Veren perintö

Iloinen ja kirkas Konohan kylä on aina täynnä hulinaa ja vilinää niin yöllä, kuin päivälläkin. Konoha on ninja-kylistä suurin ja päivittäin sen katuja kuluttavat monet tuhannet ihmiset, kuka milläkin asialla. Pikkupuodit ovat varsin suosittuja Konohassa, näin ollen niitä löytyykin melkein jokaisesta kadunkulmasta ja niiden tarjonta vaihtelee laidasta laitaan.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Veren perintö

Viesti: # 4042Viesti sumufani »

Kanki istui maahan harjoitus kentän reunamille alkaen miettiä tätä päivää. Nopeasti hän oli aatoksissaan tässä pimenevässä illassa ja kentälle laskeutui hiljaisuus oppilas kolmikon lähdettyä. Roudan maalainen nautti hiljaisuudesta, joka tällä alueella nyt oli ja se auttoi häntä keskittymään nyt kehonsa tutkailuun. Chakra virtojen tutkimiseen, tuntemiseen ja kunhan aikaa kuluisi vielä hieman enemän hän voisi alkaa koittamaan luidensa manipulontia. Hän aikoisi ottaa nyt riskin täällä, mutta hän ei uskonut kenenkään ihmettelevän häntä pitkään. Toisekseen oli parempi nyt koittaa saada asia menemään oikein kun aikaisemman piikin tuntemus oli vielä tuoreena mielessä. Kanki alkoi johtaa chakraansa toisen kätensä luihin ja koitti saada sen kasvamaan hänen ihonsa läpi. Aatos siitä sai hänet epäilemään kipua, mutta ei antanut sen häiritä kekittymistään. Hänen silmänsä olivat kiinni, mutta hän tunsi jonkin työntyvän ulos ja vetävän paitaa hieman mukaan.
Nuorukainen avasi silmänsä ja katsoi tuota luista piikkiä. Se oli selvästi pidempi, mitä aikaisempi ja paksumpikin. Puoli kuu ilmeni pilven takaa ja loi hieman kalpeaa valoaan ja Kanki tutki piikkiä varsin suurella mielenkiinnolla. Hän tunsi hetken ylpeyttä saatuaan piikin ilman apua ulos, mutta se hävisi nopeasti koska tämä vastasi taaperon ensi askelia vaikka toki hän saisi yhdellä piikillä paljonkin aikaan yllätys elementtinä.
Brunetti nousi seisomaan ja kuunteli ympäristöään. Kaupungin suunnalta kuului meteliä, mutta hän ei vaistonnut ketään. Hän otti paitansa päältään ja harkitsi osaisiko hän muodostaa luista jotain suojaavaa osaa. Hän alkoi johtaamaan chakraansa rintakehänsä luihin ja yritti saada niitä kasvamaan ulkopuolelle. Erittäin hitaasti yksikerrallaan luita työntyi ulos ja hän yritti saada ne kasvamaan limittäin. Hän kulutti aikaa saadakseen asian menemään oikein kunnes lopulta hänen rintakehänsä peitti valkoinen luu, mutta hän ei vielä ollut saanut luita kasvamaan peittämään vatsan aluetta saati kaulaa. Vaikka nyt hänen kanttaisi opetella tekemään tuo nopeasti ja sen jälkeen hän voisi soveltaa ideaa myös käsiinsä. Pikku hiljaa hän oppi kasvattamaan luita suojakseen nopeammin sen mukaan, mitä hän tottui niiden manipulontiin. Silti hän olisi edennyt asiassa eteenpäin, jos olisi opettaja vaikka hän oli varsin tyytyväinen edistymiseensä. Vaikka hän ei ollut vielä järin nopea tässä hän ei halunnut hoputtaa tätä asiaa. Olisi paras opetella kasvattamaan luita seuraavaksi vain nopeammin ja mistä päin kehoa vain niin siitä soveltaminen olisi helpompaa. Ilta viileni aina vain, mutta Kanki ei halunnut pilata paitaansa reillä. Äkillinen rasahdus sai hänet vetämään esillä olevat luut sisään ja katsomaan äänen suuntaan.
''En olisi uskonut, että täällä on vielä joku.''
Ääni sanoi ja Kanki uskoi äänen kuuluvan pojalle.
''Päivä veti pitkäksi niin harjoitukset jäivät iltaan. Ei kuulu tapoihini jättää niitä tekemättä.''
''Tajuan, mitä meinaat. Silti yllättävää nähdä täällä joku.''
Heidän vaihtaessa sanoja uusi immeinen tuli näkyviin ja toinen näytti harjoittavan taijutsua.
''Kyllä täältä tilaa löytyy niin ei siitä tarvitse murehtia.''
Kanki sanoi ja pyöritteli miekkojaan vyöllään.
''Et haluais sparrata? Mie tarviisin kokemusta miekan käyttäjä vastaan?''
''Sopii toki. Oikeilla miekoilla vai haluatko oksat?''
''Oksat vois olla paempi.''
Kanki naurahti ja lähti etsimään sopivia sillä välin kun tuo kaveri venytteli. Hämärässä tämä oli hiukan haastavampaa, mutta hän löysi muutaman lupaavan suoran oksan, joten hän kantoi ne kaikki kentän reunalle.
''Otin muutaman useamman, koska en tiiä miten kovaa sie potkit.''
Kanki sanoi hymyillen ja otti kaksi valmiiksi. Hän vajosi valmius asentoonsa ja toinen selvästi hämmentyi. Hänen vastustajansa omituinen asento ja oksien asennot viittasivat siihen että toinen ei aikoisi tehdä ensimmäistä liikettä, joten taijutsu heppu otti ripeän askeleen eteen päin ja heitti lyönnin.
Kanki oli odottanutkin toisen tekevän ensimmäisen liikkeen. Toinen oli melkoisen nopea liikkeissään, mutta hän silti pysyi mukana rytmissä. Hän asetti oksansa nyrkin tielle, mikä sai pojan hieman muuttamaan sen suuntaa. Kanki sukelsi nyrkin alta ja iski toisen oksan perällä toisen palleaan. Poika ei ehtinyt reakoida tuohon, joten isku upposi ja taijutsun käyttäjä haukkoi henkeään.
Kanki laskeutui kyykyyn toisen viereen ja iski kevyesti toisen kaulaa.
''Kuolit. Uusiksi?''
Toisen saatua henkensä kulkemaan hän naurahti.
''Hämärä toi siu tyylisi. Ei mitää vihjettä murhan himosta ja rauhalliset liikkees ei anna vinkkiä milloin isku tulee.''
''Joo. Ekaa kertaa, kun tän näkee just noi asiat heittää vihuni raiteiltaan. Parempi onni ens kerral?''
Kanki sanoi naurahtaen ja auttoi pojan pystyyn.
''Mie oon Kanki. Hauska tavata.''
''Minä olen Aka.''
Kaksikko aloitti uuden matsin ja tällä kertaa Aka ei tehnyt radikaalia alkua. Poika aloitti kierre potkulla kohteena Kankin rintakehä ja Roudan maalainen sujahti uudestaan potkun alta, mutta sai huomata menevänsä kohden pojan kyynärpäätä. Kanki hymähti ja heitti piston pysäyttääkseen iskun ja samalla iski pojan kylkeä. Hän pisti merkille Akan ajattelevan näitä pelkkinä oksina ja hän vetäytyi tältä etäisyydeltä.
''En tiiä ajatteletko näitä miekkoina vai oksina, mutta tuo pisto ja isku olisi tehnyt pahaa jälkeä. Varmaan siun kannattaisi opetella väistämään terä hiuskarvan varassa. Mie oon opetellut tyyliäni pitkään, joten perus iskujen alta mie osaan livahtaa jo notkeuteni avulla.''
Kanki sanoi ja pyöritteli oksia huvikseen katsoessaan Akan pohtivan hänen sanomisiaan.
''Jos toi olisi taijutsua se olisi myös jotain hyvin hämärää. Vaikka miekkojen kanssa se on jo hämärää. Ei siun liikkeistä meinaa saada tolkkua.''
Aka sanoi ja raapi päätään. Hän oli hävinnyt kahdesti ja sen verran osasi sanoa Kankin vain leikkineen.
''Etkä edes ottanut tosissasi. Sen verran miekin osaan sanoa.''
''Tämähän on pelkkää sparrausta eikä missään mielessä vakavaa sellaista.''
Kanki sanoi olkiaan kohauttaen ja alkoi pukea paitaansa takaisin päälleen. Oli melkein keski yö ja hänen pitäisi alkaa suuntaamaan maja talolle päin.
Aka kopautti hänen olkapäätään ja Kanki kääntyi katsomaan, mitä asiaa toisella oli.
''Huomena uudestaa?''
''Ikävä kyl meikä jatkaa huomena matkaa, joten saat etsiä uuden sparraus kaverin.''
Aka murahti pettyneesti ja Kanki naurahti poimiessaan reppuaan maasta.
''Sellasta se o. Mie en asu täs kyläs, joten näin tää menee.''
Nuorukainen sanoi ja asetti wakiashinsa völlen mukavammin. Jos hän löytäisi majatalolle nopeasti hän ehtisi saada pari tuntia unta ennen aamun harjoituksia. Hänen oli myönnettävä, että melko suuri osa päivästä yleensä kului harjoitusten kanssa tai matkatessa Kamuin kanssa, kunnes he pääsisivät Roudan maahan.
Nuorukainen jätti harjoitus kentän taakseen ja alkoi suuntaamaan kohden majataloa. Hänellä voisi mennä ehkä pidempään, sillä hänellä oli vain osoite ja arvaus suunnasta. Yö eläimiä oli vielä liikkeellä ja useimmat olivat hyvässä hönössä, ja ne viittoivat häntä tulemaan lähemmäs. Kanki ei viitsinyt mennä keskustelemaan heidän kanssaan sillä nyt yö uni kuullosti niin hyvältä idealta, koska he lähtisivät huomenna taas tien päälle.

Palaa sivulle “Kylä”