Sivu 1/3

Tapaamisia

ViestiLähetetty: 11 Touko 2019, 13:58
Kirjoittaja Cross
Muutama päivä siitä kun kaksi karkumatkalla olevaa shinobia ja näiden saattajina oleva yakuzan miekkamies kolmikko oli onnistunut livahtamaan perässään olevien tulenmaalaisten pystyttämän tiesulun läpi hautasaattuetta esittäen. Seuraavan päivänä iltana siitä he olivat saapuneet Inahon kaupungin itäpuolella olevalle suurelle matalan muurien ympäröimällä kartannon kaltaiselle majatalolle, joka oli juuri sopivan syrjässä ja merkittävän näköinen ettei heitä varmasti tultaisi etsimään sieltä. Vastoi kaikkea järkeä koko joukkio oli kuitenkin otettu siellä lämpimästi vastaan ja majoitettu viihtyisiin huoneisiin, jotka olisivat varmasti kelvanneet jopa daimyoille.
Siellä he olivat lopulta voineet todella levätä nauttien avuliaan palvelusväen valmistamasta herkullisesta ruuasta, sekä lämpimän ja pehmeän vuoteen tuomasta levosta, joka oli varsinkin Akkin kohdalla tarpeen. Sillä kuolleen esittäminen oli verottanut hänen vähissä jo ennestään olleita voimia enemmän kuin olisi voinut olettaa, minkä takia miekkamies olikin kuluttanut ensimmäiset heidän perillä viettämänsä päivät lähestulkoon pelkästään nukkuen. Sekään yksin tuskin olisi riittänyt saamaan häntä vielä jaloilleen näin nopeasti, mistä huomattava kiitos kuului myös majatalon henkilökuntaan kuuluneen parantajan hoidolle. Tämän neulat ja rohdot olivat tehneet ihmeitä kovia kokeneen nuorukaisen keholle, joka oli jo toipunut tarpeeksi kyetäkseen liikkumaan jälleen omin avuin.

Koko lähes tyhjältä vaikuttavassa majatalossa vietämänään aikana Akki ja Tinga eivät olleet kuitenkaan tavanneet hyväntekijäänsä, joka oli lähettänyt Kankin alaisineen heidän avukseen. Saati sitten saaneet edes tietää kuka tämä oli, sillä ilmeisesti heidän auttajiaan oli ehdottomasti kielletty paljastamasta mitään oleellista. Se oli ollut omiaan hermostuttamaan ainakin teetä hyvinhoidetun ja suurehkon puutarhan reunalla nauttivaa toipilasta, joka oli varma etä tähän kaikkeen oli jokin koira haudattuna. Vaikka vaikutti kyllä siltä että kuka ikinä heitä olikaan päättänyt auttaa ei halunnut heille ainakaan vielä mitään pahaa, tai muuten hänen hoitamisensa kuntoon olisi vaikuttanut hieman erikoiselta valinnalta, aivan kuten heidän suojelemisensakkin tulenmaalaisilta taka-ajajilta.
Siemaillessaan teetään Sanada mietti että hänen pitäisi varmaan puhua asiasta ystävänsä kanssa ja kuulla mitä mieltä tämä asiasta oli, sillä viimeiset päivät kumpikin heistä oli viettänyt lähinnä omissa oloissaan. Miekkamies ei oikein tiennyt mistä se johtui, mutta arveli kuolleen esittämisen ja kunoichin säikäyttämisellä olevan jotain tekemistä sen kanssa. Minkä hän kyllä myönsi olleen varmasti järkyttävä kokemus Jinaille ja että olisi voinut hoitaa sen hieman paremmin, mutta uskoi silti että se oli ollut pakko tehdä niin esityksen saamiseksi tarpeeksi uskottavaksi.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 12 Touko 2019, 11:32
Kirjoittaja Southpaw
Seurueen päästyä tiesulun jälkeen ongelmitta Inahoon asti, olisi voinut kuvitella Tingan kykenevän hengähtämään hieman heidän päästessä kartanoa muistuttavaan ylelliseen majataloon. Vaikka kunoichi antoikin itselleen luvan nauttia heille tarjotusta ruuasta ja mahdollisuudesta levätä muutama päivä kenenkään häiritsemättä, nainen pysyi silti aisteineen valppaana ja seurasi tarkoin kartanossa olevien chakroja, missä nämä kulloinkin liikkuivat ja ennen kaikkea sitä, ettei yhdestäkään chakrasta tuntunut mitään vihamielistä sinä aikana kun nämä syystä tai toisesta olivat omassa huoneessaan lepäävän Akkin lähettyvillä. Akki ei ollut siinä kunnossa, että olisi kyennyt puolustamaan itseään kunnolla jos tarve vaatisi, joten edes asiaa sen kummemmin ajattelematta kunoichi otti asiakseen toimia ikään kuin ystävänsä henkivartijana, vaikka samalla pysytelikin paljon omissa oloissaan, käyden Akkin seurassa vain välillä varmistamassa, että tällä oli kaikkea mitä tämä katsoi tarvitsevansa. Hänellä ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä, joten siinä mielessä hän halusi edelleen pysytellä ystävänsä mukana, mutta surevan lesken roolissa keksimänsä oivalluksen myötä kunoichi oli miettinyt paljon sitä kuinka paljon Akki todella luotti häneen ja olisiko hänenkään hyvä luottaa Akkiin yhtä paljon kuin tähän asti. Loppujen lopuksi mies oli itsekin myöntänyt juonitelleensa yakuzan sisällä tappamalla jonkun liittolaisperheen rouvan, joten oliko mahdollista, että ennemmin tai myöhemmin hänkin saisi samalla tavalla puukon selkäänsä jos luottaisi Akkiin yhtä ehdottoman varmasti kuin tähän asti?

Muutama päivä heidän saapumisensa jälkeen kun Akki vihdoin kykeni taas liikkumaan omin voimin Tinga oli pysynyt suurimman osan päivästä omassa huoneessaan, miettien tällä kertaa mysteeristä yakuzaperheen pomoa joka heidät tänne oli alunperin kutsunut. Koska he eivät olleet nähneet miehestä vilaustakaan, Tinga oli olettanut, että tämä luultavasti halusi antaa heille aikaa levätä Akkin vammojen vuoksi, mutta nyt kun Akki pysyi taas omilla jaloillaan oli luultavasti vain ajan kysymys, että heidän hyväntekijänsä joko tulisi tapaamaan heitä tänne taikka sitten kutsuisi heidät puheilleen johonkin toiseen paikkaan. Tapahtuisi sitten mitä tahansa heidän luultavasti olisi hyvä käyttää tilaisuus puhuakseen tulossa olevasta tapaamisesta suunnitellakseen edes sen verran kumpi hoitaisi puhumisen ja oliko Akkilla yakuzan jäsenenä mitään aavistusta mitä tämä tapaaminen saattaisi mahdollisesti koskea. Niinpä kunoichi poistui lopulta huoneestaan ja aistittuaan missä tunsi Akkin chakran olevan, tämä suuntasi kartanon takana olevaan puutarhaan mistä löysikin lopulta ystävänsä juomasta teetä.
"Voit näköjään paremmin kuin saapuessamme..." Tinga totesi lopulta päästessään puhe-etäisyydelle. Vasta nuo sanat saivat hänet tajuamaan kunnolla, että hänen läsnäolonsa, tai siis ennemminkin sen puuttuminen, ei välttämättä näyttänyt Akkin silmiin kovin hyvältä. Hetken verran hänen teki mieli jatkaa ja kertoa suoraan miksi oli viihtynyt yksikseen niin paljon, keskustellakseen heidän ystävyysuhteensa ongelmat selviksi mutta ajatellen seuraavaksi Onin antamaa vihjettä siitä, että stressi saisi Akkin oman mielen vain murenemaan ja antaisi sillä tavoin lisää valtaa Onille, Tinga päätti pysyä lopulta hiljaa. Akkilla oli jo riittävästi ongelmia ja niiden aiheuttamaa stressiä, ilman että hän ryhtyisi itse yhdeksi uudeksi ongelmaksi.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 14 Touko 2019, 16:44
Kirjoittaja sumufani
Nuoren yakuzan saatua saatettavansa Inahon liepeillä sijaitsevan rakennuksen luo henkilökunta oli ollut tilanteen tasalla ja juurikaan mitään kysymättä oli auttanut Sandan ja Jinain huoneisiinsa.
Muista hiukan poiketen Kanki ei halunnut, mitään näyttävää huonetta vaikkakin kuuli Fukun takanaan pettyvän ja kopsahduksen kun nyrkki osui päähän. Keskusteltuaan heidät sijoitetiin syrjempään ja se sopi nuorukaiselle varsin hyvin.
Ainoana jatko ohjeena tuli partioida alueella ja auttaa henkilö kuntaa pyydettäessä. Se ei juurikaan tuntunut nuoren miekkamiehen kohdalla järkevälle, mutta kuka hän oli sanomaan tässä asiassa vastaan. Se kuuluisiko hänen perheensä tähän liittoumaan ratsasti tämän varassa, joten mukina ei auttanut.
Kuitenkin pian hymyilevä nuorukainen oli hyvissä väleissä henkilökunnan kanssa ja sitä kautta kuuli, että Jinai ja Sanada viettivät aikaa lähinnä erikseen, mikä kuullosti Kankin korviin omituiselle myös. Toki Tinga oli vaikuttanut että halusi omaa aikaa, mutta jotenkin moinen välin pito tuntui oudolle. Ne kaksi olivat vaikuttaneet miltei erottamattomilta, mutta kai Akkin kuoleman raja temppu oli ollut pahempi kolaus kuin hän oli nähnyt.

Kanki kuljeskeli kartanon alueilla kohden keittiötä, jonne hänet olitiin käsketty ilmoittautua ja juurikaan kyselemättä syitä hän odotteli ovella.
Sama linja jarkui kun nuorukaiselle iskettiin tarjotin käsille ja siihen pakattiin höyryävä teekattila ja naposteltavia teen seuraksi.
’’Vieraat istuvat puutarhassa ja vain toisella on teetä. Voi kauhistus.’’
Selvästi vieraiden viihtymisestä vastaava herra jatkoi päivittelyään ja neiti työnsi nuorukaiseen vauhtia. Roudanmaalaisen hidas ajatus ei auttanut herran tilannetta, sillä ensimmäistä kertaa elämässään hänelle vain iskettiin tarjotin käteen ja lausahdus vieraita puutarhassa.
Kiukkunsa niellen Kanki lähti vakain askelin kävelemään kohti puutarhaa ja kauempaa jo erotti Tingan räikeän värisen tukan.
’’Suonette anteeksi viivästystä. Saako olla lisää teetä Sanada-samalle tai ensimmäinen kuppi Jinai-samalle? Vai onko väärä hetki?’’

Nuori yakuza kysyi kysymyksensä jo hieman kauempaa, sillä ei halunnut ilmestyä paikalle keskeyttämään keskustelu tämän pahemmin, mitä jo nyt teki.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 18 Touko 2019, 21:22
Kirjoittaja Cross
Kuistilla teetään nauttiva Akki ei ollut viimeisten päivien aikaan aijemmin kerennyt ajatella heidän matkansa tapahtumia, tai ihmetellä Tingan välttelevän oloista käytöstä. Sillä matkan rasitus yhdessä pehmen lämpimän vuoteen kanssa oli tehnyt tehtävänsä ja saanut hänet nukkumaan suurimman osan ajasta, eikä edes välillä turhankin virkaintoiselta vaikuttavan parantajan ollut tarvinnut uusia rohtoja tuodessaan muistuttaa potilastaan levon tarpeesta. Tosin jos tältä olisi kysytty olisi miekkamiehen ollut varmaan paras viettää vielä päivä tai pari vuodepotilaana, mikä ei kuitenkaan tuntunut tästä enää tarpeelliselta. Sen sijaan hän oli vaatinut päästä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta, minkä hinta oli ollut lupaus kaikenlaisen rasituksen välttämisestä. Mihin oli ollut helppo suostua, sillä edes vuoteessa vietettyjen päivien jälkeen uupunut shinobi ei tuntenut olevansa vieläkään täysissä fyysisissä voimissaan.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä ettei Sanadan pää olisi toiminut aivan yhtä terävästi kuin ennenkin, mikä olikin kaikki mitä hän sillä hetkellä kaipasi. Istuessaan siinä tarkkailemassa puutarhan lammessa uiskentelevia karppeja hän saattoi hyvinkin ymmärtää voimakastahtoisen ja tulisieluisen ystävänsä mökötyksen, vaikkei uskonutkaan että voisi aivan rehellisesti sanoa tälle olevansa pahoillaan tekemästään ratkaisusta. Sillä niissä olosuhteissa se oli vaikuttanut parhaalta ratkaisulta riskistä huolimatta ja saadakseen suunnitelman onnistumaan hän oli tarvinnut kunoichilta täysin autentisen suorituksen, minkä aikaan saaminen ei olisi onnistunut millään toisella tapaa. Ei ainakaan yhtä hyvin.
Sensijaan hieman jo jäähtynyttä teetä kupistaan siemaiseva shinobi ei ollut varma siitä kuinka paljon matkan muista tapahtumista oli täysin rehellistä sattumaa, sen sijaan että joku olisi jälleen kerran vedellyt naruista kulisseissa ja ohjannut heitä haluamaansa suuntaan. Sillä vaikka moni asia vaikuttikin täysin sattumalta, ei hän päässyt eroon ikävästä tunteesta mielessään.

Ajatellessaan nuita asioita Akki havahtui yllättäin tutun chakran läheiseen läsnäoloon ja tajusi vasta silloin Tingan tulleen myös puutarhaa reunustavalle terassille, suunnaten selvästikkin hänen suuntaansa. Hieman päätään kääntävä parantavien kääreiden kasvoiltaan edelleen peittämä mies nyökkäsi hieman punahiuksisen naisen suuntaan, joka eleen huomatessaan sanoi muutaman sanan tervehdykseksi ja pysähtyi sitten reilun askeleen päähän mietteliään näköisenä. Sitä mitä tämä ajatteli miekkamies ei tiennyt, eikä halunnutkaan tietää, vaikka olisikin voinut ottaa siitä melko helposti selvää. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei hän olisi luonut heidän välilleen telepaattiista yhteyttä genjutsunsa avulla, arvellen sen olevan turvallisempaa vieraassa ympäristössä ja samalla myös huomattavasti miellyttävämpää hänelle itselleen.
''Mukava nähdä sinuakin...'' Vain Jinain kuulema ääni tämän päässä sanoi, samalla kun tämä tunsi jonkin nuissa sanoissa kehottavan itseään istuuntumaan teestä nauttivan ystävänsä seuraan ja kaatamaan myös itselleen. ''Toivottavasti ei haittaa jos keskustelemme tällätavoin?'' Ääni naisen mielessä jatkoi, samalla kun sen luova shinobi käänsi katseensa takaisin lampea päin, vaikuttaen aivan siltä kuin sanaakaan ei olisi vaihdettu heidän välillään.
Samalla lampea katseleva Sanada tunsi myös toisen tutun chakran lähestyvän heitä, ollen jopa iloinen että oli luonut telepaattisen yhteyden muodostamiseen vaadittavat käsimerkit ennen hetkenpäästä kuistille tarjotin kädessä astuvan nuoren miekkamiehen saapumista. Kyse ei ollut siitä ettei hän olisi luottanut tähän, tai epäillyt tämän vilpittömyyttä, vaan enemmänkin vain varatoimesta. Sillä ainakaan tällähetkellä vaikutti edelleen siltä ettei Kankilla tai tämän alaisillaa ollut pienintäkään aikomusta vahingoittaa heitä, mutta siitä huolimatta oli aina parempi mitä vähemmän tämä tiesi heidän kyvyistään, sillä koskaan ei tiennyut koska tilanne saattaisi muuttua.
''Kyllä. Kiitos. Ja. Kaada. Myös. Itsellesi.'' Vaimealla kähisevällä äänellä tarjotinta kantavalle yakuza joukkion johtajalle vastaava Akki sanoi hieman huvittuneen kuuloisena, viittoen samalla nuorukaista liittymään heidän seuraansa. ''En. Tienytkään. Että. Teet. Myös. Tarjoilijan. Töitä.'' Ääntään edelleen varomaan joutuva vanhempi miekkamies jatkoi, ojentaen samalla lähes tyhjää kuppiaan Kankin suuntaan ja jääden odottamaan että tämä ottaisi sen täytettäväksi.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 19 Touko 2019, 11:55
Kirjoittaja Southpaw
Kuullessaan Akkin vastauksen päässään, Tinga oli osittain helpottunut siitä, ettei Akki itsekään kokenut tarvetta ryhtyä kyselemään hänen poissaolostaan... ainakaan vielä. Vaikka miekkamies ei ajatustensa välityksellä sanonut sitä suoraan, kunoichi kuitenkin aisti tämän sävystä, etä Akki toivoi hänen istuutuvan seuraansa ja niinpä vedettyään yhden terasilla olevista tuoleista hieman lähemmäs ystäväänsä, Tinga istuutui alas.
"Ei haittaa. Luultavasti vain parempi jos puhumme tällä tavoin. Ehkä se olen vain minä, mutta tämä vaikuttaa paikalta missä seinätkin kuuntelevat", Tinga vastasi Akkille ajatusten välityksellä. Vaikka Tinga tiedostikin, että Akki kykenisi genjutsullaan vapaasti tutkimaan hänen ajatuksiaan niin halutessaan, hän oli siitä huolimatta kiitollinen siitä, että saattoi mennä suoraan asiaan tämän yakuzatilanteen suhteen. Keskittymällä heidän hyväntekijäänsä ja tämän motiivien pohtimiseen, hänen ajatuksensa kääntyivät väkisinkin pois heidän välillen syntyneestä luottamusongelmasta. Ainakin hetken ajan asiat ehkä olisivat kuten ennen kun molemmat heistä keskittyisivät vain heidän seuraavan siirtonsa suunnittelemiseen.

Ennen kuin kumpikaan heistä ehti jatkaa keskustelua sen pidemmälle, Tinga aisti kuitenkin KAnkin chakran saapuvan terassin ovelle. Aistiessaan nuorta miestä, Tinga tajusi tämän kantavan mukanaan teekannua, joka parin kupin lisäksi piti sisällään myös ilmeisesti jonkinlaisia keksejä, ellei hän ollut aivan väärässä. Nuoren yakuzajohtajan tervehtiessä ja tullessa tarjottimensa kanssa lähemmäs, Tinga oli entistä tyytyväisempi sen suhteen, että heillä oli jokin keino keskustella Kankin huomaamatta. Vaikka tämä olikin onnistuneesti tuonut heidät tänne ja vaikutti vilpittömältä, nuoren miehen liittyminen heidän seuraansa juuri nyt kun he muutaman päivän erillään olon jälkeen olivat taas yhdessä, vaikutti hieman turhan suurelta yhteensattumalta. Melkein kuin joku olisi tarkoituksella lähettänyt tämän heidän seuraansa kuuntelemaan mitä he puhuivat.
"Kiitos... tee maistuisi kyllä", Tinga vastasi Kankin tullessa lähemmäksi. Nuoren miehen laskettua käsiinsä tyrkätyn tarjottimen läheiselle pöydälle, Tinga kaatoi itselleen kupillisen ja nojautui sitten rennosti hieman taaksepäin tuolissaan. Kenties Kankin liittyminen heidän seuraansa voisi olla hyväkin asia, sillä parhaassa tapauksessa tällä saattaisi jo olla lisätietoa siitä milloin he tulisivat tapaamaan hyväntekijänsä.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 22 Touko 2019, 15:42
Kirjoittaja sumufani
Kepein ja joustavin askelin nuori miekkamies käveli kohden terassia ja kuten henkilökunta oli veikannutkin heidän kullan arvoiset vieraansa olivat paikalla. Kasvoillaan ystävällistä hymyä pitävä nuorukainen naurahti kevyesti Akkin todetessa, ettei tiennyt hänen tekevän tarjoilijan työtäkin. Kääreiden peittämä mies viittoi häntä liittymään seuraan nopea vilkaisu tarjottimen sisällöstä antoi tosin kuvan muusta.
’’Totta puhuen minäkään en arvannut tekeväni tätä, mutta mitä elämä olisi ilman yllätyksiä?’’
Nuorukainen totesi ja käveli viereisen pöydän luo ja otti Sadan tarjoamaa kupin vastaan täyttääkseen sen. Tinga oli tosin ollut nopeampi ja kärsimättömänä jo kaatoi itselleen teetä. Nojautuessaan penkissään taaksepäin nainen näytti miltei rentoutuvan ja nyt nuorukaisen oli hankala hahmottaa, mitä nainen tunsi. Eleiden pohjalta toinen vaikutti nauttivan olostaan, mutta silti keskittyvän johonkin. Jättäen ajatuksensa muualle nuorukainen kaatoi kuppiin teetä harkituin liikkein ja laski teekannun takaisin tarjottimelle. Lopukis nuorukainen siirsi siron maljan pöydälle, joka sisälsi keksejä.

Varovan oloisena Kanki siirsi viereisen pöydän tuolia sen verran, että kykeni istumaan sille. Hän ei kokenut voivansa istua samaan pöytään näiden kahden kanssa ja olihan teekannukin tällä pöydällä. Tottumuksesta roudanmaalainen asetti miekkansa nojaamaan pöytää vasten ja asetti kätensä syliinsä näkyville. Miettien jo itsekkin, miksi hänet oltiin käsketty vieraiden seuraan sillä tälläkin kartanolla olisi henkilökuntaa sen verran että häntä ei olisi tarvinnut vetää partioimasta aluetta.
’’Kertokaa toki jos tarvitsette, jotakin niin lähden järjestämään asiaa.’’
Lähinnä todeten asian, joskaan ottamatta iloa siitä Kanki kohensi hieman ryhtiään penkillään ja antoi katseensa kiertää Akkin ja Tingan välillä.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 26 Touko 2019, 11:57
Kirjoittaja Cross
Viimepäivät vuoteessa lähinnä viettänyt Akki ei ollut kerennyt vielä juurikaan tutustumaan majataloon, tai sen henkilökuntaan tarkemmin, mutta silti Tingan arvio kaikkialla ympärillä olevista korvista vaikutti hyvinkin mahdolliselta. Sillä hänellä oli kuitenkin jonkinverran tietoa ja kokemusta vastaavan laisista paikoista, varsinkin viimeisen vuoden ajalta. ''Sen perusteella mitä tiedän tämän kaltaisista paikoista sanoisin tuon olevan oikea arvio. Tämämänkaltaiset paikat myyvät itseään luottamuksellisuudella, tarjoten asiakkaille mahdollisuutta tulla toteuttamaan mielihalujaan ilman mitään rajoituksia ja pelkoa siitä että tieto siitä leviäisi ulos. Todellisuudessa kaikki nuo salaisuudet päätyvät kuitenkin paikkaa pyörittävän yakuza perheen pään tietoon, jota tämä voi hyödyntää niitä tietoja tarvittaessa...'' Kankin tarjoilemaa teetä vastaanottava miekkamies vastasi genjutsunsa välityksellä punahiuksiselle ystävälleen, samalla kun nyökkäsi kiitoksen nuorelle yakuza pomolle.
''En kuitenkaan tiedä kenelle tämä paikka kuuluu, mutta olen varma siitä ettei ainakaan kenellekkään Shichifukujinissa.'' Teekuppinsa täyteen saatuaan ja sen eteensä laskenut Sanada jatkoi, kurottaen samalla vapautuneella kädellään kohti yhtä tarjottimella olevista kekseistä. Samalla hän vilkaisi mietteliäänä Kenkin suuntaan, harkiten hetken aikaa olisiko paikka voinut olla tämän pyörittämä, hyläten tuon mahdollisuuden kuitenkin nopeasti. Nuorukainen ei vaikuttanut sen kaltaiselta henkilöltä, joka hyväksyisi osan niistä asioista joita paikan eniten maksavat asiakkaat halusivat tehdä, eikä tämä vaikuttanut myöskään olevan vielä sellaisessa asemassa että olisi kykenevä huolehtimaan kaikista niistä järjästelyistä mitä paikan pyörittäminen vaatisi.
''Kiitos...'' Ehkä hivenen liian pitkään nuorta miekkamiestä katsonut Akki totesi, näyttäen edelleen siltä että pohti jotain. ''Haluaisin. Tavata. Sen. Henkilön. Jolle. Tämä. Majatalo. Kuuluu. Ja. Joka. Lähetti. Sinut. Opastamaan. Meidät. Tänne.'' Hän päätti jatkaa, esittäen ainakin omasta mielestään tilanteeseen sopivat toivomuksen. ''Haluaisin. Kiittää. Häntä. Henkilökohtaisesti. Ja. Samalla. Kysyä. Kuinka. Voimme. Korvata. Saamamme. Avun.'' Vaimeita sanoja hitaasti pudotteleva shinobi jatkoi, joutuen selvästi ponnistelemaan äänen aikaansaamisen kanssa.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 28 Touko 2019, 22:13
Kirjoittaja Southpaw
Kuullessaan mitä Akki kertoi genjutsun välityksellä tämän kaltaisten paikkojen toimintatavoista, Tinga ei voinut olla nyrpistämättä hieman nenäänsä. Toki joillain paikan asiakkailla oli melko tavanomaisia mielihaluja, mutta syystä tai toisesta hän ei voinut olla olettamatta pahinta, sillä aivan kuten Otogakuressa, myös yakuzan piirissä tuntui olevan yleistä, että valtaan olivat päätyneet juuri ne itsekkäimmät yksilöt jotka eivät juurikaan piitanneet siitä mitä muille ihmisille tapahtui.
"Olen yrittänyt seurailla muiden täällä olevien ihmisten chakroja siltä varalta, että auttajamme sattuisi olemaan joku vanha tuttu, mutta lähes kaikki tähän asti aistimani ovat olleet paikan työntekijöitä ja viettävät suuren osan ajastaan kuka missäkin", Tinga kertoi ajatustensa välityksellä. Hän oli itsekin tullut nopeasti siihen lopputulokseen, että paikka ei kuulunut kellekään Akkin kasaamasta yakuzaliittoumasta, mutta se ei tarkoittanut etteikö joku olisi voinut kulissien takana tehdä jonkinlaista yhteistyötä heidän auttajansa kanssa.
"Eilen aistin muita hieman vahvemman chakran tulevan kartanon ulkopuolelta ja lähtevän taas pian. Mutta vaikea sanoa kuka se oli ja millä asioilla liikkui, Tinga jatkoi, lievästi pahoillaan siitä, ettei kyennyt tarjoamaan ystävälleen tämän enempää tietoa, vaikka olikin yrittänyt olla valppaana tämän puolesta.

Kankin istuutuessa lopulta heidän seuraansa ja pyrkiessä olemaan vieraanvarainen siinä missä kartanon työntekijätkin, Tingan kasvoilla kävi kohtelias hymy.
"Kiitos tarjouksesta, mutta näin on oikein hyvä. Ota vain rennosti jonkin aikaa. Olet viettänyt meko paljon aikaa partioimassa kartanon lähistöllä", kunoichi vastasi nuorelle yakuzalle. Syystä tai toiseta tämä tuntui suhtautuvan heidän seuraansa varovaisemmin kuin matkan aikana, mutta Tingan oli hankala sanoa johtuiko se siitä, että Kanki oletti keskeyttäneensä heidän keskustelunsa vai siitä, että tämä pelkäsi jotenkin loukkaavansa heitä vaiko sittenkin molemmista.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 01 Kesä 2019, 19:53
Kirjoittaja sumufani
Juurinkaan vaivantumatta hetkellisestä hiljaisuudesta tai Akkin antamasta pitkästä katseesta nuori yakuza piti kasvoillaa ystävällistä hymyään. Tingan todetessa, että hän voisi ottaa hetken rennosti ja istua heidän seurassaan eikä partioida kartanon lähistöllä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun Tinga tiesi, mitä hän oli ollut tekemässä mutta asia tuntui aina yllättävän Kankin.
Nuorukainen oli sanomassa latteaa kohteliaisuutta, mutta Akkin alkaessa puhua ja pyytäessä tapaamista henkilön kanssa nuori yakuza raapi päätään.
’’Sikäli mikäli tiedän. Te olette ainoat vieraat juuri nyt. Kuitenkin hänen pitäisi kuulemma tulla aivan pian tänne, jos henkilökunta mistään mitään tietää.’’

Pahoittelevalla sävyllä puhuva nuorukainen näytti hivenen pettyvän, kun ei voinut saamaansa pyyntöön vaikuttaa. Saamiensa vähäisten ohjeiden pohjalta he olivat kuitenkin olleet ajallaan täällä, joten halusiko Ushiro saada dramaattisen saapumisen vai miksi ei ollut jo itsekkin paikalla…
Nuori yakuza ei osannut yhtään sanoa, mitä sen miehen päässä liikkui ja miksi ei ollut ottamassa vieraitaan vastaan. Mies tulisi vaikuttamaan hyvin röyhkeältä vaikka Akki olikin tarvinnut aikaa toipua. Antaen hetken katseensa kiertää pois terassilta ja hyvin hoidettuun puutarhaan vastoin omia odotuksiaan hän tunsi olonsa hyvin rennoksi.
’’Katsoessani kaikkea tätä luonnon kauneutta tuntuu hassulta kaivata lunta ja pakkasta.’’
Havahtuen ajattelevansa ääneen nuori yakuza naurahti selvästi häpeissään. Vaikkakin hän oli hetkeksi eksynyt vertailemaan kotiaan ja kartanoa niin silti hän kaipasi jo kotiin.



Ushiro istui kantotuolissaan ja kantajien tasainen kävely vauhti oli miltei puuduttavaa. Maisema ei ollut muuttunut metsästä satunnaisia rakennuksia ja yhtä kylää lukuunottamatta.
Vaikka miehellä oli ollut kiire lueskella kääröjä läpi saaden raportteja alaisiltaan säännöllisin väli ajoin. Myös koodaus kieli vaati myös häneltä useita lukukertoja. Oman koodauksensa keksiminen ja sen vaihtaminen silloin tällöin auttoi tiedon pitämisestä itsellään. Vaikkakin juuri nyt hän kertasi itselleen Jinai Tingan ja Sanada Akkin reittejä ja niitä tietoja jotka hän oli kerännyt kaksikon erillisten kylien käynnin seurauksena. Kuten viimeisimmän taistelun seurauksena hän oli myös saanut jokusia kuvia ja ikävä kyllä myös miehen itsestään ottamia kuvia ruumiiden kanssa. Kaikkia hän palkkasikin..
’’Pomo. Kartano näkyy jo.’’
Myöntävän äännähdyksen päästävä rotannaama yskähti hänen purkaessaan kääröjen kutsunnan poksahduksen saattelemana ja kaivaessaan pienen peilin esille.
Hetken verran harjoitellessaan hymyjä päästääkseen oikeaan rooliin sillä Kankikin tulisi olemaan siellä vaikka nuorukainen ei muistaisi keskustelua niin tarkasti. Vaikkakin poika muistaisi nähneensä hänet.
Kantajien laskiessa tuolin rotannaama odotteli alaistensa vetävän verhon syrjään ja astui sen jälkeen vasta ulos. Miehen vaatetus ei erottunut Konohan seudun vaatetuksesta vaikkakin ne selvästi olivat hivenen kalliimat. Ushiro viitottiin kävelemään kohti terassia ja yksi mies seurasi häntä uuden tarjottimen kanssa, jossa oli tällä kertaa sattumalta kuppi myös Kankille vaikkakin nuori yakuza ei sitä vielä tiennytkään.
’’Hyvää päivää vierailleni. Toivottavasti saattajanne toimi odotusteni mukaisesti.’’
Ushiro tervehti vieraitaan päästyään terassille asti.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 07 Kesä 2019, 19:43
Kirjoittaja Cross
Samalla kun keskusteli teetä tarjoilevan Kankin kanssa Akki seurasi myös Tingalta mieleensä välittyviä ajatuksia, joka ei vielä käynyt aivan yhtä luontevasti kuin aijemmin. Siinä missä hän kykeni täysissä voimissaan käymään luontevasti kahta keskustelua samaan aikaisesti ilman pienintäkään ongelmaa, tuntui se tuottavan nyt ongelmia ja sai miekkamiehen vaikuttamaan ajoittain hieman poissaolevalta. Kuten kävi silloin kun nuorempi miekkamies kertoi ettei tämän heidän avukseen lähettämä henkilö ollut vielä majatalolla, mutta saapuisi luultavasti hyvinkin pian. Silä samalla hetkellä heidän seurassaan istuva kunoichi kertoi myös tekemistään havainnoista, jotka tuntuivat vahvistavan nuorukaisen väitteen. Samalla punapää kertoi kuitenkin jotain muuta mielenkiintoista, mikä sai vanhemman miekkamiehen unohtumaan hetkeksi ajatuksiinsa.
''Joko kyse oli meitä etsivistä shinobeista, jotka tietävät jättää tämän paikan rauhaan, tai sitten isäntämme lähetti jonkun tarkistamaan että olemme päässeet turvallisesti perille, ennen kuin lähtee itse tulemaan tänne.'' Genjutsunsa avulla Jinaille vastaava Sanada ajatteli, kääntäen samalla katseensa Kankin tavoin taidokkaasti suunniteltuun ja huolella hoidettuun puutarhaan. ''Lunta. Ja. Pakkasta?'' Hieman kulmiaan kohottava shinobi kysyi uteliaana puutarhaa ihailevalta yakuzapomolta, joka vaihtoi sangen luontevasti aiheesta toiseen. ''Vaikea. Kieltämättä. Kuvitella. Että. Kukaan. Voisi. Kaivata. Kumpaakaan. Niistä. Näissä. Olosuhteissa...'' Niin ikään puutarhaa ihaileva miekkamies vastasi, jättäen kuitenkin sanomatta että olisi kuitenkin itsekkin ollut mielummin jossain aivan muualla.

Teetä pihalla nauttinut kolmikko oli kerennyt viettää jo jonkin aikaa keskenään keskustellen, kun lähes tyhjää kuppia käsissään pyörittelevä Akki tunsi Tingan chakran valpastuvan yllättäin ja käänsi katseensa kysyvästi tämän suuntaan. Ennen kuin kunoichi kuitenkaan kerkesi vastata mitään tunsi hän myös itsekkin lähestyvän chakrojen ryppään, joka oli varmaankin jo kartannon aluetta rajaavan muurin sisäpuolella. Yksikään nuista chakroista ei hänen mielestään vaikuttanut mitenkään huomiota herättävältä, mutta se ei välttämättä kuitenkaan tarkoittanut ettei niitä olisi kannattanut tarkkailla. Sillä miekkamies itsekkin kykeni häivyttämään chakransa olemattomiin kaulassaan olevan riipuksen avulla, eikä se varmasti ollut mikään uniikki temppu. Toisekseen hän ei ollut läheskään niin hyvä aistimaan chakraa kuin punahiuksinen ystävänsä, joka osasi varmastikkin kertoa jo lähestyvästä joukosta paljon häntä enemmän.

Jonkin aikaa myöhemmin terassilla oleilevan kolmikon seuraan asteli huomiotaherättävän hyvin pukeutunut pitkän rotannaamainen mies, jonka kasvoilla oli ystävällinen hymy ja äänessä lähes aseista riisuvan lämmin sävy. Sen muodostamat sanat tuntuivat tulevan suoraan sydämmestä, mutta silti jokin tuossa kaikessa sai paljon kokeneen shinobin tarkkaavaisuuden terävöitymään ja kiinnittymään tähän henkilöön. Miehen kasvot eivät olleet hänelle tutut ennestään, mutta pelkkä ulkonäkö teki selväksi että tämä oli joku hyvinkin merkittävä ja vaikutusvaltainen henkilö. Tämän lähes naamiomainen ilme ja täydellisesti hallittu elekieli tuntuivat myöskin tukevan tuota olettamusta, sillä tulija vaikutti joltakulta joka oli tottunut näyttämään seuralaisilleen juuri ja vain sen mitä halusikin.
''Kiitos. Vieraanvaraisuudestanne. Miehenne. On. Ollut. Mitä. Suurin. Apu. Ja. Ilman. Häntä. Emme. Varmaankaan. Olisi. Tässä. Samaa. Voi. Sanoa. Myös. Tämän. Mainion. Paikan. Henkilökunnasta. Jonka. Olette. Järjästäneet. Avuksemme.'' Tulijaa päin kääntyvä Sanada vastasi tämän tervehdykseen, samalla kun painoi päänsä kiitolliseen kumarrukseen täysin etiketin mukaisesti.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 17 Kesä 2019, 23:45
Kirjoittaja Southpaw
Kuullessaan päässään Akkin arvauksen siitä, kenen palkkalistoilla hänen aistimansa chakra työskenteli, Tingan oli todettava olevansa samaa mieltä. Hänen veikkauksensa meni kuitenkin vahvasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle, puhtaasti siitä syystä, että heitä takaa-ajavat shinobit olisivat luultavasti tulleet joukolla, minkä lisäksi nämä luultavasti olisivat jo hankkiutuneet heidän luokseen jollain keinolla vaikka eivät ehkä voisikaan tulla tänne aivan yhtä avoimesti kuin paikan asiakkaat tai heidät kutsuneen yakuzapomon miehet.
"Luulen itsekin, että kyse oli jostakusta pelastajamme alaisesta. Shinobit olisivat luultavasti jo jollain tavalla hankkiutuneet luoksemme" Tinga totesi heidän päänsisäisessä keskustelussaan.

Akkin ja Kankin jatkaessa ääneen puhuttua keskustelua keskenään, Tinga itse sen sijaan keskittyi silloin tällöin siemailemaan teetä kädessään olevasta kupista ja aisti hajamielisesti kartanossa ja sen lähistöllä tuntuvia chakroja. Tämä osoittuautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä heidän istuttuaan puutarhassa jonkin aikaa, Tinga huomasi aistiensa äärirajoille ilmestyvän useita eri vahvuisia chakroja. Osa näistä oli vahvempia, selkeästi jonkinlaisia henkivartijoita ja osa taas selkeästi enemmän siviilien tasoisia, mutta chakrojen lähestyessä hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi näistä yhteen. Tämä chakra jonka hän vaistosi ei tuntunut erityisen vahvalta taistelua ajatellen, mutta siitä huolimatta se tuntui pahaenteiseltä ja ikään kuin... vuosikausia jatkuneen valehtelun likaamalta. Tinga ei tiennyt miten muutenkaan olisi tunnetta kuvaillut. Kaikki hänen vaistonsa tuntuivat varoittavan häntä siitä, että kelle tahansa tuo chakra kuuluikin, häneen ei kannattaisi luottaa kuin siinä suhteessa, että chakran omistaja oli äärimmäisen epäluotettava.

Jonkin aikaa myöhemmin hänen aistimansa seurueen päästyä kartanolle, Tinga tunsi tuon epäluotettavan chakran irtautuvan muiden seurasta ja lähtevän sitten tulemaan heidän suuntaansa. Naisen teki mieli irvistää tajutessaan tässä kohtaa, että tuo chakra epäilemättä kuului heidän auttajalleen. Kun heidän luokseen tuleva mies lopulta tervehti heitä ystävällisen kuuloisella äänellä ja tehosti sanojaan vielä eleillään, Tingan teki hetken verran mieli nousta tuolistaan ja lyödä nyrkkinsä päin ystävällisen äänen lähdettä. Kuka tämä mies sitten olikin, oli ehkä tottunut siihen, että tämän ystävällisyys hämäsi muita tämän ympärillä olevia, mutta Tingaa tämä ei kuitenkaan onnistuisi sanoillaan hämäämään, sillä tuo ystävällisyys ei tuntunut edes etäisesti tämän chakrassa asti.
"Mitä tahansa hän sanookin.... älä luota häneen. Hänen chakransa tuntuu epäluotettavalta" Tinga varoitti ystäväänsä päänsisäisesti, samalla kun loihti omillee kasvoilleen kohteliaan hymyn ja nyökkäsi myöntävästi pari kertaa Akkin puhuessa.
"Saattajamme eivät olisi voineet toimia paremmin", Tingakin totesi vastaukseksi Ushiron sanoihin, peittäen täydellisesti halunsa siirtää hänet ja Akki sillä sekunnilla jonnekin mahdollisimman kauas tästä paikasta.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 27 Kesä 2019, 20:09
Kirjoittaja sumufani
Keskustelu näiden kahden kanssa tuntui kyllä tervetulleelta vaihtelulta. Aurinkoinen ja sopivan lämmin päivä lempeällä tuulella toi puutarhasta lehtien havinaa. Keskustelussa tuli ajoittain taukoja Akkin vaipuvan ajatuksiinsa, mutta nuorukainen oletti miehen säästävän ääntään parhaansa mukaan. Eikä mennyt pitkään kun nuori yakuza itsekkin eksyi ajatuksiinsa ja ohi suunsa puhui lumesta ja pakkasesta. Vanhemman miekkamiehen tarttuessa uuteen aiheeseen ja kysyessään, miksi kukaan kaipaisi moisia tässä hetkessä.
’’Kyläni on suurimman osan vuodesta lumen ja pakkasen armoilla. Mutta se on osa kotia.’’
Kanki kuittasi Akkin toteamuksen ja nuorukainen katseli huolliteltua puutarhaa ihaillen, jokaista yksityiskohtaa. Tinga tuntui keskittyvän muihin mietteisiinsä tai koitti päättää oliko tee hyvää vai ei eikä Kanki osannut lyödä lukkoon kumpaa nainen oikein teki.

Kuitenkin nuorukaisen viimein saatua katseensa takaisin Akkin ja Tingan suuntaan nainen näytti keskittyvän entistä enemmänkin johonkin. Vaikka sitä ei olisi äkkiseltään erottanut naisen kasvoilta Kanki oli näkevinään jänniteneisyyttä hebiläisen kehossa ja Akkin luoma uteliaalta vaikuttava vilkaisu vain vahvisti asiaa. Ja ilmiselvä syy tuntui sopivasti kävelevän nurkan takaa kolmikkoa kohden, mikä sai nuorukaisen ajatuksissa varsin vilkkaan tunne myrskyn. Ennen kaikkea hän halusi leikata tuon miehen maahan, mutta kasvoillaan ystävällinen hymy nuorukainen otti vastaan mukana tulleen tarjoilijan kantaman tee kupin. Kohteliaasti kieltäytyen miehen yrityksestä täyttää hänen kuppinsa nuorukainen vinkkasi Akkin suntaan ja kaatoi itselleen teetä aikaisemmasta kannusta.



Hetken seisoessaan kolmikon edessä Ushiro kuunteli Akkin vaivalloista puhetta ja Tingan nyökkäillessä ja lopulta lisätessä Kankin toimineen odotustensa mukaisesti rotannaaman kasvoilla oleva hymy leveni entisestään.
’’Mainiota kuulla valintani olleen oikea myös paikan henkilökunnan suhteen. Toivottavasti olonne lähtee paranemaan piakkoin.’’
Lämpimällä äänellään puhuessaan mukana tullut tarjoilija kaatoi lopulta myös esimiehelleen ensimmäistä teekuppia kierrettyyään ensin Tingan ja Akkin luona.
’’Toivottavasti matkanne sujui helpommin, mitä annoitte ensin antaa vai oliko isojakin ongelmia matkanne aikana?’’
Jatkaen yhdenpäiväisten asioiden kanssa keskustelua Ushiro antoi katseensa kiertää Akkin ja Tingan välillä. Nuo kaksi häntä tällä hetkellä kiinnostivat, mutta hän ei ollut vielä siinä pisteessä että olisi voinut pyytää alaisiaan poistumaan. Rotannaama puntaroi hetken ajan olisiko Kankin tarpeellista kuulla näitä asioita ja nopean mietinnän jälkeen tuli päätökseen, että ei ollut.
Toivottavasti piakkoin hän uskaltaisi käydä itse varsinaisen asian kimppuun vaikkakin hyvänä isäntänä hän olisi myös valmis odottamaan, jos selvästi heikommassa kunnossa oleva Akki haluaisi päästä lepäämään.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 02 Heinä 2019, 12:28
Kirjoittaja Cross
Toisin kuin Tinga Akki ei ollut läheskään yhtä vakuuttunut siitä että tämän aijemmin havaitsemat chakrat porttien ulkopuolella olivat kuuluneet heidän isännänsä väelle tulenmaalaisten shinobien sijasta, sillä toisin kuin tämä hän tiesi kuinka hyvin tämän kaltaisia paikkoja ja varsinkin niiden varakkaita asukkaita suojeltiin uteliailta ulkopuolisilta. Sillä yksikään näistä ei varmasti halunnut kenenkään ylimääräsen tietävän siitä miten vietti aikaansa täällä, minkä takia nämä useimmiten olivatkin myös valmiita käyttämään myös omaa vaikutusvaltaansa lepopaikkansa koskemattomuuden suojelemisessa. Minkätakia heitä etsivät shinobit eivät varmasti uskaltaisi työntää nenäänsä kartannon muurien ympäröimille maille, elleivät tietäisi täysin varmaksi löytävänsä etsimäänsä sieltä ja sen takia tämä paikka oli mitä parhain piilopaikka piileskelevälle shinobi kaksikolle.
Sanada ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä alkaa väittelemään asiasta sen enempää, sillä aivan yhtä hyvin kyse saattoi toki myös olla heidän isäntänsä palvelusväistä, kuten Jinai tuntui epäilevän. Sen sijaan hän päätti jatkaa keskusteluaan heidän seurassaan olevan Kankin kanssa, joka oli juuri paljastanut kotikylänsä olevan melkein vuodenympäri lumenpeitossa ja antanut siten jonkinverran osviittaa siitä mistäpäin olisi kotoisin. Sillä vain harvat alueet todella pysyivät edes suurimman osan vuodesta lumen peittämänä, ainakin jos he olettivat nuoren miekkamiehen olevan jostain Tulenmaan läheisyydestä kotoisin. Sen perusteella miekkamies kykeni päättelemään tämän olevan kotoisin luultavasti jostainpäin Kuumienlähteiden maan vuoristoisista pohjoisosista, tai ehkä jopa Roudanmaasta.
''Siinä. Tapauksessa. Ymmärrän. Mitä. Tarkoitat. Itse. Taas. Kaipaan. Enemmän. Merentuoksua. Varsinkin. Silloin. Kun. Tuuli. Kävi. Pohjoisesta. Ja. Toi. Mukanaan. Raikasta. Viileää. Ilmaa.'' Pätkittäisesti kähisevä Akki paljasti, vetäen keuhkonsa täyteen ilmaa, vainan kuin olisi istunut isänsä dojon kuistilla pitämässä taukoa harjoittelusta ja nauttinut mereltä tulevasta lauhduttavasta henkäyksestä. Ikävä kyllä ilmassa ei kuitenkaan ollut hitustakaan siitä samasta suolaisesta kosteudesta, johon sekoittui alempana olevan sataman moninaiset tuoksut ja kylän monista hormeista kohoava vieno savun tuoksu. Sen sijaan hän sai tyytyä saamaan keuhkonsa täyteen puutarhan kukkien miellyttävän pehmeitä ja makeita tuoksuja, johon sekoittui hitunen ympäröivien metsien havupuista lähtevää hivenen pistävää pihkan tuoksua.

Hieman myöhemmin heidän isäntänsä saapuessa kolmikon seuraan Akki tunsi Tingan ajatukset mielessään ja viestitti tälle ymmärtäneensä mitä tämä tarkoitti, vaikkei itse kyennytkään aistimaan miehen chakraa niin tarkasti. Jokin tulokkaan huolitellussa ja korostetun harkitussa ystävällisyydessä sai hänet kuitenkin automaattisesti varuilleen, jopa ilman että punahiuksinen kunoichi olisi sanonut sanaakaan. Syytä siihen miekkamies ei kuitenkaan osannut suoraan sanoa, sillä mikään siitä mitä hän näki edessään ei vaikuttanut uhkalta. Ellei sitten otettu lukuun lähes naamiomaisilta vaikuttavissa kapeissa kasvoissa olevia teräviä silmiä, jotka tuntuivat huomaavan pienimmätkin yksityiskohdat ja tuntuivat porautuvan suoraan seisailla olevan miehen edessä olevan kolmikon sisään.
''Henkilökunta. On. Kyllä. Tehnyt. Parhaansa. Sen. Eteen. Ja. Koen. Oloni. Olevan. Jo. Huomattavasti. Parempi.'' Ystävälliseen sävyyn puhuvalle miehelle vastaava Sanada vastasi ja kumarsi jälleen hivenen kiitollisuuden merkiksi, suunnaten ensimmäisen kumarruksen edessään olevalle miehelle ja seuraavan lähinnä nyökkäykseltä vaikuttavan kumarruksen teetä kaatavalle tarjoilijalle. ''Oletan. Teidän. Kuulleen. Matkallemme. Sattuneista. Ongelmista. Mutta. Niiden. Lisäksi. Ei. Mitään. Mainitsemisen. Arvoista...'' Täytetyn tee kupin huulilleen kohottava miekkamies jatkoi kysymyksiin vastaamista, alkaen tuntea joka sanan jälkeen kasvavaa ärsytystä kurkussaan ja joutui siksi ottamaan hieman etiketin vastaisesti pienen siemauksen kupissaan olevasta lämpimästä juomasta.
''Pahoittelen. Tahdittomuuttani. Kaikki. Tämä. Puhuminen. Ei. Kuitenkaan. Tunnu. Sopivan. Kurkulleni.'' Vaimeasti kähisevä shinobi jatkoi pahoillaan olevalla sävyllä, jääden sitten odottamaan vaitonaisena heidän isäntänsä esittäytymistä, tai sitä että tämä päättäisi jatkaa kuulumisten vaihtamista, ennen varsinaiseen asiaan siirtymistä.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 14 Heinä 2019, 23:20
Kirjoittaja Southpaw
Akkin kertoessa itsekin kaipaavansa meren tuoksua ja sitä kun tuuli kävi pohjoisesta, Tinga ei voinut mitään sille, että tunsi syyllisyyden piston sydämessään. Vaikka Akki olikin heidän puhuessaan vakuuttanut, ettei mikään tapahtuneesta ollut hänen vikansa, naisen oli silti vaikea olla syyttämättä itseään siitä, että oli tahtomattaan pistänyt alulle Akaeihein tuhon ja sitä kautta Akkin karkottamisen kotikylästään. Ja jos Onin puheet sen suhteen miten tämä sivupersoona oli saanut alkunsa, piti paikkansa, oli hyvin mahdollista, että hän oli myös osasyy Onin muodostumiseen. Ajatus sai Tingan epäilemään pystyisikö ikinä hyvittämään ystävälleen kaikkia niitä menetyksiä joita tämä oli jo saanut kokea. Nyt ei kuitenkaan ollut hyvä aika ottaa asiaa puheeksi ja niinpä Tinga piti suunsa kiinni keskittyen seuraavaksi vain Nezumiin.

Heidän saatuaan pakolliset tervehdykset vaihdettua paikalle tulleen yakuzapomon kanssa, tämä ei mennyt vielä suoraan asiaan vaan jatkoi kohteliaisuuslinjalla. Kiitos miehen epäluotettavalta tuntuvan chakran, Tingan oli kuitenkin vaikea uskoa, että tätä olisi todella kiinnostanut heidän matkansa sujuminen tai se kuinka tyytyväisiä he olivat olleet saamaansa palveluun ja huolenpitoon. Chakran perusteella Tinga olisi ennemmin odottanut miehen hykertelevän itsekseen ja menevän suoraan asiaan eli siihen miksi oli ylipäätään kutsunut heidät luokseen. Tingan ja Akkin onneksi kunoichi ei kuitenkaan ehtinyt ryhtyä epäkohteliaaksi kysymällä suoraan miksi he olivat täällä, sillä ennen kuin hän ehti saada sanaakaan ulos, Akkin vaikeaksi käyvä puhe kiinnitti hänen huomionsa ja sai hänet kohottamaan kätensä ystävänsä olkapäälle huolestuneen näköisenä.
"Jaksathan varmasti? Olen varma, että kaikki ymmärrämme jos haluat pitää hieman pitempiä taukoja puhumisen välissä" Tinga sanoi, päättäen käyttää heidän isäntänsä teennäistä ystävällisyyttä tätä vastaan. Koska tämä oli päättänyt ottaa heidän kanssaan lähes luonnottoman ystävälliseltä ja kohteliaalta vaikuttavan lähestymistavan, Tingan arveli, että tälle voisi olla korkea kynnys ryhtyä hoputtamaan selkeästi edelleen huonokuntoista Akkia puhumaan nopeammin. Näinollen jos Akki saisi luvan kanssa pitää hieman pitempiä taukoja puhuessaan, he saisivat tilanteen vaatiessa hyvän tilaisuuden puhua ja suunnitella seuraavaa siirtoaan näiden lyhyiden taukojen aikana, joita Akkin keho tuntui tarvitsevan, jotta kykenisi ylipäätään jatkamaan keskustelua.

Re: Tapaamisia

ViestiLähetetty: 30 Heinä 2019, 13:39
Kirjoittaja sumufani
Akkin kertoessa kaipaavansa meren tuoksua Kanki nyökkäsi ymmärtävästi ja edelleen kaikessa rauhassa antoi Akkin sanoa sanottavansa. Eikä nuorukaisella ollut kiire vastata puutarhan viedessä hänen huomionsa. Toki nuorukainen myös katseli seuralaisiaan ja pian Nezumin saapuesa paikalle Kanki kuunteli miehen puhetta vähemmän tarkasti vaikka sitä ei osannut arvata nuorukaisen kohteliaasta hymystä ja nyökkäilystä. Kuitenkin Tingan ja Akkin kehuessa hänen toimintaansa.
’’Ilo on minun puolellani.’’
Tokaisten saatettaviensa sanoihin ja kumarsi hieman päätään kunnioituksen merkiksi.
Kuitenkin nuorukaisen päässä raksutti. Jos Nezumi käytti samaa kaavaa ja vaihteli kohteliaisuuksia niin pian hän alkaisi käymään asiaan. Tietenkin Akki käyttäytyi etiketin mukaan ja Tinga myös, mutta nuorukainen epäili Akkin jaksavan pitkää keskustelua. Kumpikin shinobeista näytti olevan ystävällinen ja rentoutunut vaikka Kanki epäili kahden laskevan suojaustaan. Mikä oli ihan ymmärettävää Akkin suhteen, joka tuntui tuntevan yakuzojen tavat miehen omistamien tatuointien pohjalta. Tiesihän Kanki Akkin kuuluneen yakuzaan, mutta hän ei ollut varma mikä tilanne oli tällä hetkellä.


Nezumi istui tyytyväisen oloisesti tuolillaan ja harkittu hymy tuntui vain levenevän vaikka kaikki kolme vierasta tuntuivat olevan varuillaan. Kuitenkin keskustelu takkuili oletuksen mukaisesti, sillä vaikka Akki olisi paremmassa kunnossa se ei tarkoittanut toisen olevan pitkän keskustelun puitteissa. Vaikka Akki pahoitteli tahdittomuuttaan se ei näyttänyt haittaavan rotannaamaa pätkääkään. Tingakin tuntui olevan terävänä ja päätti käyttää nyt tätä valittua lähestymis tapaa hyväkseen.
’’Totta kai. Menemme nyt sinun jaksamisen mukaan Sanada-san. Voimme myös palata asiaan myöhemmin tänään tai huomenna, jos koette tarvitsevanne lepoa nyt.’’
Ajatellen tauon olevan paikallaan, jos kaksikko hyväksyi ehdotuksen ylipäätään.
’’Vai haluatteko kuulla, miksi kutsuin teidät paikalle ja sitten lähteä lepäämään ja varmasti haluttua rauhaa kesksutella kahdestaan asiaa läpi?’’
Ushito päätti lisätä toisen vaihtoehdon sillä hän oli miltei varma kaksikon kommunikoivan, jotenkin jo nyt ja se luultavasti verotti Akkin voimia entisestään.
Edelleen ystävällisellä äänen sävyllä puhuva rotannaama jatkoi ja antoi tarkkojen silmiensä kiertää Akkin ja Tingan välillä. Kuitenkin muistaessaan erään tärkeän asian Nezumi kaivoi hetken verran leveää hihaansa ja otti esiin hyvin pidetyn kirjeen. Kuori oli hyvässä kunnossa ja oli nähtävissä, että kukaan ei ollut avannutkaan sitä sen jälkeen kun se oli suljettu.
’’Tässä on teille kirje Sanada-san.’’
Ojentaessaan kirjeen Akkille rotannaama piti hyvin huolta roolinsa ylläpitämiseen ja harkittu hymy oli edelleen hyvin ystävällinen ja likimain ymmärtäväinen.