Rokuden seikkailu osa 10: Rakkaus

Sunagakuren pyöreistä taloista koostuva kylä, jossa asuu suurin osa Sunan väestöstä. Voit mennä tänne hankkimaan itsellesi kupin sakea tai juttelemaan täkäläisten kanssa.
Avatar
Piisamirotta
Nibi
Nibi
Viestit: 742
Liittynyt: 09 Touko 2015, 18:22

Rokuden seikkailu osa 10: Rakkaus

Viesti: # 6693Viesti Piisamirotta »

Rokude heräsi GSG.n lääkintätiloista ja huomasi heti, että Ahana oli viereisessä sairaalavuoteessa. Mies tajusi heti, että Ahana oli menettänyt paljon kehonsa massaa, lihaskuntoa, rintojen terhakkuutta, ikään kuin nainen olisi vanhentunut hetkessä ainakin parikymmentä vuotta. Ulkonäöllä ei ollut oikeastaan mitään merkitystä miehelle, joka oli iloinen siitä, että hänen naisensa oli elossa. Rokuden mieli ei ollut täysin tässä maailmassa taistelussa Gumotaka klaanilaisia vastaan, joten mies ei muistanut läheskään kaikkea tapahtumista. Muistot olivat lähinnä vain sekaisia kuvia hänen päässään. Ahana oli selvästi elossa, mutta tajuton. Seuraavaksi Rokuden katse keskittyi Kichigaihin, joka tuli hänen luokseen huomatessaan, että miehen taju oli palannut. ”Kehosi kärsi vaurioita kuudennen portin vuoksi, kiitä onneasi, ettet voi käyttää seitsemättä porttia, koska et ole yhtä erikoistunut taijutsuun kuin monet muut, kehosi ei kestä korkeimpien porttien käyttöä, ainakaan kovin pitkään. Se on viimeinen ratkaisu, muista se. En ala parantamaan ihmisiä, jotka jatkuvasti rikkovat parantajansa määräyksiä”, lääkäri sanoi, vaikka se oli ensimmäinen kerta, kun Rokude oli sillä tavalla GSG.ssä hoidettavana. Kichigain tarkoitusperä oli varoittaa etukäteen, hän vain teki sen omalla, ärsyttävällä tavallaan. Rokude tyytyi vain myöntymään miehen sanoihin, hän ei ollut sellainen, joka väitti vastaan heti kaikesta. ”Mikä Ahanan tila on?”, mies kysyi huolestuneensa. ”Vakaa”, vastasi lääkäri puolitrollimaisesti. ”Tilanne on vakana, hän tuskin olisi kyennyt selviytymään tänne saakka ilman meidän apuamme. Se klaani kykeni syömään chakraa ja lihaa, samaan tapaan kuin Aburame klaanin ötökät. Häneltä menee kauan aikaa saada takaisin menetetty lihaskudos, jonka hänen sisälleen munitut tiepistiäisen toukat ovat syöneet”, lääkäri jatkoi. Rokuden teki mieli itkeä. Tämä oli kaikki hänen syytään, tai niin hän ainakin asian näki. ”Rohtosi auttavat yhdessä minun parannustaitojeni kanssa, mutta hänen kehonsa tuskin koskaan palaa täysin entiselleen, kuntoutus vie kauan. Enkä tunne psykiatriaa tai psykologiaa ammattimaisesti, mutta hänen mielensä voi olla vaikeampi parannettava”, Kichigai selitti. Rokuden maailma tuntui romahtavan. Tämä kaikki oli lähtenyt liikkeelle väärinkäsityksestä. Oli helppo syyttää Nanaa tästä kaikesta, mutta Rokude ei ollut niin lyhytnäköinen. Joskus oli tilanteita, joista ei voinut syyttää ketään, ei yhtään ketään, tässä tapauksessa edes mies, joka manipuloi Nanaa ei yksin ollut täysin syyllinen tapahtumiin. Tumma, suurikokoinen mies laittoi oman kätensä Ahanan käteen ja sulki silmänsä. Tulevaisuus pelotti.


Aikaa kului. Aluksi Ahana tuntui normaalilta, mutta yllättävän nopeasti hänen tilansa muuttui. Nainen tuli yhä vaitonaisemmaksi ja suoraan sanottuna synkäksi. Hän pystyi jo kävelemään normaalisti, mutta se nuorekas lihasrakenne ja muu oli poissa, ja kaikki sen vuoksi, että Nana toimi luonteensa mukaan. Siinä missä Rokude yritti pitää positiivista ajatusmaailmaa kaikesta huolimatta, Ahana vajosi yhä syvemmälle ja syvemmälle suohon, jonka tilanteen harmaus oli hänen mieleensä luonut. Rokude joutui huolehtimaan Sunachista, Susanin tyttärestä ja Ahanasta samaan aikaan. Miehen hermot alkoivat nekin ennenpitkää rakoilla. Kuin yksi irtautunut kivi aiheuttaa kivivyöryn, aiheutti yksi väärinkäsitys valtavan seurausten sarjan, joka johti melko normaalin perheen muuttumiseen ongelmalliseksi perheeksi. Rokude ei nähnyt vaihtoehtoja tilanteelle, hänellä ei juurikaan ollut ketään kenelle puhua asiasta. ”Tarvitsisin ulkopuolisen apua”, mies kerran sanoi Kichigaille, joka oli ehkä huonoimpia ihmisiä puhua omista ongelmistaan. ”Minusta ei ole apua, minulla on miljoona asiaa hoidettavana tässä järjestössä nyt kun se Shakespearenketale jätti minulle yksin sen johtajuuden”, vastasi lääkäri lähtien kävelemään pois. Rokude oli päättänyt, että huumeet eivät olleet ratkaisu. Hän joutuisi kehittämään ratkaisun ongelmaan yksin. Mies käytti vapaa-aikansa etsien Ahanalle kuuluvia asioita ja otti selvää naisesta, muisteli mitä kaikkea Sabaku oli sanonut ja tehnyt. Ahana meni koko ajan pahemmaksi, hän ei tehnyt ninjantöitä ja tuntui olevan usein poissaoleva tai purskahtavan itkuun, ei ollut aikaa tuhlattavaksi, oli toimittava heti. Rokude otti yhteyttä Muumioon, joka myös Emon Suruina tunnettiin sekä pantteriin, joka kulki yleensä vaatemiehen mukana. Muumion ulkonäkö oli muuttunut, nyt kun hän oli alkanut parantua. Perus muumiomaisuus oli edelleen läsnä, mutta asu ei ollut enää niin paljon huomiota herättävä, kirjava se oli ja siten hyvin erikoinen ja epäninjamainen, mutta käyttäjälleen sopiva. Rokude pyysi tätä kaksikkoa pitämään huolta Sunachista ja Susanin tyttärestä. ”Kuinka kauan aiotte olla lomalla?”, Muumio kysyi yrittäen saada jotain aikataulua aikaiseksi. ”En kutsuisi sitä lomaksi, enkä tiedä kuinka kauan olemme poissa. Ajalla ei saa olla väliä, vain tuloksella”, tumma mies vastasi ja johdatti Ahanaa pois kaupungista kohti aavikkoa. Se, mitä miehellä oli mielessä omasi oman riskinsä, mutta se oli tehtävä.


Ahana kulki Rokuden mukana passiivisena henkilönä, joka ei sanonut mitään. Rokude aloitti viemällä naisen kaivauksille, jotka olivat jääneet häneltä kesken. Ahanan harrastus oli argeologia, jota hän ei ollut ehtinyt harrastaa pitkään aikaan. Rokude oli opiskellut Sabakun tekoja ja aloitti argeologisten löytöjen etsimisen noudattamalla Ahanan kirjoissa olevia ohjeita. Aluksi Ahana ei tehnyt mitään muuta kuin katsoi mitä Rokude teki, aikaa kului ja nainen alkoi tekemään samaa mitä Rokude teki. Tumma mies huomasi melko nopeasti, että Ahana alkoi tulla paremmaksi ja muistuttaa entistä itseään, mitä argeologiaan tuli. Silti nainen ei juurikaan puhunut. Rokude kuitenkin hymyili, hän oli ainakin onnistunut jossain. He kulkivat paikasta toiseen ja Rokude puhui punatukkaiselle naiselle raunioista ja muista paikoista joissa he vierailivat. Mies tiesi hyvin vähän mistään ja kun aika kului, alkoi Ahana pikku hiljaa korjailemaan sitä mitä tumma mies oli sanonut. Se ei ollut iloista tai muuta, mutta se oli puhetta, puhetta jota mies oli alkanut jo kaivata. Rokude varmisti aina, että heillä oli jopa aavikolla riittävästi ruokaa. Koska Ahana ei käyttänyt hiekan hallinta kykyjään, hän käytti paljon jalkojaan ja poisti hiekkaa käsillään. Tämä toistui paljon ja naisen ruokahalu heräsi ja hän alkoi syömään enemmän. Rokuden teki mieli vuodattaa muutama kyynel, kun hän huomasi miten lihasrakenne alkoi palautua. Se ei tietenkään ollut entisensä, mutta se oli jotain. Lisää aikaa kului, eikä Rokude laskenut päiviä tai viikkoja tai kuukausia. Ahana alkoi puhumaan, mistä Rokude piti kovasti. Lopulta sen oli tultava: taistelun. Ahana ei ollut käyttänyt kykyjään pitkään aikaan ja Rokude halusi nähdä mihin Ahana kykeni. Nainen taisteli vaistonvaraisesti, mutta ei kyennyt vielä taktiikkaan. Rokude etsi aavikolta karavaaneja ryösteleviä heikkoja vastustajia, jotka hän voisi lähettää Sunaan tuomittavaksi. Ahana alkoi tulla entisenlaiseksi ja pikkuhiljaa tämä rupesi puhumaan omasta toimestaan ja sanomaan mielipiteitään. Tässä vaiheessa Rokude päätti, että heidän oli lähdettävä takaisin. Ahana ei ollut täysin parantunut, mutta viimeinen silaus oli tehtävä. Rokude tiesi, että todellinen palautuminen veisi paljon kauemmin aikaa, mutta tämä oli tarpeeksi hyvä. He palasivat Sunaan ja kaksikon tultua ovesta sisään viimeinen silaus näkyi pelkästään katsomalla, kuten Rokude oli toivonut: Ahana hymyili, ilo oli palannut, ainakin jossain muodossa. Punatukkainen nainen otti Sunachin käsivarsilleen Rokuden puhuessa pantterin ja Muumion kanssa. Se oli alkua.


Ahana palasi töihin ja harrastuksensa pariin ja oli hyvin lähellä entistä. Rokude tiesi, että nainen oli nyt pidettävä poissa liian häiritsevästä ympäristöstä, niin sanotulla turva-alueella. Turva-alue oli naurettava ja lapsellinen asia, kun puhuttiin arkielämästä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja työstä, mutta puhuttaessa parantumisesta se oli mitä tärkein. Jos haavaa parannettiin pitämällä siinä sidettä, mitä helvetin järkeä oli mennä sen kanssa uimaan suolaiseen meriveteen? Tämän vuoksi Ahana ei saanut tehtäviä Sunan ulkopuolelta ja hänen tehtävänsä oli tarkkaan valittu niin, että ne eivät sisältäneet mitään liian kuormittavaa; nainen huomasi tämän kyllä, muttei välittänyt, sillä hän ei ollut edelleenkään täysin oma itsensä. Rokude ohjeisti, että tehtävät muuttuisivat vaiheittain. Rokuden teot saattoivat kuulostaa matemaattisen tarkasti laskelmoidulta manipulaatiosuunnitelmalta, mutta sitä se ei ollut. Mies halusi takaisin alkuperäisen Ahanan, johon oli rakastunut. Hän kulutti lähes kaiken vapaa-aikansa miettien miten saisi rakastamansa naisen takaisin sellaisena kuin tämä oli ollut. Manipulaation ja rakkauden ero oli monimutkainen, se ei ollut tarkoitusperä tai keinot, koska manipulaatio käsitti molemmat. Manipulaatio itsessään ei ollut paha asia, sitä käytettiin joka puolella maailmaa täysin hyvienkin ihmisten toimesta, mutta silti siinä oli negatiivinen kaiku. Kukaan ei halunnut, että heidän muutoksensa perustui manipulaatioon, vaikka lopputulos oli sama ja keinot samat. Sivusta Rokuden teot oli helppo perustella manipulaatioksi ja siten saada Ahana ajattelemaan, että sitä ne olivat; eikä tumma mies voisi millään keinolla todistaa, että hänen tekonsa eivät olleet manipulaatiota, hänen oli vain luotettava siihen, että Ahana näkisi teot rakkautena, eikä manipulaationa. Tämä oli ongelma, johon ei juurikaan ollut todellista, tyhjentävää ratkaisua. Rokude tunsi, ettei Ahanankaan tapaukseen ollut mitään tyhjentävää ratkaisua. Ahanan oli itse tehtävä loput siitä, minkä tummaihoinen mies oli aloittanut.


Eräänä päivänä Ahana sanoi Rokudelle, että hän olisi poissa normaalia kauemmin. Hän sanoi käyvänsä eräillä kaivauksilla katsomassa voisiko hän auttaa. Mies ei tiennyt mitään naisen todellisista suunnitelmista, joten hän ei laittanut vastaan; eihän se ollut hänen päätöksensä minne nainen meni tai mitä tämä teki. Sabaku meni todellisuudessa Iwaan opettelemaan maatekniikoita. Hän oli eräällä tehtävällään kohdannut henkilön, jonka pelastaminen oli paljastanut hänelle, että hänellä saattoi olla taitoa maajutsuihin. Nainen oli saanut päättäväisyyttä takaisin ja lähti Iwaan opettelemaan maajutsuja erään kontaktinsa kautta. Hän kehittäisi oman taistelutyylinsä, joka yhdistäisi hiekkajutsuja ja maajutsuja melko tehokkaasti tehden naisesta entistä voimakkaamman. Hän mietti kuinka hän olisi ollut koko ajan paljon hyödyllisempi näiden maajutsujen kanssa Gumotaka klaania vastaan. Toki ne olisivat imeneet chakraa hyökkäyksistä, mutta taistelutaktiikka olisi ollut täysin erilainen näitä vastaan, jos Ahana olisi ollut silloin sellainen, kun hän oli nyt. Nainen sai tällä matkalla takaisin omaa voimakasta luonnettaan ja palatessaan hän oli jo 99%.sti oma itsensä.


Matkan aikana nainen oli ehtinyt miettiä asioita, Rokuden tekoja, hänen itsensä kokemaa tapahtumaa, Nanan tekoja sekä monia muita juttuja. Eräänä iltana, kun Rokude ja Ahana olivat molemmat vapaalla ja syömässä ulkona, Ahana polvistui Rokuden eteen, avasi mukanaan tuomansa sormusrasian joka paljasti kauniin kihlasormuksen ja hän pudotti kysymyksen: ”Menetkö naimisiin kanssani?” Ravintola oli melko tyhjä, mutta paikallaolijoiden huomion tilanne varasti välittömästi. Rokude joutui miettimään oliko Ahana oma itsensä, miehen moraalikäsitys meni välillä naurettavuuksiinkin asti. Hän tajusi, että liian pitkään asian miettiminen olisi todella kiusallista kaikille ja vastasi: ”Kyllä” Ravintolan asiakkaat taputtivat ja monien mielestä kosinta oli hieno ja hyvä, mutta Rokude näki asian hieman toisella tavalla. Mies olisi halunnut puhua asiasta ensin, mutta Ahana luultavasti osasi ennustaa sen ja päätti toimia ennen kuin Rokude tekisi asian hitaasti ja kömpelösti. He poistuivat ravintolasta omaan kotiinsa joidenkin naisten kehuessa Ahanaa progressiiviseksi ja sukupuolirooleja rikkovaksi vahvaksi naiseksi, johon naisen teki mieli vastata jotain painavaa, mutta päätti jättää asian sanomatta, ja siten olla pilaamatta loppuiltaa. Naiset sekä nuoret tytöt, jotka näin sanoivat tuskin olisivat edes ajatelleet asiaa, jos tietäisivät suhteen alun historian. Rokude kysyi Ahanalta kotona miksi tämä kosi häntä. Ahana kertoi ajatelleensa asiaa hitaasti koko heidän suhteensa ajan, ensin alitajunnassa, sitten mielikuvituksena ja lähiaikoina lopulta vakavana asiana. Naiselle avioliitto oli lopullinen anteeksianto Rokuden teosta, asian hyväksyminen sellaisenaan. Lisäksi Sabaku tunsi, että hän oli sen velkaa miehelle. Rokude jotenkin pelkäsi tätä ja sanoi: ”Et ole minulle mitään velkaa. En halua mennä kanssasi naimisiin, koska ajattelet olevasi sen velkaa minulle.” Mies selvästi tunsi Ahanan luonteen niin hyvin, että osasi lukea tätä sensoriudesta huolimatta. Ahana katsoi miestä, joka oli vähintään yhtä aikuisen päätä naista suurempi suoraan silmiin ja sanoi: ”Velka on jotain, joka maksetaan ja unohdetaan, kuin lasku, ostos tai ruoka-ateria. Avioliitto on kahden henkilön välinen suhde, joka muotoutuu kun molemmat ymmärtävät toisiaan, hyväksyvät toistensa huonot puolet ja tahtovat viettää toistensa kanssa lopun elämänsä kaikesta huolimatta, eikä se toimi kuin kulissina, jos se ei pohjaudu rakkaudelle. Kun mietin aikaa taaksepäin, huomaan että rakastin sinua jo kauan sitten. Se kaikki mitä olet tehnyt ei ole muodostunut velaksi, vaan vahvaksi kädeksi, joka purkaa minun itseni ympärille pelolla ja epävarmuudella luomaani muuria epätoivoisesti ja hitaasti. Samalla tavalla kuin minä loin ympärilleni muurin, sinä loit käden, joka purki muurin, ei vain tehnyt siihen rakoa, vaan purki sen kokonaan. Viimeiset kivet poistuivat kuitenkin kahden käden kautta, joista toinen oli omani. Kun se muuri oli poissa ja olin haavoittuvainen, et käyttänyt haavoittuvaisuuttani hyväksesi, vaan nostit minut ylös, suojasit minua kunnes olin valmis puolustamaan itseäni. Se, joka hulluudessaan kuvittelee, etten rakasta sinua, että suhteemme perustuu mutualismille ei ymmärrä rakkautta, eikä siten voi käsittää miksi haluan mennä kanssasi naimisiin. Vaikka olen rakastanut sinua jo useita vuosia, sen rakkauden tunnustaminen ei voinut tulla ulos ennen kuin nyt, siksi kaikki se mitä olet tehnyt ei ole velkaa. Siksi kosin sinua ja siksi se on todellista rakkautta.” Tämän sanottuaan nainen suuteli Rokudea muodostaen paljaisiin jalkoihinsa suurikorkoiset kengät sen sijaan, että olisi nostanut itsensä ylös hiekalla. Ahana saattoi olla muuttunut aikaisemmasta, mutta se ei johtunut asioista, joista Rokude luuli sen muuttuneen. Ahana vihdoin tunnusti itselleen asioita muualla kuin alitajunnassaan, muun muassa sen, että hän oli nainen.


Myöhemmin Ahana ja Rokude suunnittelivat häitään ja elivät normaalia perhe-elämää pitäen huolta Susanin lapsesta, joka osoitti suurta älykkyyttä, joka välillä aiheutti ongelmia. Oli kuitenkin hyvä, että lapsen kasvattivat Ahana ja Rokude, sillä ympäristön vaikutus lapseen oli aliarvioitu tekijä kehityksen kannalta. Ahana ei tiennyt sitä, sillä Kichigailla ei ollut sydäntä kertoa sitä faktaa, ettei nainen voinut saada lapsia Gumotaka klaanin tekojen vuoksi. Susanin tytär kuitenkin eräänä päivänä kosketti Ahanan vatsaa ja nainen tunsi muutoksen kehossaan. Koskaan ei Sabaku saisi tietää, että ainoastaan tämän lapsen ansiosta syntyisi tummalle miehelle ja punatukkaiselle naiselle häiden jälkeen kolmas lapsi; Kichigain ilme oli näkemisen arvoinen, kun Ahanan raskaus todettiin. Se, miten Susanin lapsi kykeni tähän oli ikuinen arvoitus, mitä taitoja tällä pikkulapsella oli ja miksi? Häiden lähestyessä ja vatsan kasvaessa Ahana tajusi yhden asian, jonka hän jakoi Rokudelle: ”Olen aina ajatellut omaa elämääni väärin: pyrin aina poistamaan stressiä yhdellä suurella tavalla kerran kuussa tai viikossa riippuen tilanteesta. Se voi toimia jollekin, mutta minulle se oli kaivoon kannettua vettä. Vesi tulee kaivoon luonnollisesti. Kaivoon voi toki joskus kaataa vettä, mutta sen tullessa luonnollisesti, se ei sieltä poistu yhtä helposti. Tarkoitan, että stressiä voi poistaa muillakin tavoilla kuin rajulla seksillä. Kuten varmaan huomasit, olen vähentänyt sitä koko ajan, koska muuta on tullut tilalle, olen harrastanut argeologiaa, puhunut sinun kanssasi, viettänyt aikaa lapsien kanssa, tutustunut sinun harrastuksiisi, opetellut kokkaamaan ja paljon muuta. Kun minulla on nämä, en tarvitse rajua seksiä, siitä tulee enemmän mauste kuin ateria.” Tähän Rokude vastasi pitäen naisen kädestä kiinni: ”Niin, mutta sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, ei oikeasti. Tarvittiin paljon, jotta tilanne on kuin se on nyt. Entä ne, joilla ei ole samaa kykyä muuttaa tilannettaan kuin sinulla?” Ahana puristi hellästi miehensä kättä ja vastasi: ”Niin. Asioiden täytyy muuttua. Minun muurianikaan ei purkanut loppuun yksi käsi, vaan kaksi.”
Shimo Kare
Hp: 45
Ch: 120
Nopeus: 7
Hebira
Hp: 50
Ch: 160
Nopeus: 9
Maname
Hp: 24
Ch: 40
Nopeus: 3
Kuva

Palaa sivulle “Kylä”