtää, sillä hän oli todellakin vasoin tervettä järkeä jatkanut itsensä rääkkäämistä eteenpäin ja päätynyt sillätavoin nykyiseen kuntoonsa. Hengähdys tauko silloin tällöin olisi voinut todellakin olla ihan viisas ratkaisu, joka olisi antanut aikaa harkita vielä kertaalleen tehtyä päätöstä. Ehkäpä hän oli tehnyt virheen silloinkin kun oli päästänyt ystävänsä palaamaan kotikyläänsä, sen sijaan että olisi pitänyt tämän omana järjenäänenään.
''Kunhan pääsemme vain pois aavikolta tuo lupaus on helppo pitää, sillä emme juurikaan joudu tekemään matkaa siitä eteenpäin jalkaisin...'' Suuria pariovia päin astuva miekkamies vastasi, arvellen ettei sokea kunoichi luultavasti tietäisi että heillä olisi muitakin matkustus tapoja käytettävissään. ''En tiedä miten hyvin hallitset maantidon sokeutesi takia, mutta täältä länteen aavikon toisella puolella sijaitsee Jokien maa. Kunhan pääsemme sinne asti voimme varmaankin maksaa jollekkin tulenmaahan suuntaavalle kauppiaalle voidaksemme matkustaa hänen tavaroidensa kuljetukseen tarkoitetun proomun kyydissä. Jos hyvä tuuri käy pääsemme samalla kyydillä aina melkein Tenzaku Gaihin asti, mistä voimme jatkaa matkaa samaan tapaan jokia pitkin aina Konohaan asti.'' Oman parhaan arvionsa heidän matkustus vaihtoehdoistaan esittävä Sanada jatkoi, astuen sisään sairaalan avoimista ovista melko tilavaan joskin hieman luolamaiseen vastaanotto aulaan.

Kuultuaan ettei Tinga ollut aivan nykyisen veroinen aistimaan toisten tunteita nuorempana tunsi Akki yhden ylimääräisen taakan katoavan selästään, voiden jälleen hengittää vähän helpommin. Vaikkei nuoruuden ihastuksessa sinäänsä ollutkaan mitään kovin erikoista, saati sitten nolostuttavaa, ei hän halunnut alkaa kuitenkaan käsitellä tuota asiaa ainakaan nyt. Se olisi silti varmasti ollut hieman kiusallinen aihe jopa ilman aijempia tapahtumia, jotka tämän uuden tiedon valossa saisi varmasti hieman eri merkityksen punapäänkin mielessä.
''Tuo olisi kätevä taito osata...'' Sairaalan odotushuoneen penkille istahtava Sanada totesi, katsellen ympärilleen uteliaana, laittaen parhaansa mukaan erinäisiä mahdollisesti tärkeitä yksityiskohtia muistiin. Varsinkin kaikki pikaiseen poistumiseen sopivat reitit kiinnostivat häntä, kuten myös se millaista väkeä huoneessa istui itsensä lisäksi. Nämä voisivat kuitenkin olla joko vaarassa joutua ikävään välikäteen, tai sitten jopa olla itse vaaraksi äkkilähtöä yrittävälle nuorukaiselle.
''Kovinkaan moni ei kuitenkaan pidä siitä jos huomaa minun urkkivan samoja asioita genjutsujeni avulla.'' Mielensä toisen puolen aikeista täysin tietämätön kumarassa istuva mies jatkoi, arvioiden samalla myös sitä miten helposti kykenisi tarvittaessa tekemään oman ulospääsyreitin seiniin, kattoon, tai lattiaan. Huteran savimajan näköisen talon ei olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla edes pystyssä, joten seinien täytyi siis olla hyvinkin tukevaa tekoa, tai näin miekkamies ainakin arveli.

Tietäen ettei itsekseen nauraminen sopinut odotushuoneen penkille Akki pyrki parhaansa mukaan hillitsemään reagtiotaan, Tingan valitellessa sitä ettei hallinnut tunteitaan niin hyvin kuin Rikimaru olisi oppilaaltaan toivonut. Ajatus siitä millaista olisi toimia yhdessä samaan konemaiseen tapaan Igan kanssa käyttäytyvän kunoichin rinnalla tuntui sangen huvittavalta, sillä itsevarmasta ja päättäväisestä käytöksestään huolimatta punapää ei ollut juurikaan salamurhaajan kaltainen. Ennemminkin nämä vaikuttivat hänestä monessa asiassa toistensa vastakohdilta.
''Oletko nyt aivan varma että haluaisit olla kuin hän?'' Huvittuneisuutensa parhaansa mukaan peittelevä nuorukainen kysyi, onnistumatta kuitenkaan kuulostamaan kovinkaan vakavasti otettavalta ja tiesi sen kyllä itsekkin. Samassa hän kuitenkin yllätyksekseen huomasi ystävänsä alkavan muistella opettajaansa ja tämän harjoituksia, eikä nuihin muistoihin sekoittunut tippaakaan katkeruutta tai vihaa. Ennemminkin naisesta oli havaittavissa ihailua ja kiintymystä valkeahiuksista salamurhaajaa kohtaan. Se oli jotain mitä Sanada ei ollut ollenkaan osannut odottaa, sillä oli itsekkin osallistunut aikanaan samantyyppisiin harjoituksiin isänsä pitämänä, eikä tuntenut ainakaan mitään ystävänsä tunteiden kaltaista tätä kohtaan nuita hetkiä ajatellessaan.
Samaan aikaan myös miekkamiehen mielessä pyörivät varjot hivuttautuivat huomaamattomasti mukaan keskusteluun, sotkien mukaan omia mausteitaan. Akkin tietämättä Oni ujutti muutamia muistikuvia kuin vahingossa kunoichin mieleen, antaen tälle hieman uuden näkökannan opettajansa antamasta koulutuksesta. Jinai ei ainoastaan näkisi itseään opettajansa murjottavana, vaan tuntisi myös salaa sivusta seuranneen pojan itseään kohtan tunteman myötätunnon ja ihailun, kuten myös opettajaansa kohtaan tunteman halveksunnan, sekä ennenkaikkea halun mennä lopettamaan tuon kovakouraisen koulutuksen antamalla naamioidulle miehelle samanlaisen selkäsaunan mitä tämä itse juori jakoi.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5450Viesti Southpaw »

Akkin kertoessa, että aavikon jälkeen heidän ei olisi pakko jatkaa matkaansa jalkaisin, Tinga oli jo aikeissa kysyä mitä miekkamies tarkoitti, ennen kuin kuuli tämän jatkavan. Miehen mainitsemat paikat kuten Tenzaku Gai, kuulostivat toki tutuilta, mutta nainen ei kuitenkaan päässään osannut sijoittaa paikkaa kartalle. Luottaen kuitenkin siihen, että Akki tiesi maantiedosta huomattavasti enemmän kuin hän, Tinga päätti hyväksyä miehen selityksen.
"Kuulostaa hyvältä. Pidetän siis tuota suunnitelmaa sovittuna" kunoichi myönsi.

Keskustelun palautuessa pian tunteiden aistimiseen, Tinga kykeni hyvin ymmärtämään ystävänsä haluttomuuden selvittää muiden tunteita genjutsulla. Ellei olisi ollut sokea, hänkään ei luultavasti olisi käyttännyt omaa chakranaistinta kykyään läheskään niin paljon kuin nykyisellään. Koska aisti oli kuitenkin hänelle tärkeä jo pelkästään ympäristön ja etäisyyksien hahmottamiseen, tunteet välittyivät sen kautta pakostakin eräänlaisena sivutuotteena.
"Jos haluat voin yrittää opettaa sinua. Pelkästään voimakkaiden tunteiden tunnistaminen voi joissain tilanteissa osoittautua hyvinkin tarpeelliseksi", Tinga ehdotti. Etenkin nyt kun näytti siltä, että he joutuisivat odottamaan odotushuoneessa jonkin aikaa ennen kuin pääsisivät lääkärin luokse, muiden potilaiden chakrojen aistiminen voisi olla ihan viihdyttävääkin ajanvietettä. Tinga oli jo aikeissa yrittää kokeilla kykenisikö itse aistimaan ympäristöään Akkin kyvyillä, kun hänen huomionsa kiinnittyi siihen kuinka miekkamiehen katse tuntui käyvän huonetta kohta kerrallaan läpi. Kunoichi arveli hetken verran miehen odottavan jonkinlaista hyökkäystä ja valpastui siksi itsekin simäilemään huoneessa olijoita, ennen kuin tajusi miekkamiehen suunnittelevan pakoreittiä siltä varalta, että jokin menisi vikaan.
"Älä ole huolissasi. Jos jokin menee vikaan, niin palaan omaan kehooni ja kutsun sinut takaisin hotelliin. Tein sinuun kertakäyttöisen kutsumissinetin aiemmin ennen kuin siirryin päähäsi", Tinga huomautti ja koetti saada ajatukseen jonkinlaista rauhoittavaa ja rentouttavaa sävyä. Niin kauan kuin Akki joutuisi olemaan puolikuntoisena, hän tekisi parhaansa pitääkseen ystävänsä turvassa.

Akkin kysyessä oliko hän ihan varma siitä, että halusi olla Rikimarun kaltainen, Tinga tajusi nopeasti, että oli muotoillut asiansa kenties hieman väärin. Sen sijaan, että olisi kuitenkaan vastannut heti, kunoichi joutui hetken miettimään miten oikein muotoilisi asiansa toisin.
"No, en nyt tietenkään sitä tarkoittanut, että haluaisin olla kokonaan tunteeton, mutta... Kai sinunkin on myönnettävä, että minä olen siinä määrin tunteideni vietävissä, että minua voi olla helppo provosoida. Joissain tianteissa olisi hyödyllistä, jos kykenisin hillitsemään itseni paremmin", Tinga koetti avata ajatuksiaan. Samalla hän pisti merkille myös Akkin yllättyneisyyden, jonka syytä hänen oli kuitenkin aluksi hankala päätellä. Ennen kuin kunoichi ehti kuitenkaan kysyä asiasta, hän tajusi ajatuksiinsa ilmestyvän muutakin. Muistikuva joka hänen päähänsä ilmestyi, oli lyhyt, mutta hyvinkin selkeä. Hetken ajan tuntui, että hän näki itsensä Akkin silmin, juuri tämän hetki sitten mainitseman harjoituksen aikana. Samalla tuohon muistikuvaan sekoittui myös tunteita, kuten ihailua ja myötätuntoa, mustelmilla olevaa periksiantamatonta kunoichia kohtaan, mutta samalla myös halveksuntaa, joka tuntui suuntautuvan häntä pieksävään Rikimaruun. Hetken verran Tinga joutui sulattelemaan näkemäänsä tietämättä oikein miten tuohon olisi pitänyt suhtautua ja mitä tuosta muistosta olisi pitänyt ajatella. Yrittikö tuo muistikuva kertoa, että Akki oli ollut nuorempana ihastunut häneen? Vai oliko myötätunnossa ollut ehkä sittenkin kyse säälistä? Loppujen lopuksi hän oli noihin aikoihin ollut kuitenkin vain sokea ja avuton tyttö, joka oli ottanut vasta ensimmäiset haparoivat askeleet ninjan urallaan. Tai ehkä parempi kysymys oli, että oliko Akki ihastunut häneen edelleen? Jos oli niin se ainakin olisi selittänyt miksi miekkamies oli alkanut käyttäytyä oudosti hyvin pian sen jälkeen kun hän oli ehdottanut lemmenhotelliin vetäytymistä aiemmin ja sen miksi tuo vaikutti siltä, kuin olisi halunnut salata jotain. Ja se olisi ollut looginen selitys myös sille, miksi heidän esityksensä oli ajautunut huomattavasti pidemmälle kuin oli alunperin ollut tarkoitus. Tämä päätelmä tuntui saavan hänen edessään olevan palapelin palaset loksahtamaan saumattomasti paikalleen. Samalla päätelmä sai kuitenkin Tingan miettimään myös omaa suhtautumistaan Akkiin. Pitäisikö hänen alkaa käyttäytyä miehen seurassa pidättyvämmin, ettei tulisi vahingossa antaneeksi Akkille mitään vääriä käsityksiä? Vai pitäisikö vain olla normaalisti kuten tähänkin asti ja katsoa ottaisiko miekkamies asian itse puheeksi jossain kohtaa?

Kunoichi oli jo aikeissa kysyä Akkin tunteista suoraan, mutta tuli kuitenkin nopeasti toisiin aatoksiin. Jos hän ottaisi asian puheeksi nyt, Akki luultavasti luulisi hänen tonkineen tämän ajatuksia luvatta, sillä oli selvää, ettei miekkamies ollut lähettänyt tuota muistikuvaa hänelle tarkoituksella. Luultavasti se oli vahingossa livahtanut jotenkin heidän mieltensä välillä olevan yhteyden läpi. Ehkä asiasta olisi parasta puhua vasta kun he olisivat palanneet hotellille?
Lopulta kunoichi päätti pitää mieleensä livahtaneen muiston ainakin tällä erää omana tietonaan ja päätti palata vain Akkin aiemmin tuntemaan yllättyneisyyteen. Kiitos muistikuvan, nyt hänen oli helpompi päätellä, että tunne oli luultavasti koskenut sitä, miten voimakasta kiintymystä hän tunsi Rikimaruun huolimatta nuorempana kokemistaan kovista harjoituksista. Nyt ei ehkä ollut oikea aika keskustella kummankaan lapsuuden ihastuksista, mutta sen sijaan hän voisi kuitenkin avata paremmin miksi tunsi Rikimarua kohtaan niin kuin tunsi. Ajatuksissaan vallitsevan hetken hiljaisuuden jälkeen Akki saisi huomata kuinka Tinga alkoi vuorostaan lähettää tämän mieleen enemmänkin omia muistojaan Rikimarusta. Luonnollisesti naisen muistot eivät olleet samankaltaisia aidon näköisiä kuvia kuin Akkin muistot vaan koostuivat lähinnä naisen kokemista aistimuksista ja äänistä. Silti niistä kykeni päättelemään mitä kussakin muistossa tapahtui.
Ensimmäinen naisen mieleen juolahtava muisto koski juurikin Akkin aiemmin mainitsemaa harjoitusta.Koska kyseinen päivä oli Tingan muistikuvien mukaan ollut kuuma, hän oli sinä päivänä pyörtynyt harjoitusten päätteeksi ja herännyt myöhemmin siihen, että Rikimaru viilensi hänen oloaan verilinjansa avulla. Sen lisäksi oli monta muistoa niistä kerroista, jolloin oli osoittanut kiintymystään halaamalla. Hän ei ollut koskaan saanut halauksilleen vastakaikua, mutta koskaan Rikimaru ei ollut työntänyt häntä poiskaan, kuten olisi varmaan tehnyt kelle tahansa muulle samaa yrittävälle. Muutamilla kerroilla tämä oli korkeintaan huomauttanut, ettei moinen käytös ollut soveliasta ninjalle, mutta jättänyt asian sitten siihen. Useiden lapsuusmuistojen lisäksi Tingan lähettämään muistojen virtaan sisältyi kuitenkin tuoreempiakin muistoja. Muun muassa se kuinka hän oli palannut poissaolonsa jälkeen kylään ja Rikimaru oli varoittanut häntä etukäteen tehtävästä etsiä kylässä vielä olevat kapinalliset. Ja se kuinka salamurhaaja oli kehunut häntä heidän viimeisimmän harjoitusottelunsa päätteeksi ja kuinka tämä oli myöhemmin pelastanut hänen henkensä epäonnistuneen värväysoperaation jälkeen. Monet näistä muistoista olivat varmasti selitettävissä jotenkin sillä, että Rikimaru oli tehnyt vain sen mitä uskoi Ryuun haluavan tai mitä uskoi olevan kylän kannalta parasta, mutta Tingalla itsellään oli kuitenkin tunne, että ehkä kaikesta kylmyydestä ja tunteettomuudesta huolimatta mestarin kuoren alla oli sittenkin jäljellä pieni hitunen inhimillisyyttä, joka pitäisi vain jotenkin houkutella esiin.
"Tiedätkö... äidin kuoleman lisäksi ainoa asia, joka tässä koko tilanteessa masentaa, on se, että taisin tuottaa Rikimarulle pettymyksen kun nousin isää vastaan. Hän käytti paljon aikaa minun opettamiseeni ja sitten käytän oppimaani siihen, että taistelen isää vastaan", Tinga ajatteli, hieman alakuloiseen sävyyn. Hän saattoi vain toivoa, että mestari ehkä jotenkin ymmärtäisi hänen kantansa, jos hän vielä tapaisi tämän joskus ja saisi tilaisuuden selittää kaiken.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5453Viesti Cross »

Täysin Tingalle vuotaneesta muistostaan tietämätön Akki jatkoi odotus huoneen tutkimista, osaamatta edes aavistaa mitä päässään tapahtui. Yllättäin hän kuitenkin tunsu ystävästään vuotavan hämmennyksen ja epävarmuuden, valpastuen itsekkin samantien. Tietämättä siitä mitä kunoichi oli juuri nähnyt miekkamies oletti tämän huomanneen jotain erikoista huoneessa, jota hän itse ei ollut huomannut. Nopeasti nuorukainen alkoi käydä huonetta uudestaan läpi, käyden läpi kaikki aijemmin mieleensä painamat pienet yksityiskohdat, varmistaakseen ettei mikään ollut muuttunut. Samalla hän vilkuili vaivihkaan ympärillä olevia henkilöitä, tarkistaakseen olivatko he tavanneet jonkin näistä aijemmin ja vaikuttiko joku näistä kiinnittäneen liikaa huomiota häneen.
Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kunnossa, tai ainakin niin kunnossa kuin mies vain saattoi kuvitella olevan. Hän oli jo aikeissa kysyä ystävältään mistä oli kyse, kun kuuli tämän äänen päässään kysyvän syytä aijempaan tarkkaavaisuuteensa ja kertovan voivansa järjästää nopean poistumisen. Tuon kuuleminen sai valpastuneen Sanadan rauhoittumaan samantien, olettaen kaiken johtuneen oudosta väärinkäsityksestä.
''Kaikkihyvin... Kyse on vain vanhasta tavasta varautua ongelmiin.'' Punapäätä rauhoittelemaan pyrkivä kääreiden peittämä nuorukainen vastasi tälle hieman huvittuneen oloisena, vilkuillen kuitenkin edelleen vaivihkaa ympärilleen. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan juuri niin kuin hän olettikin, eikä mitään syytä mihinkään huomiota herättävään liikkeeseen ollut.

Tilanteen rauhoituttua vuoroaan odottavan miekkamiehen mieleen alkoi valua päässään olevan salamatkustajan muistoja, jotka sijoittuivat ensin yhteen niistä harjoituksista joista he olivat aijemmin puhuneet. Tietämättä oikein mistä oli kyse Akki pyrki keskittymään nuihin mielikuviin, ymmärtääkseen niiden tarkoituksen ja sen mitä Tinga yritti niillä kertoa. Samalla nuihin muistoihin alkoi yhdistyä myös tunteita, jotka kertoivat paljon mitään kuviteltavissa olevia sanoja paremmin mitä kunoichi tunsi opettajaansa kohtaan ja kuinka oli kokenut tämän järjästämät julmat harkoitukset. Muistoja läpikäyvän miehen oli vaikea ymmärtää kuinka heidän kokemuksensa saattoivat erota niin vahvasti toisistaan, vaikka Rikimarun ja Onimarun käyttämät metodit olivat hyvinkin samankaltaisia.
Muistojen vaihtuessa huomattavasti henkilökohtaisempiin tilanteiseen miekkamies koki entistä suuremman yllätyksen, saadessaan nähdä entisessä kotikylänsä tunnetuimman salamurhaajan aivan uudella tavalla. Tämä oli tunnettu kylmästä tunteettomuudestaan ja etäisyydestään kaikkia muita kohtaan, jonka takia tähän oli yleensä vaikea suhtautua inhimilliseen tapaan. Tapa jolla tämä kuitenkin antoi nuoren sokean tytön lähestyä itseään, tyytyen vain huomauttamaan ilman tuomitsevaa ääntä tämän käytöksen olevan sopimatonta shinobille ei sopinut kovinkaan hyvin tuohon ajatukseen.
Muistot saivat Sanadan täysin sanattomaksi hetkenaikaa ja saivat samalla myös miettimään omaa suhtautumistaan Igan, johon oli aina vaikuttanut tietyt ennakkoluulot tätä kohtaan kaiken kuullun perusteella. Kesti hetken aikaa ennen kuin hän osasi vastata millään tavalla ystävälleen, joka tuntui olettavan aiheuttaneensa pahan pettymyksen opettajalleen nousemalla vastustamaan isäänsä. Ainakin nopeasti ajateltuna tuo oletus vaikutti osuvan nappiin, mutta toisaalta taas jos joku niin Rikimaru varmasti tunsi Ryuun , jota oli palvellut pitempään ja läheisemmin kuin varmaan yksikään muu tämän alaisista. Jos jonkun niin tämän olisi varmasti pitänyt osata nähdä se miten paljon isänsä kaltainen tämän tyttärestä oli tullut ja osata arvata mihin se tulisi ennenpitkää johtamaan, tai niin ainakin miekkamies asian ajatteli.
''Ehkä... Tai ehkä et... Ehkä hän itse päätti sallia sen.'' Mietteliäs miekkamies vastasi, huomaten samassa oman vuoronumeronsa ilmestyvän yhden vastaanottohuoneista yläpuolelle.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5455Viesti Southpaw »

Akkin vastaus hänen sanoihinsa, sai Tingan yllättymään ja miettimään mahdollisuutta, että Rikimaru oli koko ajan osannut aavistaa mitä hän suunnitteli ja päättänyt sallia sen. Kunoichi oli jo aikeissa huomauttaa, tuon mahdollisuuden olevan epätodennäköinen, mutta tuli kuitenkin nopeasti toisiin ajatuksiin. Kun asiaa mietti tarkemmin, Rikimaru jos joku tunsi isän parhaiten. Ja hänet myös, sillä olihan salamurhaaja saanut isän ja äidin tavoin seurata hänen kasvamistaan jo syntymästä asti. Rikimaru jos joku osaisi siis ennakoida miten hänen ja isän yhteenotot tulisivat päättymään. Ja lisäksi oli myös se seikka, että salamurhaaja oli heidän viimeisimmän harjoitusottelunsa aikana huomannut jopa naurettavan helposti, että hän oli yrittänyt salata isältä, että Koutei oli elossa. Varmasti salamurhaaja oli siis epäillyt jotain myös Yurei-shin suhteen, mutta jostain syystä ei ollut kuitenkaan puuttunut asiaan.
"Ehkä... mutta en ymmärrä miksi hän olisi tehnyt niin..." Tinga ehti vastata Akkin sanoihin, ennen kuin täysin uudenlainen ajatus alkoi muotoutua hänen päässään. Akkihan oli aiemmin kertonut kuolemanrajakokemuksestaan, jonka aikana Oni oli sanonut aloittaneensa Hebigakuren sisäisen myllerryksen tarkoituksella. Ehkä Rikimarukin oli ajatellut saman suuntaisesti kuin Onimaru ja tämän toiminta oli jollain tapaa sidoksissa siihen?
"Luuletko, että hän voisi jollain tapaa olla mukana samassa juonessa isäsi kanssa? Että hän yrittäisi vahvistaa kylää antamalla minun ja isän selvittää välimme tai jotain sellaista?" Tinga toi ajatuksensa esiin Akkillekin.

Ennen kuin hän ehti saada kuitenkaan vastausta, nainen havahtui vuoronumeron vaihtumisesta kertovaan kilahdukseen ja pian hän kiinnittikin Akkin silmien kautta huomionsa toimenpidehuoneeseen, jonka yläpuolella olevaan numeronäyttöön oli ilmestynyt heidän vuoronumeronsa.
"Meidän vuoromme... Muista kätellä lääkäriä tai jotain, että saan kosketuskontaktin. Muuten en pysty tekemään sinettiä", Tinga sanoi, selvästikin valpastuen. Tekniikan tekeminen vieraassa kehossa tulisi olemaan haasteellista, joten hänen pitäisi todella keskittyä kyetäkseen tekemään sinetin sen kosketuskontaktin aikana jonka Akki vain kykenisi hänelle tarjoamaan.
"Ja muista, että meillä on vain yksi mahdollisuus. Kun saat kosketuskontaktin aikaan niin koeta vain rentoutua, äläkä vastustele kun käytän kehoasi tekniikan tekemiseen" kunoichi katsoi parhaaksi muistuttaa vielä, koettaessaan henkisesti valmistautua omaan suoritukseensa.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5468Viesti Cross »

Oman vuoronumeronsa osoittamaa huonetta kohti suuntaava Akki kerkesi miettiä seisomaan noustessaan hetken aikaa Tingan ilmoille heittämää ajatusta, joka ainakin hänestä kuulosti ensikuulemalta mahdottomalta. Sikäli kun hän tiesi Rikimaru ja Onimaru eivät olleet koskaan tulleet keskenään toimeen, vaikuttaen olleen monellakin tapaa toistensa täysiä vastakohtia. Muutenkin oli vaikea kuvitella että Ryuulle täysin uskollinen salamurhaaja olisi osallistunut aktiivisesti johonkin mikä saattoi vahingoittaa kylää ja sen johtajaa, voiden pahimmassa tapauksessa saada koko rakennelman luhistumaan kasaan. Toisaalta taas moni asia tuntui tässä vyyhdissä olevan päälaellaan, joten kaikkeen olisi varmaan paras suhtautua terveen epäluuloisesti.
''Enpätiesä... Tuntuu vaikealta kuvitella että niistä kahdesta olisi ollut tekemään yhteistyötä, tai että Rikimaru olisi päätynyt käyttämään samoja keinoja kuin isäni, vaikka olisikin ollut tämän kanssa samaamieltä kaiken sen tarpeellisuudesta... Toisaalta hän on alkujaan Kirigakuresta ja ainakin kuuleman saanut kielloista huolimatta kylän vanhan aikaisen koulutuksen, joten ei sekään ole tietenkään mahdotonta.'' Eri vaihtoehtoja ajatuksissaan puntaroiva Sanada vastasi, alkaen vasta hiljalleen tajuta kuinka paljon koko Onimarun suunnitelma kylän vahvistamiseksi loppujen lopuksi muistutti kirigakurelaisten käyttämää vanhaa akatemiasta valmistumis riittiä. Moni kylän jäsen oli menettänyt henkensä ja jos kaikki olisi mennyt niin kuin tämä olisi halunnut ei jäljellä olisi enää kuin kaikkein kovin kylän ydin, joka oli joutunut käymään jopa lähimpiä ystäviään ja entisiä tovereitaan vastaan. He olivat kuitenkin Tingan kanssa onnistuneet sotkemaan tuon suunnitelman ja pysäyttämään muutoksen jonkinlaiseen outoon välitilaan, jolla olisi varmasti arvaamattomia seurauksia ennemmin tai myöhemmin.
Tätämiettiessään mies oli kerennyt jo vastaanottohuoneen ovelle ja koputti siihen, saaden vastaukseksi jolllain oudolla tapaa tutunkuuloisen kehotuksen astua sisään. Painaessaan kahvan alas ja työntäessään oven auki ajatuksissaan oleva miekkamies ei kiinnittänyt vielä huomiota tuohon seikkaan, vaan keskittyi noudattamaan ystävältään saamiaan ohjeita. Nähdessään vastassa olevan lääkärin hän kuitenkin pysähtyi yllättyneenä paikalleen, unohtaen samantien hettki sitten saamansa ohjeet ja tuijotti vain eteensä. Järki sanoi ettei tuon henkilön olisi pitänyt olla täällä, saati toimia lääkärinä sairaalassa, mutta yhdennäköisyys oli lähes liiän samankaltainen ollakseen vain sattuma. Monia eri vaihtoehtoisia selityksiä vilahti läpi nuorukaisen mielen, mutta jokainen nuista tuli kuitenkin tyrmätyksi miltei samantin. Moni niistä oli täysin mahdoton, toiset taas muuten vain järjettömiä ja hiljalleen kysyvä ilme kasvoillaan seisomaan nousseesta lääkäristä alkoi näkyä myös pieniä eroja siihen henkilöön joksi Akki oli tätä ensin luullut.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5483Viesti Southpaw »

Akkin huomauttaessa, että oli vaikea uskoa Onimarun ja Rikimarun tehneen yhteistyötä, Tinan oli myönnetävä, että siinä miekkamies oli luultavasti oikeassa. Tosin se ei tarkoittanut, etteivätkö nuo kaksi olisi voineet ajatella joistain asioista samalla tavalla, minkä kunoichi päättikin mainita myös ystävälleen.
"Olet oikeassa, ehkä he eivät tehneet yhteistyötä tietoisesti... mutta isäsi tuntui pitävän minua parempana ehdokkaana kylän seuraavaksi johtajaksi kuin Ryoujinia joten, ehkä Rikimaru on voinut ajatella siitä asiasta samalla tavalla. Se voisi ehkä jotenkin selittää miksi hän sallisi minun nousta isää vastaan vaikka varmasti tietää millaisia ongelmia se aiheuttaa", Tinga lähetti ajatuksen ystävänsä pohdittavaksi. Ennen kuin kunoichi ehti kuitenkaan jatkaa aiheesta enempää, hänenkin huomionsa kiinnittyi ääneen, joka Akkin koputuksen jälkeen vastasi tutkimushuoneen oven toiselta puolen. Myös hänen korviinsa tuo ääni kuulosti tutulta, mutta hän ei kuitenkaan osannut yhdistää lankoja päässään, niin että olisi tiennyt keneltä huoneessa olija oikein kuulosti. Kun he sitten Akkin kanssa astuivat sisään, kunoichikin näki ystävänsä silmien kautta huoneessa olevan lääkärin ja kykeni aistimaan ystävänsä hämmennyksen, tämän ilmeisesti hetken ajan luullessa lääkäriä joksikin toiseksi. Tinga joka ei kuitenkaan koskaan aiemmin ollut nähnyt miltä muut ihmiset näyttivät, ei kuitenkaan osannut yhdistää heidän edessään olevan lääkärin kasvoja kehenkään tuntemaansa henkilöön.
"Tunnetko hänet?" Tinga kysyi varovasti, toivoen, ettei kysymys saisi Akkia unohtamaan varsinaista tehtäväänsä, eli kosketuskontaktin saamista. Samalla kunoichi itse ei voinut kuitenkaan olla miettimättä kuka tuo lääkäri oli tai ketä tämä oikein mahtoi muistuttaa. Ehkä tuo muistutti jotakuta Akaeihein edesmenneistä läheisistä? Tai jotakuta jonka Akki oli mahdollisesti tavannut yakuzan piirissä toimiessaan?
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5523Viesti Cross »

''Toivottavasti en...''Ovelle pysähtynyt Akki vastasi Tingan kysymykseen, saamattaan katsettaan irti kevyesti kalustetun vastaanottohuoneen perällä olevan pöydän takana istuvasta naisesta. Hänen oli vaikea käsittää miten kumpikaan heistä ei ollut tunnistanut huoneesta vastannutta ääntä, saati sitten mitä tuo henkilö ylipäätään teki täällä. ''Mutta hän kyllä näyttää ja kuulostaa ikävän paljon Izulta...'' Edessään oleviin papereihin syventynyttä hahmoa katseleva miekkamies lisäsi, tuntien kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäänsä. Viimeisin tapaaminen sisaren kanssa ei ollut sujunut milläänmuotoa hyvissä merkeissä ja tämä oli luultavasti viimeinen henkilö jonka hän olisi nykyisessä kunnossaan tavata.
Oli tietysti olemassa pieni mahdollisuus että kyseessä oli vain Sanadan sisaren kaksoisolento, mutta sen puolesta mies itse ei ainakaan ollut valmis laittamaan rahojaan likoon. Moinen oletus tässä tilanteessa oli yksinkertaisesti aivan liian riskialtis, sillä jos se ei olisikaan totta ei armoa olisi varmastikkaan tiedossa. Viimeksi nuorukainen oli selvinnyt vain kuin ihmeen kaupalla ja Gambein uhrautumisen takia, eikä se tulisi varmasti enää toistumaan.

''Kaikki hyvin?'' Pöydän takana istuva lääkäri kysyi katsettaan kohottamatta, saaden ovella seisovan Akkin miltei säpsähtämään äänen kuullessaan, tajutessaan käytöksensä vaikuttavan varmastikkin epäilyttävältä.Samalla hänen mieleen tuli myös se seikka että ulkonäköään peittävistä kääreistä huolimatta olisi siskon varmasti helppo tunnistaa erikoisen väriset punaiset silmät, joita hän ei ollut muistanut peittää millääntavalla hotellilta lähtiessään. Nopeasti aijemmat suunnitelmat lääkärin hämäämiseksi hylkäävä mies otti muutaman askeleen peremmälle ja painoi oven kiinni, murahtaen jotain epämääräistä käheällä äänellä vastaukseksi.
''Toivottavasti olet valmis.'' Lukon takanaan kiinni kalhtavan kuuleva Sanada tokaisi päässään lymyävälle Jinaille, painaen samantien päänsä kumaraan ja alkoi yskiä. Ensin se oli vain pientä köhimistä, mutta nopeasti se muuttui voimakkaammaksi ja äänekkäämmäksi, aivan kuin olisi ollut tukehtumassa johonkin. Päänsä edelleen painoksissa pitävä ja nyt silmänsä sulkenut tiputtautui polvilleen rintaansa takoen, kuullen tuolin pöydän takana tulevan työnnetyksi nopeasti taaksepäin ja kiireisten askelien rientävän avuksi.
Avatar
Southpaw
Uzukage
Uzukage
Viestit: 2582
Liittynyt: 17 Loka 2014, 22:53

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5530Viesti Southpaw »

Akkin kertoessa lääkärin näyttävän Izulta, Tinga silmäili heidän edessään pöydän takana istuvaa naista. Hän ei itse ollut koskaan varsinaisesti nähnyt Izua, joten hän saattoi ulkonäön suhteen uskoa ainoastaan Akkin sanaan. Lääkärin kuitenkin seuraavaksi kysyessä oliko kaikki hyvin, hän kuulosteli ääntä prhaansa mukaan. Kieltämättä ääni kuulosti aivan Izulta, mutta samalla siinä oli kuitenkin jokin pieni ero, josta Tinga ei aivan saanut otetta. Ehkä ääni oli pienen aavistuksen korkeampi kuin Izulla. Yhtäläisyyksistä huolimatta, Tinga oli kuitenkin varma, että tämä ninen ei ollut Izu. Jos olisi, tämä olisi varmasti hetkessä tunnistanut veljensä huolimatta tämän kasvoja peittävistä kääreistä.
"Tämän valmiimmaksi ei voi tulla. Muista vain olla rentona äläkä hätäänny kun otan kätesi hallintaani", Tinga muistutti Akkia, samalla kun valmistatutui omaan suoritukseensa. Tuskin kunoichi oli ehtinyt antaa nämä viimeiset ohjeet, kun Akki alkoi yskiä rajusti ja vajosi lopulta lattialle. Akkin katseen suuntautuessa maahan, yskimisen aikana, Tinga ei nähnyt lääkärin kasvoilla olevaa huolestunutta ilmettä, muttaa kuuli kuitenkin selkeästi kuinka tämä nousi nopeasti ylös ja tuli sitten lähemmäs maahan vajonnutta miestä. Tuntiessaan lopulta lääkärin laskevan kätensä Akkin olkapäälle ja kumartuvan tämän eteen, Tinga tajusi tilaisuutensa tulleen ja otti hetkellisesti Akkin kädet hallintaansa. Nostan toisen terveistä käsistä lääkärin ranteen kohdalle kuin kiitollisuutta ilmaistakseen, Tinga käytti Akkin chakraa ja teki nopeasti taustaansa sulautuvan näkymättömän sinetin lääkärin ranteeseen. Tätä seurasi kuitenkin huomattavasti tuskallisempi vaihe. Hän ei voisi käyttää Akkin terveitä käsiä käsimerkkien tekemiseen ilman, että se olisi aiheuttanut epäilyksiä, joten hänen oli pakko ottaa hallintaansa seuraavaksi yksi Akkin vaatteiden alla piilossa olevista käsipareista.
"Anteeksi tästä", Tinga välitti ajatuksen ystävälleen, pakottaessaan murtuneet kädet muodostamaan tekniikkaan tarvittavat käsimerkit vaatteiden alla, samalla kun yritti siirtää itsensä lääkärin päähän.
KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Jinai Tinga
Hp: 170
Ch: 387
Nopeus: 13
Ichiriki Kagero
Hp: 110
Ch: 152
Nopeus: 16
Nakamura Sora
Hp: 100
Ch: 180
Nopeus: 9
Kagouchi Kyashi
Hp: 13
Ch: 18
Nopeus: 1
Nemuri Suiren
Hp: 95
Ch: 124
Nopeus: 11
Avatar
Cross
Shogun
Shogun
Viestit: 1869
Liittynyt: 18 Loka 2014, 08:03

Re: Samoojan jäljillä (rope)

Viesti: # 5533Viesti Cross »

Toisin kuin Tinga Akki ei ollut läheskään yhtävarma siitä ettei lääkäri ollut Itzu, vaikka olikin tämän tavoin huomannut joitain pieniä eroja tässä. Hänellä ei ollut sokean ystävänsä kaltaista kykyä tunnistaa henkilöitä näiden äänen perusteella, mutta silti hänkin oli huomannut jotain eroa tohtorin ja sisarensa puheen välillä. Sitä mitä se oli nuorukainen ei osannut tarkkaan sanoa, mutta arveli kyseessä olevan jokin pieni ero tavassa jolla tämä oli puhunut. Se oli kuulostanut vähemmän hyökkäävältä ja kevyemmältä, kuin tapa jolla Dokukiri puhui.
Myös tämän asento oli hieman erillainen kuin hebikagurelaisella kunoichilla, joka pyrki aina peittelemään ylimääräisiä käsiään ja liikkui sen takia hieman kumarassa olevan näköisesti, aivan kuin saalistaan alati vaaniva kissa. Heidän edessään olleen naisen ryhti oli kuitenkin suora ja tämä vaikutti enemmän siltä kuin olisi pyrkinyt aivan tarkoituksella tuomaan itseään paremmin esiin. Kaikki tuo oli kuitenkin jotain mitä Itzu olisi osannut halutessaan teeskennellä, kuten luultavasti tekikisin ollessaan soluttautunut toiseen ninjakylään.

Polvillaan lattialla henkeään köhien haukkova Akki tunsi tohtorin laskevan kätensä olkapäälleen ja polvistuvan vierelleen, tarkoituksenaan varmaan pyrkiä auttamaan jollain tapaa kohtauksen kanssa. Samalla hän kuuli Tingan pahoittelevan jotain mitä joutuisi tekemään, joka paljastui samantien tarpeeksi käyttää yhtä piilossa olevista murtuneista käsistä. Toisin kuin viimekerralla kunoichi ei pyrkinyt liikuttamaan koko kättä onneksi vaan pelkästään sormia käsimerkkejä varten, mutta siitä huolimatta se lähetti kivun purkauksen ylös pitkin käsivartta. Siitä huolimatta sormet kuitenkin liikkuivat käsketyllä tavalla ja polvillaan oleva mies pyrki parhaansa mukaan olemaan välittämättä kivusta, keskittyen sen sijaan oman roolinsa läpiviemiseen. Hieman päätään pudistaen hän vastasi muutamaan vierelleen polvistuneen naisen esittämään kysymykseen, jottei tämä kutsuisi lisää auttaja paikalle. Hieman haparoiden kääreiden peittämä nuorukainen alkoi suoristautua takaisin pystyyn yskimisen lopettaen, aivan kuin kohtaus olisi päättynyt ja voisi jatkaa asioimista niin kuin normaalisti oli tapana.
Ennen kuin Sanada pääsi kuitenkaan aivan pystyyn asti tunsi hän oudon nykäisyn ja huomasi samantien näkevänsä tilanteen hieman erillaisesta näkökulmasta, tuntien samalla kannattelevansa jotain raskasta. Kesti hetkenaikaa ennen kuin hän huomasi tukevansa omaa pystyyn pyrkinyttä kehoaan ja katsovansa sitä sisartaan muistuttaneen lääkärin silmien kautta. Nuorukaisella ei ollut pienintäkään aavistusta mitä oli tapahtunut, mutta luultavasti kyse oli jostain oudosta sivuvaikutuksesta Jinain tekniikassa. Tilanteen aiheuttama hämmennys tuntui vuotaneen miekkamiehen mielestä myös naiseen, jonka kanssa tämä nyt jakoi kehon. Tämä pysähtyi hieman kummastuneen näköisenä paikalleen silmiään räpytellen, tukien samalla täysin rennoksi valahtaneen tuntuista miestä pystyssä. ''Oletteko kunnossa herra?'' Akki kuuli naisen kesyvän ja oli lähelle vastata kysymykseen vaistomaisesti, tajuten kuitenkin viimehetkellä olla edes yrittämättä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “GSG”