Lupaa kysymässä lupaa kysymättä

Konohan ympäröivät laajat metsäalueet, jotka sopivat mainiosti harjoitteluun. Niiden läpi käy myös monen matkamiehen tie.
Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Lupaa kysymässä lupaa kysymättä

Viesti: # 6312Viesti LordVonKwaak »

Kesäpäivä hemmotteli koko maata, tarjoten lämmintä ja aurinkoista säätä, josta teki juuri sopivan pieni tuulen vire ja satunnaiset pilvet, jotka estivät lämpötilaa kohoamasta tukahduttavan korkealle. Asiasta täysin siemauksin nauttiva Hasegawa venytteli käsiään, jatkaen sitten mitä oli tehnyt jo viimeisen puolituntia: korkealla puussa olevan linnunpesän ja sen poikasten seuraamista. Aina välillä vanhemmat toivat rakennusaineita pesälle taikka ruokaa siellä huutaville poikasille j aina välillä Hasegawa otti hörppäyksen sakea.
Vaikka lintuja seuraavalle lääkärille aika ei tuntunut merkitsevän mitään, tämän ympärillä riitti liikettä. Ei kuitenkaan häiriöksi asti, minkä vuoksi Hasegawa kyseisessä kuppilassa niin usein asioikin: Kiikkustuoli niminen ravintola-majatalo oli syrjässä itse Konohasta, kauniin metsäisellä maisemalla. Kylästä lähtevät ja kylään saapuvat poikkesivat usein paikan päällä lepäämässä tai täydentämässä varusteitaan ja siksi vilinää ja vilskettä riitti näinkin kauniina päivänä. Koska paikka oli monen matkan pää taikka alku, keskutelut olivat pirteitä, odottavaisia tai yksinkertaisesti helpottuneita.
Suorastaan idyllisen rauhan keskeytti lopulta baarimikon muuttunut ääni, tämän hiljennyttyä kesken lauseen. Jotain, mitä harva pääsi koskaan todistamaan elämänsä aikana. Hasegawa oli yksi näistä harvoista - tietäen tälläkin kertaa, mistä se johtui.
"Juuri kun olin saanut oloni mukavaksi", Hasegawa huokaisi, kääntymättä katsomaan, ennen kuin uusi tulija oli ehtinyt jo istuutumaan hänen pöytäänsä lääkäriä vastapäätä.
"Ai, olenko minä liian mitätön kuluttamaan kallisarvoista aikaasi?" Silmälapun ja villiintyneet hiukset omaava, päältä viisikymmenvuotias mies piikitti takaisin, seuraten sitten katseellaan Hasegawan kehon osoittamaan suuntaan. "Onhan toki lintujen bongaaminen niin kovin tärkeää."
Tulijan resuinen, mutta rento tyyli sopi päivään. Siitä huolimatta ilmapiiri sai huomattavan muutoksen. Suurimmaksi osaksi se johtui baarimikon silminnähtävästä ahdistuneisuudesta, joka huomaamattakin levisi tämän palvelemiin asiakkaisiin, jotka eivät tienneet mistä äkillinen kireys johtui.
"Mitätön? Vaikea sanoa. Pikemminkin liian kallis. Katso nyt, Takagikin pelkkää moista ilmestystä." Vastentahtoisesti Hasegawa suoristi itsensä, kääntyen istumaan kohti miestä, jonka oli kutsunut paikalle.
"Sitä sattuu", mies kuittasi olan kohautuksella, vilkaisten sitten Hasegawan tyhjentämää sakepulloa. "Hidas päivä vai? Ei yhtään asiakasta?"
"Kukas niin on väittänyt?" Hasegawa hymyili, kumoten viimeisen kupin kurkustaan alas, viittoen tarjoilijaa paikalle. Nähdessään otsaryppyjen syventyvän, lääkäri jatkoi rauhoitellen: "Ei, ei ole. Voi tulla, kuten tapaturmilla on tapanakin olla katsomatta kelloa. Mut eihä mul oo virallisesti oikeuksiakaan, joten älä turhia hermoile."
Toisen jatkaessa jäätävää katsettaan Hasegawa toivotti tarjoilijan tervetulleeksi ja pyysi toista tilaamaan mitä halusi. Hän kustantaisi.
Mies kieltäytyi kaunopuheisesi, pikemminkin tarjoutuen maksamaan myös Hasegawan juomat - aiemmat ja nykyiset - jos tämä ei tuhlaisi hänen aikaansa turhalla. Hasegawalle järjestelö sopi mainiosti.
"Oikeastaan tulin pyytämään lupaa yhdelle jipolle", Hasegawa selosti kumminkin saatua juomansa. Hän tilasi lisää sakea, nyt triplasti kalliimpaa kuin aikaisemmin juomansa. Hänen vieraansa tilasi teetä. Tarkemmin sanottuna kahden teen yhdistelmää, jonka valmistus prosessin ja sekoitus suhteet tämä täsmensi tarjoilijalle erityisen tarkasti. Tarjoilija ei ollut asiasta erityisen mielissään, mutta Takagin rykäisyn siivittämänä ei maininnut asiasta. Siihen saattoi toki auttaa mojova tippi jonka tämä sai miehen maistettua teetänsä, ilmaisten tyytyväisyytensä. 'Kuten aina, hän osaa kuin osaakin käyttäytyä niin halutessaan...'
"Namaki on ilmaissut mielenkiintonsa muuatta mun serkkua kohtaan, tai pikemminkin oon herättänyt sen mielenkiinnon. Aattelin tutustuttaa parivaljakon, syventäen meidän välejä."
"Ei siis se Iwalainen josta olet puhunut?" Mies ei näyttänyt kiinnostuneelta, mutta tämän tulkitseminen oli mahdotonta, sen Hasegawa oli oppinut jo kauan sitten. "Kagen lapsen voisin vielä ymmärtää, mutta jos ei hän, niin kuka on niin ihmeellinen, että Namaki olisi tästä kiinnostunut?"
"Kuten sanoin: mun serkku. Eikä Namaki itsessän varmaan olekaan, ehkä enemmän siit Iwalaisesta, mut Ayame ja Namaki kulkee käsikädessä, näin vertauskuvainnollisesti. Tyydytä Ayamea, tyydytät Namakia."
Toisen kohottessa kysyvästi kulmaansa, Hasegawa antoi vielä hetken aikaa jännityksen kasaantua.
"Nejisuke."
Hasegawan kutsuma vieras laski huulilleen nostaman kuppinsa pöydälle, nauliten ainoan silmänsä katseen lääkäriin.
"Ensin Kagen lapsi, nyt yksi harvoista 'mitä jos' kuvituksista?" Miehen sanat olivat terävät, mutta eivät ärtyisät. Tämä toki tiesi Nejisukesta, kenties enemmän kuin Hasegawa itse. "Kuulostaa kuin poimisit parhaat päältä pois. Herää kysymys kenen pussiin sinä lopulta pelaatkaan?"
Hasegawa hymyili huolettomasti, täyttäen pikku sake kuppinsa.
"No? Mihin tarvitset minun lupaani?" Mies kysyi, kun Hasegawa ei jatkanut selostustaan.
"Ai mihinkö?" Hasegawan vuoro katsoa pistävästi. "Jos jätetään sikseen, että Namakista puhuttaessa puhutaan myös Ayamesta, nyt puhutaan Nejisukesta. Ayamen ja mun sukulaisesta. Kenties myös sun, jos huhuihin olis uskominen."
Hasegawa pystyi kuulla miten Takagi alkoi kolistella tiskien parissa, lisäten vieläpä musiikin voimakkuutta koko majatalossa. Mies yritti epätoivoisesti olla kuulematta ja täten olla sotkeutumatta asiaan. Vastapäätä istuva mies ei kuitenkaan osoittanut merkkejä suuttumuskesta. Siitä huolimatta Takagi oli toiminut järkevästi: tuskin mitään merkkiä tarvittaisiinkaan.
"Voisitko täsmentää? Liian paljon arvailun varaan jäävällä tiedolla ei ole mitään merkitystä."
"Tiedä häntä", Hasegawa tiesi pelaavansa suurilla panoksilla huonoilla korteilla, mutta ei perääntynyt. "Tarkoitan vain, että kait nyt ihtensä Daimyon sihteeri Yukimura Oda haluaa tietää etukäteen, jos Nejisuke, kylän kenties ainoa tupla verilinja bya-uchiha päätyy kylän ulkopuolisten vaikutuksen alaisuuteen?"
Hasegawa ei ollut nostanut ääntään ettei herättäisi huomiota, mutta oli kenties puhunut liian nopeasti. Koettaen peittää hermostuneisuutensa lääkäri hymyili ja otti jälleen kulauksen sakesta - huomaamattomasti tyhjentäen koko kupin kerralla, rohkaistakseen itseään.
"Haluat siis antaa monella tapaa ainutlaatuisen shinobin militaristiselle järjestölle, jota johtaa sotarikollinen, vieläpä henkilön alaisuuteen, joka on itse sukua johtajalle ja pettänyt kylänsäkin tämän vuoksi?" Oda siemaisi teetänsä, kuin maistellen sanomieaan sanoja yhdessä sen kanssa. "Kuulostaa kovin yksipuoliseltä, eikö sinusta?"
"Totta", Hasegawa myönsi, pinnistellen, ettei hymyilisi: vastaus ei ollut ollut kieltävä heti alkuunsa! "Mutta ollaanpas hetki rehellisiä: Nejisuke, vaikka toimelias ja mukava poika onkin, ei ole... erityisen erityinen, ellei tämän sukuperimää oteta mukaan. Lääkärinä en toki itse ole paras puhumaan, tai kenties olenkin, mutta hänen taitonsa ovat... keskinkertaiset parhaimillaan. Liikaa tekniikkaa, liian vähän voimaa, liikaa hienohientaa, liian vähän todellista terää."
Oda ei vastannut, joten ei myöskään vastustanut. Kummatkin tiesivät, että jos Nejisuke olisi oikeasti ollut pätevä, Oda olisi palkannut tämän henkilökohtaisesti johonkin tärkeämpään tehtävään. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.
"Mun tarkoitukseni olisi auttaa häntä. Ei, oikeesti", Oda ei sanonut mitään, ei edes hymyillyt, mutta Hasegawa näki tämän ainoasta silmästä kyynisen huvittuneisuuden. "Mä haluan auttaa Nejisukea toteuttamaan itseään ja samalla pääsemään irti vanhempiensa ikeen alta."
"Sukuriidat eivät ole kylän asia, niin kauan kuin lakeja noudatetaan."
"Hiiteen sukuriidat!" Vihdoinkin Hasegawa kohotti ääntään, vaikka laskikin sen heti takaisin. "Nejisuken potenttiaali menee hukkaan pelkän teorian parissa, eikä sen vanhemmat salli tämän päätyvän konfliktiin, koska pelkäävät enemmän silmien ku sen hengen puolesta! Sää kyl tiedät mitä tapahtuu terälle, jota ei ole karkaistu, mut mikä silti jossain kohtaa päätyy tositoimiin."
"Mun idea on saada taivuteltua Namakin kautta Ayame Nejisuken opettajaksi."
Hasegawa piti tauon, antaen toisen pureskella ajatusta. Varsin nopeasti toinen kuitenkin kysyi juuri sen mitä lääkäri oli odottanutkin: "Luuletko, että se toimisi? Enkä puhu nyt Nejisukesta."
"Namakin luottamuksen voittaminen lienee mahdotonta, mut ku osoittaudun hyödylliseks, se muistaa sen kyllä." Hasegawa oli iloinen siitä, että toinen ymmärsi heti idean todellisen tarkoitus perän. "Nejisuke taas on juuri sopiva Ayamen sulttamiseksi. Tai, ainakin tulee olemaan." Toisen katsoessa kysyvästi Hasegawa jatkoi kuin ohimennen: "Voipi olla, et seuraaval tehtäväl poika tuleekin saamansa vastaansa taistelijan pelkän pupujussin sijaan. Ei, ei mitään vaarallista. Enemmänkin opettavaa. Pikemminkin pelkään et Nejisuke kyl oppii osaamattomuutensa, mut Ayamen pitäis silti kiinnostua sällistä..."
Hasegawan vaikuttaessa äkkiä epävarmemmalta suunnitelmansa suhteen, Oda hymyili ja nousi ylös.
"Jätän idean isän vastuulle, että kylä ei menetä shinobiaan missään muodossa. Sukuriidat voit ratkaista aivan itse." Maksaen molempien juomat, myös Hasegawan aikaisemmat, Daimyon luotettu osoitti epävirallisen hyväksyntänsä. "Nejisuke voi olla hyödyksi kylälle tai hänestä voi olla hyötyä kylälle. Olit itse niin luottavainen poikaan, että jätän sen sinun vastuulle."
Miehen poistuttua majatalosta Hasegawa odotti vielä, että tämä katosi näkyvistä, ennen kuin päästi jännittyneisyydensä purkautumaan huokauksen muodossa. Huomaten kätensä tärisevän kaataessaan lisää sakea, lääkäri kirosi mielessään miehen syvimpään helvettiin. Taitava tämä kieltämättä oli, pitkän linjan exshinobi, joka oli päässyt itsensä Daimyon suosioon. Vaikka huhujen perusteella - mitä miehestä liikkui enemmän kuin totuuksia, kuten asiaan perehtyvät olivat huomanneet - Oda oli ollut aikaisemmin vielä paljon kylmäverisempi, Hasegawa ei voinut ottaa asiaa täytenä totuutena. Viimeisillä sanoillaan tämä oli muistuttanut, että Nejisukesta tulisi olemaan hyötyä tavalla tai toisella. Jos Hasegawa epäonnistuisi, Nejisuken kohtalo olisi luettu.
"Saatanan byrokraatit!" Hasegawa huomasi puristavansa pulloa niin, että siihen ilmaantui säröjä. Hellittäen juuri ajoissa, lääkäri jatkoi manaamista mielessään. 'Luulevat voivansa päättää asioista kuin asioista. Pelinappuloita? Ihmisiä ne on!'
Miettiessään miten Nejisukea retuutettiin suuntaan jos toiseen, Hasegawan viha ei laantunut, mutta kääntyi osittain sisäänpäin, hänen hoksatessa käyttävänsä itsekin poikaa omiin tarkoituksiinsa. Kenties se oli alkoholi, kenties adrenaliinin laskeminen verenkierrossa, lääkäri huomasi silmiensä vetistävän.
Lautasellinen kasvismuhennosta, Hasegawan lempiruokaa Kiikkustuolissa, laskeutui tämän vierelle. Nostaessaan kaseensa tämä näki vakio tarjoilijansa hymyilevän myötätuntoisesti.
"Talo tarjoaa", tämä kuittasi soperruksen rahasta. "Älä oo liian kova itselles. Vaikka pelaatkin omaa peliäs siinä sivulla, pohjimmiltas haluat tehdä hyvää. Kysy vaikka asiakkailtas, jotka ei olis saanut apua muualta."
Tarjoilijan jatkaessa töitänsä, Hasegawa jäi hetkeksi mietteliääseen hiljaisuuteen. Itselleen hän aina vakuutteli tekevänsä sen Nejisuken puolesta. Pohjimmiltaan lääkäri ei ollut ollenkaan yhtä varma asiasta. Käyttikö hän poikaa hyväkseen näpäyttääkseen klaaniansa? Varmasti, mutta oliko se itse tarkoitus, vai vain onnellinen sattuma?
Pyöritellessään asioita mielessään, Hasegawa alkoi syödä muhennosta. Tarjoilijan sanat palautuivat mieleen ja samassa hän näki myös Iwalaisen ja tämän tuoman tytön. Tyttö oli pelastunut rampautumiselta. Asia tuskin olisi muistunut mieleen, ellei Iwalainen olisi jättänyt niin suurta vaikutusta - niinkin suurta, että myös tämä oli pääsemässä tapaamaan Namakin.
Hasegawa huokaisi. Addikti tunsi jälleen polttavan tunteen suonissaan. Mikään ei oikein maistunut, värit olivat äkkiä harmaampia ja ajatukset alkoivat pyöriä vain yhden asian ympärillä. Hänen kauan sitten kuolleen isänsä tuomitsevat sanat kaikuivat korivssa.
Syötyään ja juotuaan lääkäri nousi pöydästä, lähtien tallustamaan metsään päin. Lasittunut katse oli tälä tuttu näky, eivätkä asian alkoholin piikkiin pistävät ohikulkijat väärässä olleet. Kylään kulkevan polun sijaan Hasegawa kulki mielessään putkea, ankeaa, harmaata ja ahdistavaa, missä ei ollut muita suuntia kuin eteenpäin kohti väjäämätöntä.
"Nappuloita..." Hasegawa huomasi toistavansa itsekseen.


// Sanoja 1 545 //
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Metsät”