Rokuden seikkailu, osa 1: Lähtö

Sunagakuren pyöreistä taloista koostuva kylä, jossa asuu suurin osa Sunan väestöstä. Voit mennä tänne hankkimaan itsellesi kupin sakea tai juttelemaan täkäläisten kanssa.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu, osa 1: Lähtö

Viesti: # 5408Viesti Piisamirotta »

Ahana ja Rokude olivat suostuneet ottamaan Susanin tyttären adoptoitavaksi lapsekseen. Tyttö näytti tulevan toimeen erittäin hyvin punapään ja tummaihoisen miehen toisen lapsen kanssa, ikään kuin he olisivat tunteneet koko elämänsä. Ahana alkoi olla tavattoman kypsynyt Susanin ailahteluihin, eikä hän olisi ottanut lasta adoptioon ellei Susanin isä olisi käynyt puhumassa heidän kanssaan. Tuo mysteerinen mies tuntui tietävän kaikesta kaiken ja olevan kaikkialla. Näin ei toki ollut, vaan se oli illuusio. Mentalistit olivat hyvin taitavia henkilöitä, jotka näkivät kaikenlaista, heidän aivonsa kykenivät käsittelemään huomattavasti enemmän tietoa kuin tavallisten ihmisten aivot. William oli hyvin vanha, vaikkei siltä näyttänytkään. Mies tiesi sen vuoksi historiasta hyvin paljon, lisäksi hänellä oli paljon keinoja käytettävänään tiedon keräämiseksi. Oli kuitenkin paljon asioita, joista miehellä ei ollut hajuakaan. Silinteripää osasi kuitenkin pukea sanansa niin, että vaikutti, että hän tiesi kaikesta kaiken, hänen lempinimensä oli Taikuri. Ahana piti miehestä enemmän kuin Susanista, mutta ei suhtautunut tämän visiittiin kovin iloisesti. Miehellä ei ollut muuta asiaa kuin pyytää, että kaksikko huolehtisi lapsesta, sillä Susanilla olisi muuta puuhaa, ehkä koko loppu elämänsä, joka oli ikuinen, ainakin toistaiseksi.

Komean ja charmikkaan miehen lähdettyä Rokude lähetti lapset leikkimään lastenhuoneeseen. ”Emme voi elää tässä talossa loputtomiin. Tarvitsemme rahaa uuteen asuntoon, sinä olet tällä hetkellä rahantuoja, enkä minä voi mennä korkeamman tason tehtäville, joista saisi enemmän rahaa”, sanoi Rokude. ”Mitä ehdotat?”, Ahana kysyi hieman hämillään. Rokude ei ollut sitä tyyppiä, joka halusi tehtäville. Hän ymmärsi kyllä rahan tarpeen ja oli siitä samaa mieltä. Heidän esikoisensa elämäntyyli ja pulaan joutuminen oli rokottanut välillä säästöjä, joka oli estänyt heitä hankkimasta mitään uutta. ”Minua ei ole mahdollista kouluttaa täällä, mutta klaanini sisällä minut voidaan kouluttaa oikein”, Rokude selitti. ”Haluat siis lähteä koulutettavaksi”, sanoi Ahana hieman ärtyneesti. Hän käytti Rokudea stressin lievittämiseen, eikä miehellä ollut mitään sitä vastaan, mutta jos mies olisi kauan pois, ei Ahana saisi stressin lievitystä. ”Luotatko lapset todella minulle?”, Ahana sanoi, vaikka sanojen olisi monen logiikan mukaan pitänyt tulla Rokudelta. Moni asia oli kuitenkin muuttunut ja stressi oli muuttanut Ahanaa. Punapää oli se, joka huusi heidän pojalleen ja raivostui Nanan typeryyksistä, joskus Sabaku meni liiankin pitkälle. ”Luulen, että sinulle tekisi hyvää olla lasten kanssa. Ehkä se auttaa sinua. Lisäksi Nana on tehtävällä, jolta hän tuskin palaa ennen minua, joten sinulla ei ole stressiä siltä rintamalta”, Rokude sanoi ja otti Ahanaa kädestä kiinni naisen istuessa miehen vieressä. ”Entä jos et palaa?”, kysyi Ahana aidosti huolissaan. Jotkut olisivat käsittäneet lauseen väärin ja luulleet, että punapää tarkoitti epäilevänsä miehensä lähtevän karkuun; näin Ahana olisikin ajatellut melko kauan sitten, mutta moni asia oli muuttunut. ”Minä palaan, se on lupaus”, Rokude vastasi rauhallisesti, eikä hänen sanoissaan ollut petoksen vivahdettakaan.

Lapsille miehen lähtö oli melko vaikea selittää. Helpointa oli venyttää totuutta ja sanoa, että hän lähti tehtävälle. Rokude neuvoi hyvin tarkkaan Ahanalle miten miehen lemmikkihämähäkkien kanssa piti menetellä ja painotti, että terraarioita ei missään nimessä saisi avata tai antaa rikkoutua, sillä osa hämähäkeistä oli myrkyllisiä. Ahanan oli elettävä miehen poissaolon ajan heidän säästöillään. Rokude oli osannut laittaa ruokaa niin halvasti, että hän oli salaa voinut säästää melkoisen summan. ”Muistakaa totella äitiä”, Rokude sanoi Sunachille ja Akainelle. Tyttö oli ottanut Ahanan äidikseen helposti. Hän ei ikinä unohtaisi Susania, mutta tyttö oli hyvin avoinmielinen, suoraan sanottuna pelottavan avoinmielinen. ”Joo”, sanoivat poika ja tyttö yhteen ääneen, mutta se sana oli helppo päästää ulos ja vaikeampi tarkoittaa. ”Jos he eivät hyväksy paluutasi, pakene, älä jää ottamaan riskiä”, sanoi Ahana niin, etteivät lapset kuulleet. ”Lupaan olla varovainen”, tumma mies vastasi. Heidän yhteinen elämänsä oli alkanut erittäin huonoissa merkeissä ja olosuhteissa, jotka olivat varmasti monen mielestä paitsi epäsuotuisat, myös vahingolliset. Elämä oli joskus hyvin kummallista ja vastakohdat, jotka eivät ikinä teoriassa toimisi yhdessä, olivat käytännössä täydellisiä toisilleen, mutta vain oikeissa olosuhteissa. Susan oli yksinkertainen ihminen, jonka elämässä ei ollut mitään erikoista, mutta Ahanan elämä oli paljon vaikeammin selitettävissä. Ehkä Susan tavallaan kadehti Ahanaa. Oli olemassa vain muutama henkilö, joka tiesi Ahanan ja Rokuden todellisen historian. Kaksikko oli jo ehtinyt unohtaa ne henkilöt. Ahana oli niin tottunut tilanteen kehittymiseen, että hän oli unohtanut tiedon kehittymättömyyden muiden tiedoissa. Siinä missä aiemmin saatu tieto oli kehittynyt Ahanan päässä, se oli raa'assa ja yksinkertaisessa muodossa toisen päässä, jolloin tiedon leviäminen oli vain raa'an version varassa, koska Sabaku ei halunnut puhua asiasta, eikä edes tiennyt miten sen olisi tehnyt, vaikka olisikin halunnut puhua siitä. Kehittyneempää tietoa oli hyvin vaikea selittää nopeasti, yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, toisin kuin raaka tieto. Tietämättään Ahana ja Rokude tulisivat kohtaamaan tämän ongelman nopeammin kuin he olivat siihen varautuneet, aivan kuten he olivat alun perin kohdanneet: sattuman kautta.


Seuraavan päivän aamu nousi ja Ahana saattoi Rokuden kylän laidalle yhdessä Sunachin ja Akainen kanssa. Mies ja nainen kävelivät portista ulos käsi kädessä. He kääntyivät toisiaan kohti aamuauringon noustessa lähes pilvettomällä aamutaivaalla. ”Jos et voi palata. Lähetä viesti ja minä tulen”, Ahana sanoi. Hän tiesi, että hämähäkit tulivat hyvin pitkälti toimeen lajitovereidensa kanssa, muut olivat heille vain saaliita. ”Minä lupasin, että palaan. Olenko ikinä pettänyt lupaustani?”, Rokude kysyi, eikä hänen äänensävynsä ollut syyttävä, vaan tunteellinen. ”En halua olla yksinhuoltaja”, sanoi Ahana tuhoten melkolailla tunnelman. Susanilla ja Ahanalla oli molemmilla sama ongelma: he eivät osanneet pukea asioita sanoiksi oikealla tavalla. Tietenkään se mitä hiekan hallitsija sanoi, ei ollut mitä hän tarkoitti, mutta poikatyttömäinen punapää ei osannut näyttää tunteitaan kuten moni muu nainen. ”Kun palaan, lupaan etten enää ikinä lähde liian pitkäksi aikaa, ettei sinun tarvitse olla yksin”, vastasi Rokude, joka oli kääntänyt Ahanan ajattelemattomat sanat toiseen suuntaan. Ahana ei halunnut romuttaa tunnelmaa, jonka mies oli osannut taitavasti palauttaa. Nainen ei sanonut mitään, koska ei osannut. Hän avasi ristiin laitetut kätensä, ojensi ne Rokudea kohti halaten tätä nousten varpailleen heidän kokoeronsa vuoksi. Aamuauringon säteiden valaistessa heidät ja häikäistessä lapset Ahana suuteli Rokudea, mies vastasi suudelmaan, joka ei ollut tullut hänelle yllätyksenä. Suudelma ei ollut kovin pitkä, mutta niitä parilla ei ollut ollut kovin montaa kertaa yhdessäolonsa aikana, edes hetkinä, joina Ahana tarvitsi stressin lievitystä.

Tämän jälkeen Rokude kutsui aavikkohämähäkin, suuren olennon, joka kaivoi maahan nopeasti suuren, ihmisen mentävän reiän. Ahana muisti miten mies oli tehnyt saman aikaisemminkin. Tuosta ajasta oli kulunut hyvin kauan. Nyt nainen muisti nuo asiat eri tavalla. Hän ei ollut luopunut logiikasta, mutta hänen suhtautumisensa noihin muistoihin oli erilainen kuin ennen. Sanoja ei tarvittu, Rokude meni maanalle, sillä siellä oli turvallista ja viileää ylittää polttava aavikko. Ahana kääntyi lapsia kohti ja he lähtivät kotia kohti.

Rokuden seikkailu oli alkanut.


//Ensimmäinen osa Rokuden (ja vähän muidenkin myöhemmin) seikkailusta, jatkuu täällä. //
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Kylä”