Lapset tapaavat

Sunagakuren pyöreistä taloista koostuva kylä, jossa asuu suurin osa Sunan väestöstä. Voit mennä tänne hankkimaan itsellesi kupin sakea tai juttelemaan täkäläisten kanssa.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Lapset tapaavat

Viesti: # 4764Viesti Piisamirotta »

Susan käveli pitkin Sunagakuren katuja vierellään pieni punavalkohiuksinen tyttö, joka oli samaan aikaan hämmästynyt ja innostunut. Hän näki ensikertaa hiekkataloja, joita kaupunki oli täynnä. Susanista oli ihanaa katsoa, miten lapsi ihasteli kaikkea näkemäänsä. He tulivat torille, mistä Susan osti vähän tavaraa, jonka jälkeen he jatkoivat matkaa. Aurinko paistoi kirkkaalta, lähes pilvettömältä taivaalta. Susan oli luonnollisesti tunnistettavissa niille, jotka hänestä tiesivät, mutta monet ihmiset olivat jatkaneet elämäänsä, eivätkä edes ajatelleet kulkijan olevan Susan. Nukketeeri ei kuitenkaan yrittänyt peitellä itseään millään tavalla. ”Muistatko miten kuvailin talon sinulle?”, Susan kysyi tyttäreltään, joka näytti olevan erittäin keskittynyt kaikkeen ympärillään olevaan. ”Tietenkin”, tyttö vastasi innokkaasti, eikä hänen keskittymisensä herpaantunut hetkeksikään. ”Osaatko sanoa missä se on?”, Susan kysyi niin viattoman oloisesti kuin vain kykeni. Lapsi hyppäsi äkkiä läheiselle parvekkeelle ja siitä talon katolle ja katsoi muutaman kerran ympärilleen. ”Tuolla! Noin 310 metrin päässä”, tyttö sanoi. Susan ei ollut odottanut tytön olevan näin kehittynyt näin nopeasti. Hänen olisi ehkä pitänyt olla huolestunut siitä, mutta hän uskoi sen, mitä hän aikoi olevan hyväksi. Se, että tyttö oli vasta päivä sitten oppinut kävelemään kunnolla ja nyt hän hyppi helposti talon katolle, kertoi moninkertaisesta kehitysnopeudesta tavallisiin lapsiin nähden. Susan oli tullut Sunaan osittain tämän vuoksi. Susan veti chakranaruista ja tyttö putosi alas. Ihmisille se näytti siltä, että tyttö vain astui harhaan ja Susan otti tämän kiinni. ”Älä ole niin innokas, korkealta voi pudota”, Susan sanoi ja sai vastaukseksi ilmeen, joka tiesi varmasti sen, että hänet oli vedetty alas. He jatkoivat matkaa hitaasti, mutta varmasti.


Kolkutus normaaliin Sunalaisen asunnon oveen oli melko heikko, sillä Susanin tytär halusi kolkuttaa. Oven tuli avamaan kaksimetrinen musta mies, joka katsoi Susania ja oli liian pitkä huomaamaan pientä tyttöä, joka oli hieman alle puolet hänen pituudestaan. ”Wow!”, tyttö sanoi nähdessään miehen, joka hänen mielessään oli varmasti jättiläinen. Rokude katsoi alas ja näki nyt pienen tytön nostaen sitten katseensa takaisin Susaniin. ”Onko Ahana kotona?”, Susan kysyi hämmentyneeltä, hyvin tummaihoiselta mieheltä. ”Ei. Tulkaa sisään, selitän sisällä”, sanoi mies, jolla oli aikanaan ollut kuusi kättä, mutta nyt niitä oli vain kaksi. Nukketeeri ja hänen tyttärensä tulivat sisään taloon. Se oli melko tilava asunto. Olohuone ja keittiö oli yhdistetty yhdeksi suureksi tilaksi. Kaksi erillistä huonetta olivat molemmat melko tilavia. Kylpyhuone ja vessa olivat erikseen. Seinillä oli terraarioita, joissa oli erilaisia hämähäkkejä, joita Susanin tytär meni heti katselemaan. Rokude oli niin tottunut siihen, että hänen lemmikkejään tultiin katselemaan, että hän oli kuluttanut melkoisesti rahaa tehdäkseen terraarioista sellaisia, joita ei saanut helposti rikki. ”Ahana on Nanan kanssa kuulustelussa. Nanan äkkipikaisuudesta on tullut pieni ongelma. Hän tulee sieltä, silloin kun tulee. En tiedä tarkkaa aikaa. Pidän ruokaa lämpimänä siihen asti, kun hän tulee. Olimme juuri käymässä pöytään”, Rokude selitti ja Susan oli juuri kysymässä mitä mies tarkoitti, kun hän näki silmäkulmassaan liikettä. Ylhäältä katosta tai seinästä tuli esiin hyvin nuori poika, jolla oli ruskea iho, kuusi kättä, rikkinäiset vaatteet ja todella voimakkaat lihakset ikäisekseen. ”Kuka tämä on, isi?”, poika kysyi ilmestymällä suurella nopeudella Susanin tyttären viereen. ”Älä pelästytä häntä Sunachi!”, Rokude sanoi vähän turhankin voimakkaasti. Susan meinasi jo tehdä jotain, mutta hänen tieteellinen kiinnostuksensa otti vallan. Hänen tyttärensä ja Rokuden ja Ahanan pojan katseet kohtasivat. Lapset katsoivat toisiaan jonkinlaisen hämmästyksen vallassa. Susan ei halunnut rikkoa tätä erikoista hiljaisuutta. Koskaan aikaisemmin tyttö ei ollut näyttänyt tällaista kiinnostuksen ilmettä. Ilme ei ollut iloinen, kuten aavikolla, eikä niinkään tutkiva, kuten torilla, vaan jotain muuta. Rokude pani myös merkille oman poikansa käytöksen. Toisin kuin melko kylmä ja masentunut siskonsa, Sunachi oli melko aktiivinen ja liikkui paljon juuri pysähtymättä mihinkään. Juuri mikään ei kiinnostanut häntä, eikä hän ollut keskittyvää tyyppiä. Silti, juuri nyt hän oli keskittynyt katomaan punavalkohiuksisen tytön kasvoihin ja oli ensikertaa pitkään aikaan paikallaan. Susan olisi halunnut havainnoida tätä pidempään, mutta Rokude rikkoi tilanteen kysymällä: ”Haluatteko ruokaa?” Susan kieltäytyi selittämättä tarkemmin, mutta hänen tyttärensä ilmoitti haluavansa ruokaa ja myös Sunachi halusi ruokaa. Rokude ja lapset istuivat pöytään, mutta Susan istui sohvalla ajatellen jotain. Rokude teki hieman samaa. Lapset puhuivat keskenään juuri sellaisista asioista, joista lapset puhuvat. Susan ei oikeastaan viitsinyt edes kuunnella, mutta hän pani merkille, että hänen yleensä niin älykäs tyttärensä oli ikään kuin vajonnut tavallisen ihmisen tasolle eikä sanallakaan maininnut mitään mikä olisi ollut ns. nörttimäistä.


Kun ruoka-aika oli ohi, Rokude ja Susan istuivat sohvilla. Sunachi vei Susanin tyttären omaan huoneeseensa ja näytti kaikenlaista, mitä hänellä oli. Hyvin pitkälti ne olivat painon nostamiseen tarvittavia välineitä ja asioita, joista tytöt eivät olleet kiinnostuneita. Susan pani nopeasti merkille, että Rokuden ja Ahanan lapsi oli Susanin oman lapsen tapaan normaalia kehittyneempi. Toki lapsi oli vanhempi kuin Susanin, mutta silti tämä oli vasta selvä lapsi. ”Hän on melko erilainen kuin Nana”, Susan sanoi tietäen jonkin verran Rokuden ja Ahanan esikoisesta. ”Täysin erilainen. Hän on perinyt Ahanan hiekkavoimat ja minun fysiikkani. Hän on fyysisesti voimakkaampi kuin ikäisensä ja hän sulautuu hiekkaan kuin hiekkahämähäkki. Keskustelimme hänestä kerran Ahanan kanssa ja hän on melko varma, että Sunachi tulee osaamaan jotain sellaista lähitaistelua, jota emme ole ikinä ennen nähneet”, sanoi Rokude. Hän oli varma, ettei poika kuullut, sillä tämä selitti jotain kovaan ääneen Susanin tyttärelle viereisessä huoneessa. Susan olisi halunnut kysyä Nanasta, mutta päätti olla vaiti, sillä se saattoi olla jotenkin salaista tai arkaa, eikä nukketeeri halunnut tunkeilla. Meni jonkin aikaa ennen kuin ovi avautui ja Ahana tuli sisään. Hän katsoi Susania ja sanoi: ”Olet siis palannut.” Susan vastasi lyhyesti: ”Itse asiassa päinvastoin, mutta selitän hieman myöhemmin.” Samassa Sunachi tuli läpi seinästä, joka oli hiekkaa. ”Äiti!”, huusi poika innoissaan. ”Olen saanut uuden ystävän!”, hän sanoi innoissaan. Punavalkohiuksinen tyttö tuli ulos pojan huoneesta ja katsoi Ahanaa. ”Sinullakin on punaiset hiukset!”, tyttö sanoi kovaan, innostuneeseen ääneen. Ahana katsoi Susaniin kysyvällä ilmeellä. ”Tässä on tyttäreni Akaine”, Susan sanoi esittelemällä pienen tytön, joka katsoi Ahanaan kiinnostuneena. Ahana tuli Susanin luo sanomatta ensin sanaakaan ja sitten kysyi: ”Mitä ihmettä tämä on, Susan?” Kysymys ei ollut kysytty suureen ääneen, eikä Akaine kuullut sitä, sillä hän tuntui pelaavan Sunachin kanssa jotain peliä. ”Puhutaan tarkemmin myöhemmin. Selitän kaiken mitä voin”, Susan sanoi. ”Hän voi varmaan jäädä tänne Rokuden kanssa siihen asti, kunnes palaamme. Tule kanssani GSG.hen. Saat siellä tietää enemmän”, Susan sanoi ja nousi ylös. Ahana oli tottunut tällaiseen käytökseen Susanilta, joten hän ei viitsinyt alkaa väitellä tämän kanssa. Lisäksi he voisivat keskustella niin etteivät lapset olleet kuulemassa. ”Sopiiko, että syön ensin?”, Ahana sanoi ja meni istumaan ruokapöytään. Rokude antoi hänelle lämpimänä pitämänsä ruuan. Susan odotti, kunnes punapää oli syönyt, jonka jälkeen he lähtivät. ”Pidä huoli heistä. Äläkä anna heidän ottaa noita käsiinsä”, Ahana sanoi miehelleen ennen kuin he lähtivät osoittaen hämähäkkejä terraarioissa. Nainen oli todella lähentynyt miehensä kanssa, mutta tämän niin sanottu poikatyttömäisyys ei kadonnut ikinä. Rokude ei juuri puhunut, hän vain nyökkäsi ja jatkoi kotihommiaan.
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Kylä”