Pantteri ja muumio (tarina)

Sunagakuren pyöreistä taloista koostuva kylä, jossa asuu suurin osa Sunan väestöstä. Voit mennä tänne hankkimaan itsellesi kupin sakea tai juttelemaan täkäläisten kanssa.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Pantteri ja muumio (tarina)

Viesti: # 5878Viesti Piisamirotta »

Musta pantteri, joka oli lähtenyt Susanin ja tämän isän luota saapui aavikolla olevalle keitaalle, mitä ympäröi pysyvä illuusio, joka perustui aisteihin. Jos henkilöllä oli tallella kuulo, näkö, haju tai tunto, ei tämä löytänyt tätä keidasta, ellei tietänyt tasan tarkkaan mihin mennä ja vähät välitti illuusiosta, jonka keitaalla olevan henkilön kutsuolennot loivat. Pantteri oli lähetetty Sunaan, mutta se oli nyt yksin ja teki omia päätöksiä, joista ensimmäinen oli poiketa tällä keitaalla tapaamassa Keitaan Kehittäjää. Tämä henkilö oli William Shakespearen tapaan hyvin vanha. Hän oli kauan sitten löytänyt tämän keitaan ja alkanut muuttaa siitä paratiisia itselleen ja kutsuolennoilleen. Kukaan ei ollut tullut illuusion läpi hyvin pitkään aikaan, joten tätä miestä kiinnosti nyt todella paljon kuka oli sellainen, että tämä löytäisi keitaan. Pantterin kävellessä keitaan keskellä olevalle lammelle tämän viereen ilmestyi hahmo. Hahmolla oli päällään vain kääreitä, ei mitään muuta. Silmien kohdalla oli pieni rako, jolla henkilö näki ulos, mutta muuten tämä oli täysin kääreiden peittämä: muumio.

”Arvasin, että tuntematon ei tänne tule. Missä William on?”, kysyi kääreiden peittämä mies ja näytti rennommalta. ”Kuollut, ainakin sielullisesti”, vastasi pantteri naisäänellä. ”Mitä tarkoitat?”, kysyi mies, joka ei ollut käynyt ulkopuolella kymmeniin vuosiin. Pantteri kertoi tarinan siitä mitä William oli tehnyt ja muumio kohautti vain olkiaan. ”Kukin tehköön mitä haluaa”, hän sanoi puolivälinpitämättömästi. ”Olen aivan samaa mieltä, mutta hänen poismenonsa jätti tyhjiön Sunaan, joka on täytettävä. Kichigaille on mennyt asema päähän ja hän tarvitsee kaltaistasi henkilöä takomaan järkeä päähän ennen kuin tapahtuu jotain pysyvästi pahaa”, pantteri argumentoi. ”Jätin sen kaupungin taakse niin kauan sitten etten muista edes miltä se näyttää”, mies sanoi yrittäen kehittää jotain puolustusta sille, ettei hänen tarvinnut jättää keidastaan. ”Muistatko vielä sen velkasi?”, kysyi pantteri vihjaavasti. ”Ei kuollut velkaa pyytele, olisi pyytänyt eläessään”, vastasi toinen ja nyt eläin hieman suuttui. ”Minä olen täällä hänen puolestaan, koska hän ei halunnut vaivata sinua, yksi hänen typerimpiä ajatuksiaan. Minä olen täällä perimässä velkaa hänen puolestaan”, sanoi pantteri melko vihaisena. Hän ei jaksanut toisen puolustelua. ”Hyvä on, mutta anna minun valmistautua”, mies sanoi ja alkoi valmistautumaan lähtöön. Hän joutui kertomaan kutsuolennoilleen, että hän tulisi olemaan ensimmäistä kertaa ikinä poissa tuntemattoman ajan. Keidas silti pitäisi olennot elossa ja kunnossa niin kauan kuin joku ei pääsisi turmelemaan sitä. Valmistautuminen vei kuitenkin aikaa, jonka pantteri joutui odottamaan.


William Shakespearen pantteri mietti mitä hän tiesi tästä muumiosta. Hänen nimensä oli jäänyt unholaan jo kauan sitten, jopa Williamille. Muumio oli ensimmäinen henkilö, joka oli käyttänyt niin sanottuja vaatetekniikoita, joiden varjo oli sellaisilla Sunan ninjoilla tällä hetkellä kuin Maki. Muumio oli vaatetekniikoiden kehittäjä, mutta oli unohtanut niistä osan, sillä hän ei ollut taistellut pitkään aikaan ketään niin voimakasta vastaan, että olisi tarvinnut äärimmäisen kovia tekniikoita. Tämän vaatteet oli tehty hyvin voimakkaasta materiaalista, eikä pantteri ikinä ollut nähnyt tätä miestä ilman näitä kääreitä. William oli kertonut, että mies erikoistui kolmeen alaan: vaatetekniikat, sinetöinti ja kutsuminen. Hän käytti näitä kaikkia tasavertaisesti, vaikka vaatetekniikat olivat hänen erikoisuutensa. Siinä missä Williamin lempinimi oli Taikuri, oli tämän miehen Muumio, mutta harva edes tiesi hänen olemassaolostaan, joten vain harva kutsui häntä niin. Toisaalta tavallinen ihminen, joka näki kääreiden peittämän henkilön helposti kutsui tätä muumioksi, joten oli samantekevää oliko mies tunnettu vai ei. William ja tämä kääreiden peittämä mies olivat keskustelleet monta kertaa astraalikopio-tekniikan kautta, jonka vuoksi tämä mies tiesi kuka Kichigai oli. Pantterin muistellessa tätä kaikkea mies tuli esiin. Hänellä oli edelleen sama asu, mutta tällä kertaa hänen selässään oli eräänlainen reppu ja näytti siltä, että repun alla oli suuri käärö. Todellisuudessa se oli matto. ”Luuletko, että aion kävellä koko matkan sinne kaupunkiin?”, kysyi muumio pantterilta. ”Ei, minä lennän”, hän vastasi ja samassa matto rullaantui auki ja leijui ilmassa. Tämä oli korkean tason vaatemanipulaatiota, jonka osasivat vain kokeneet vaatetekniikoiden käyttäjät. Lentäminen perustui samaan kuin toisessa hyvin erikoisessa kyvyssä: lapuissa. Käyttäjä ohjasi vaatteen lentämään chakransa avulla. Kyseessä ei ollut yhtä voimakas manipulaatio kuin hiekankäyttäjällä, mutta manipulaatio yhtälailla. Pantteri hyppäsi maton päälle ja he lähtivät matkaan kohti Sunan kaupunkia.


”Etkö tarvitse ohjeita kaupunkiin pääsemiseen?”, kysyi pantteri, joka oli unohtanut muumion yhden voiman. ”En, aistin kyllä missä on valtavasti chakraa”, mies vastasi ja matto liikkui ilman halki nopeasti, mutta silti kevyesti eikä liian nopeasti. Muumio oli sensori. ”Kun pääsemme Sunaan, meidän kannattaa mennä välittömästi Kichigain puheille”, sanoi pantteri ja muumio päästi äänekkään tuhahduksen. ”Pah, minä käyn kaupungilla katsomassa millaista siellä on. Huvi ennen työtä”, hän vastasi ja pantteri painoi päänsä, ei häpeästä vaan ärsyyntyneisyydestä. Toinen ei tuntunut ottavan tilannetta vakavasti. Toisaalta johonkin pakotettu ihminen ei juurikaan ottanut asiaa vakavasti melkein koskaan. Tämä oli vain velka maksettuna, ei edes palkallinen työ tai muuta. Silti pantteri toivoi, että asia muuttuisi heidän päästyään kaupunkiin.

Tuuli vastasi heidän etenemiseensä puhaltamisellaan, mutta tahti oli sen verran hidas, ettei tuuli ollut liian kova, juuri sopiva. ”Miten aiot tehdä ostoksia, kun sinulla ei ole rahaa?”, kysyi pantteri ovelasti. Hän yritti saada toista luopumaan aikeistaan. ”Kuka sanoi, että aion ostaa mitään?”, kysyi mies saaden pantterin hieman hämilleen. ”Menen katsomaan, en ostelemaan. Kun on ollut niin kauan poissa sivistyksestä, haluaa nähdä miten asiat ovat muuttuneet. Jos näen hienoja vaatteita, niin tottakai hankin rahaa ja ostan niitä, jotta voin parannella niitä. Tuskin Sunassa on ketään, joka osaa tehdä vaatteita oikeasti. Oikeastaan, miksen voisi tehdä paljon rahaa itse? Voisin perustaa vaatekaupan ja myydä vaatteita, muuttaa hieman kylän tyyliä”, sanoi mies vailla tietoa siitä mikä kylän tyyli oli. Hän ei myöskään tiennyt, että GSG.n työntekijät käyttivät hyvin erilaisia vaatteita valtaväestöön verrattuna. Heidät olisi hyvin helppo tunnistaa. ”On muitakin kuin Kichigai, jotka haluan sinun tapaavan”, pantteri yritti vaihtaa puheenaihetta. Hän ei halunnut saarnaa tai loputonta kertomusta vaatteista.


Yllättävän nopeasti Sunan kaupunki näkyi taivaanrannassa. ”Miten aiot päästä kaupunkiin sisään, niin ettei kukaan kuulustele sinua?”, kysyi pantteri, jolloin mies päästi vaatteensa valloilleen ja ne loivat kuvun heidän päälleen. Vaate muuttui peilimäiseksi ja heijastavaksi. Tämä oli äärimmäisen voimakas vaatetekniikka, joka oli saatavilla vain parhaimmille vaatteiden käyttäjille. He olivat nyt näkymättömiä, eikä heitä voinut aistia, ainakaan Sunan voimilla. Valitettavasti Tuulen maan kaupunki saattoi olla heikoin kaikista viidestä (tai teknisesti kuudesta) kaupungista mitä tuli suojaukseen ja kohti tulevien henkilöiden aistimiseen. Deidaran ja Sasorin tapaus oli hyvä esimerkki tästä. Nopeasti pantteri ja muumio olivat kaupungissa. Pantteri oli outo ilmestys, mutta harva tuskin kiinnittäisi huomiota siihen, sillä oli paljon erilaisia lemmikkejä ja kutsuolentoja. Muumio päätti kuitenkin olla herättämättä huomiota ja pukeutui koko kehon peittämään asuun, joka oli melko samanlainen kuin normaalin kansalaisen. Tämän jälkeen kaksikko alkoi tutkia toria, mies enemmän, pantteri vähemmän.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Kylä”