Ajan tappoa

Iloinen ja kirkas Konohan kylä on aina täynnä hulinaa ja vilinää niin yöllä, kuin päivälläkin. Konoha on ninja-kylistä suurin ja päivittäin sen katuja kuluttavat monet tuhannet ihmiset, kuka milläkin asialla. Pikkupuodit ovat varsin suosittuja Konohassa, näin ollen niitä löytyykin melkein jokaisesta kadunkulmasta ja niiden tarjonta vaihtelee laidasta laitaan.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Ajan tappoa

Viesti: # 3492Viesti sumufani »

Pikipää lueskeli jälleen Konohan kirjastossa erinäisiä tietoja Harashimasta, joka oli perustanut Konohan ja viittauksia miehen jutsuista. Osa niistä oltiin vain sivuutettu ja Koga joutui usein käymään monia kirjoja läpi saadaksee edes yleis kuvaa niistä. Olihan useimmat nistä varsin mielenkiintoisia, mutta juuri nyt pojan chakra ei riittäisi niiden tekemiseen. Eräs tekniikka kuitenkin oli pojan mielessä ja hän halusi vain varmistaa oliko sellaissesta mainintaa kirjoissa.
Koga pohti mielessään pystyisiköhän hän kasvattamaan maasta juuria tai oksia sitomaan vihollista paikoilleen siksi aikaa, että hänen tiimitoverinsa saisivat toiseen vahinkoa aikaan. Tai mitä ikinä tekivätkään. Poika värähti ajatuksesta, että ne kaksi pyromaania vielä joku päivä polttaisivat jotain hänen tekemäänsä, kuten vaikka hänen kasvattamansa metsän minne hän voisi vihollisen sitoa. Koga tiesi haluavansa kasvattaa metsää sinne, missä sitä ei olisi ja siitä oli tullut useita viittauksia vastaan kirjoissa ja isän historian tunneilla. Isällä ei ollut taitoa mokutoniin, joten hän yleensä vapaa aikoinaan etsi yhdessä tietoa, mitä hän voisi tehdä. Nuorukainen oli hyvällä tuulella ja päätti lähteä harjoitus kentälle. Kenties joku hänen akatemia tovereistaan olisi siellä ja Koga voisi kysyä toista olemaan hetken aikaa hänen uhrinaan ja toisin päin. Olisipa se joku niistä ketkä harjoittivat taijutsua niin hän saisi samalla sparrausta siinäkin saralla. Tuskin poika oli poistunut kirjastosta, kun näki tutut kasvot menevän samaan suuntaan, kuin hän ja Koga hymyili entistä leveämmin.
''Senshi! Haluakko sparraus matsin!?''
Pikipää huikkasi ja nosti kätensä ilmaan, että toinen huomaisi hänet varmasti.
Senshiksi haukuttu käänsi päänsä Kogan suuntaan ja tämän hymyileviin kasvoihin.
''Tokihan se sopii, mutta et sie pyyä ellei oo koira haudattuna.''
''Se on tosi ja mietin voisinko kokeilla erästä ideaa jalkoihisi. Koittaa saada sinut pysymään aloillasi.''
Senshi nosti kysyvästi kulmakarvaansa, mutta tajusi pian Kogan haluavan kokeilla uutta jutsuaan. Kaksikko suuntasi harjoitus kentälle ja Koga vaati pitää sparrauksen ensin, koska tunsi olevansa ruosteessa taijutsun suhteen.
Senshi naurahti ja miehen alut tekivät alku lämmittelyt, mistä he pikku hiljaa etenivät itse harjoitus otteluun. Tehokas puoli tuntia pojat mittelivät taitojaan ja Koga sai muutaman ikävän mustelman, kun Senshi puolestaan pääsi paljon vähemmällä. Kuitenkin molemmat istuivat puun varjossa hikisinä ja nauroivat lähinnä sille miten Senju oli saanut selkäänsä.
''Olit oikeassa. Sinä olet ruosteessa. Oot keskittynyt liikaa tuohon hokkus pokkukseesi.''
Senshi tokaisi ja Koga naurahti.
''Onhan se noinkin, mutta ei minua ole oikein lähi taistelu kiehtonut. Siinä on oma viehätyksensä ja sillai, mutta en näe itseäni siihen hommaan.''
Senju vastasi ja kopautti kaveriaan olkapäähän hymyssä suin.
''Mutta nyt siihen, mitä varten mie sinua pyysin täne. Mie koitan kasvattaa maasta juuria millä sidon siut paikoilleen.''
Senshi nyökkäsi nousten pystyyn ja suuntasi kentälle. Koga seurasi perässä ja teki sinetin alkaen suunnata chakraansa maahan saadakseen juuria kasvamaan. Senshi tarkkaili maata ja huomautti Kogalle, että maa ei antanut merkkejä siihen että mitään tapahtuisi. Senju siis lisäsi chakran kulutustaan ja kaverin älähdys sai Kogan naurahtamaan. Hän oli pitänyt silmiään kiinni, koska hän oli yrittänyt kuvitella juurien kasvun mielessään. Todellisuus kuitenkin voiton ja Koga meni lähemmäs katsomaan aikaan saannostaan.
''Onko ote jämäkkä? Kasvoiko mikään jaloistasi läpi?''
''On jämäkkä ote ja mikä toi viimone kysymys oli?''
''Aattelin vain että jos ne iskisi jaloista läpi vihu ei livahtaisi juurien otteesta niin helposti.''
''Ei kasvanut läpi onneksi. Mulla oisi huomena tehtävä niin hyvin kävi.''
Koga katseli yhä noita juuria, mitkä olivat kasvaneet Senshin jalkojen ympärille. Osa oli hädin tuskin ranteen paksuisia, mutta ne mitkä tulivat maasta olivat käden paksuiset.
''Pääsenkö irti? Ruoka aika.''
''Mie voin tarjota siulle safkat niin tutkin näitä vielä tovin.''
Senshi raapi päätään kun katseli Kogan tutkivan jokaisen eri juuren yksilönä ja päätti sillä välin harjoittaa jalka lihaksiaan. Toinen alkoi nojailemaan taaksepäin ja nousi taas pystyyn niin kauan, kunnes Koga oli valmis.
Kaksikko suuntasi Senjun kanta paikaksi muodostuneeksi ruokalaan ja omistaja huokasi tyytyväisenä Kogan astuessa sisään. Toista ei ollut näkynyt vähään aikaan ja Koga selitti nopeasti olleensa kiireinen. Hän esiteli ystävänsä ja omistaja esittäytyi Tenraksi. Kuten Koga oli luvannut hän maksoi Senshin ruuan, mutta ei silti estänyt häntä syömästä kunnolla. Tenra naurahti, kun Senshi katsoi määrää, mitä Koga söi ja kysyi oliko hän varma, ettei ollut Akimichi. Tenra huikkasi kysyneensä samaa ja Senju nauroi.
''Tarviikko sie apua tehtävälle? Meikäl ei oo mitää järkevää huomenna.''
Senshi nyökkäsi ja kertoi heidän tapaavan aamulla porteilla siinä yhdeksän maissa.
Koga söi annoksiaan kaikessa rauhassa ja nautti tästä hetken vapaudestaan ystävänsä seurassa. Senshi oli paljon nopeammin valmis, kuin Koga ja toinen lähtikin valmistelemaan huomisen reissua Kogan yhä syödessä. Senju nosti kättään vilkuttaakseen Senshille ja Tenra laski pojalle uuden lasin vettä.
''Melkoinen ystävä sinulla. Luulin että olisit yksinäinen susi nähden miten paljon syöt.''
Tenra sanoi naurahtaen ja Koga hymähti.
''Ikään kuin täältä löytyisi täysin yksinäistä heppua. Liian paljon ihmisiä samassa paikassa. Kyllä täältä joku löytyy, joka on samalla tapaa outu kuin sinä itse.''
Pikipää tokaisi ja katsoi tyhjiä lautasiaan todeten olevansa valmis. Enää kotiin lepäämään ja ruokaa sulattelemaan. Poika istahti huoneensa pöydän ääreen ja alkoi hoitamaan bonsai puutaan. Hän oli todennut, että sillä oli myös hyvä harjoitella chakran käyttöä. Hän kosketti puuta sormellaan ja keskittyi chakransa virtaukseen myös puun sisällä. Puu tuntui olevan terve ja iloinen Kogan läsnä olosta ja miehen chakrasta. Senju hymyili ja juoksutti sormeaan puun kuorella pitäen silmiään kiinni. Hän etsi mahdollisia rikkoumia kuoressa, jotka voisi korjata ja mietti mitä tekisi tämän puun kanssa. Senju vei kasvojaan lähemmäs puuta ja antoi puun lehtien koskettaa poskeaan.
''Saat kasvaa vapaasti. Aina kun ruukku käy pieneksi vaihdan sinulle isomman ruukun ja lopulta istutan sinut maahan. Minä pidän sinusta huolen.''
Senju kuiskasi ja hymyili onnellisena katsoen ulos ikkunasta. Hän piti luonnosta ja erityisesti kasveista. Siksi nuorukaisen huoneessa oli muutamia muitakin kasveja, mutta tämä bonsai puu oli ehdottomasti hänen suosikkinsa. Muutkin kasvit kukoistivat hänen huoneessaan, kun hän hoiti niitä silkki hansikkain ja puhui niille joka päivä. Puhumattakaan siitä, että huoneessa hän vietti joskus useitakin tunteja päivästään tutkien chakrallaan niiden vointia. Täällä oli myös kukka omassa tilassaan, jonka siitepöly vaikeutti chakran keskittämistä. Senju vain piti sen tuoksusta niin paljon ja se oli hyvä olla huoneessa, koska äiti saattoi olla arvaamaton. Isästä puhumattakaan ja Koga naurahti ajatukselleen. Hän halusi seuraavaksi tutkia sieniä ja niiden vaikutusta ympäristöön. Enemmän häntä kiinnosti sienien rihmasto, millä ne elävät symbioosissa joidenkin puiden kanssa ja poika halusi kovasti hyödyntää tuota tapaa omien tekniikoidensakkin kanssa. Huomenna olisi tosin kiire ja nyt oli jo myöhä joten Koga painuisi nukkumaan.

Palaa sivulle “Kylä”