Opiskelua ja rentoutumista

Iloinen ja kirkas Konohan kylä on aina täynnä hulinaa ja vilinää niin yöllä, kuin päivälläkin. Konoha on ninja-kylistä suurin ja päivittäin sen katuja kuluttavat monet tuhannet ihmiset, kuka milläkin asialla. Pikkupuodit ovat varsin suosittuja Konohassa, näin ollen niitä löytyykin melkein jokaisesta kadunkulmasta ja niiden tarjonta vaihtelee laidasta laitaan.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Opiskelua ja rentoutumista

Viesti: # 3298Viesti sumufani »

Koga istui kirjastossa ja opetteli Doro Gaeshi periaatteita ynnä lueskeli sen kuvausta. Pikipää nojasi päätään molempiin käsiinsä ja oli vähällä luovuttaa opiskelun suhteen. Se ei ollut hänen juttunsa, jos hän oli ihan rehellinen. Hän ei ollut huono siinä ja osasi jos halusi, mutta hänestä oli tuntunut että olisi hyvä opetella, jokin muukin puollustus tekniikka sen lisäksi, minkä hän jo osasi. Ihan vain varmuuden vuoksi. Siispä Senju opetteli tekniikan sinetit ja lähtisi siis ulos harjoittelemaan tätä jutsua. Isä ehkä osaisi antaa, joitain niksejä kun oli niin etevä maa ninjutsussa. Veden suhteen hän joutui kysymään äidiltään, jos oli ongelmia ja näillä eväillä hän oli päässyt näinkin pitkälle akatemian opettajien suureksi ihmeeksi. Harvemmin Koga kuitenkaan heiltä kysyi apua tietäen, että se olisi helppo tie vaikkakin ei opettaisi hänelle yhtään mitään. Se ei ollut tässä tavoitteena ja Koga käveli rennoin askelin harjoitus aluetta kohden pitäen käsiään niskansa takana. Pikipään päässä oli metsän vihreä huivi ja hänen mielestään se meni hyvin hänen silmiensä väriin. Harvoin hän moisia pohti ja nytkin se oli tullut päähän sattumalta. Nuorukainen oli päässyt vihdoin ja viimein harjoitus kentälle, mutta sen sijaan että hän olisi aloittanut harjoitukset Koga kaivoi takkinsa taskusta leivän. Hän istui puun varjoon ja veti syvään henkeä. Tämä oli hyvä hetki. Rauhallinen ja vieno tuuli sai puun lehdet kahisemaan. Koga söi leipäänsä kaikessa rauhassa pyrkien tuntemaan puun elinvoiman selkänsä takana. Se oli pikipään mielestä kaunis puu ja erinomainen paikka pitää taukoa ahkeran harjoittelun jälkeen. Koga siis päätti nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta vielä tovin haukotellen makeasti.
Poika nukahti rauhallisuuteen ja lehtien kahinaan, mutta sen sijaan nuorukaisen uni ei ollut rauhallista. Se ei ollut painajainen, mutta silti Kogalle tuli levoton olo herättyään. Aurinko oli laskemassa ja pikipääle tuli olo, että ehkä pitäisi aloittaa harjoittelu vihdoin ja viimein.
Hän siis teki sinetit ja asetti kätensä maahan eteensä. Maasta kyllä kohosi, jotain seinän tapaista. Kogan tutkiessa sitä tarkemmin mokoma mureni ja koga raapi leukaansa. Ei sinä noin pitäisi käydä ja naurahti epäonnistumiselleen. Harvoin hän näin upeasti mokasi ja hänen naurunsa kaikui vienosti. Koga siis tutki tuota muuria hieman ja totesi, että piti chakraa lisätä ynnä muodon kanssa olla tarkempi.
Uusi yritys ja seinä ei nyt murentunut vaan näytti peräti, siltä miltä pitikin mikäli kuvaukseen oli luottamista. Pikipää potkaisi seinää koe mielessä jo totesi sen olevan kova mikä johti hänen pitävän jalkaansa.
''Ei elämäni viisain liike.''
Nuorukainen mutisi ja kasvoille silti nousi hymy. Hän oli kaiketi onnistunut, jollain asteella muta nyt hänen pitäisi mennä kotiin nukkumaan. Huomenna pitäisi hakea tehtävä jälleen kerran, jotta rahat eivät loppuisi hänen lompakostaan. Pikipää käppäili kotiin päästyään määrätietoisest kohden jääkaappia ottaakseen yöpalaa ansaitusti. Hän oli kasvava lapsi ja tarvisi ravintoa. Hän söi riisiä ja kanaa sen minkä ehti ennen kuin äiti pisti moiselle pisteen. Koga oli kyllä oppinut nopeat poistumiset ja oli huoneessaan ennen kuin astiat, joita hän oli pitänyt osuivat lattiaan ja se ehkä hämäisi äitiä, jonkin verran että hän olisi peiton alla. Ja ennenkaikkea lukitun oven takana, mikä oli kogan paras turva ettei näin illasta tarvitsisi saarnaa kuulla. Aamulla taas isä puoltaisi häntä, joten Koga ummisti silmänsä ja vaipui syvään uneen jälleen.

Aamulla tapahtui, mitä Koga oli odottanutkin. Äiti otti puheeksi, että koga oli taas käynyt yöllä jääkaapilla syömässä ja kuvaili varsin värikkäästi miten. Isä taas totesi pojan olleen koko päivän poissa, joten oli ihan odotetavissa, että hän söisi mitä ikinä nenän eteensä saisi ja katsoi Kogan ahtavan muroja, kuin viimeistä päivää. Koga keskeytti ja katsoi isäänsä kysyvästi tietämättään että oli juuri todistanut miehen pointin tällä toimella. Isältä petti pokka ja äiti katsoi isää vihaisesti.
''Minäpä tästä lähden. Heippa!''
Pikipää sanoi ja livahti hyvin nopeasti ruokasalista pois. Äidin liki ei kannattanut olla paiti jos oli isän kaltainen teräsmies. Joten Koga suuntasi hakemaan tehtävää pysyäkseen pois kotoa, kunnes äiti oli leppynyt. Usein hän mietti, mistä hän oli huumorin tajunsa saanut, kun kukaan mu kuin isä ei tajunnut asioiden koomisuutta.. No se vastasi Kogan ajatuksiin jo sellaisenaan, joten sekin jäi lyhyeski se ihmettely. Pikipää istui tovin penkillä ja paistatteli päivää, kute usein teki ja tälläkin kertaa puu heitti varjon hänen päälleen. Nuorukainen kuunteli ihmis vilinää ja kaupungin ääniä yleensäkkin miettien mihin kukin oli menossa ja leikitteli ajatuksella valita yhden henkilön ketä seurata ja ihmetellä toisen tekemisiä. Pikipään kasvoille nousi hymy ja hän katseli kadun toisella puolella olevia kojuja miettien oliko jo lounas aika. Hä katsoi kelloaan ja harmikseen totesi että ei, muta brunssin voisi käydä syömässä. Koga siis nousi penkiltään ja käveli yhteen liikkeistä.
''Miso ramen kiitos.''
Nuorukainen sanoi ja istahti pöytään odottamaan tilaustaan. Hän katseli hintoja ja ja kaivoi käteistä esille.
''Saisinko myös hieman riisiä ja kanaa?''
''Tottahan toki. Odota vain hetki.''
Koga siis odotteli ja maksoi laskunsa saman tien pois alta, että ei tulisi lisää hintaa. Tuon jälkeen pojan kukkaro ammotti ikävästi tyhjyyttään, mutta ei se estänyt häntä syömästä ja nauttimasta ruuan aromista ja mausta. Pikipää oli äimistynyt, miten oli kävellyt tämän paikan ohi niin monesti ja mietti niitä kaikkia kertoja mitkä oli menettänyt. Se oli selvä nyt, että tämä olisi hänen kanta paikkansa ja hän ei ollut edes ehtinyt kanaan asti. Pelkkä ramen oli saanut kogan näin hyvälle tuulelle.
Ajan kanssa Koga oli saanut syötyä kaiken ja kokki katseli hymyssä suin pikipäätä.
''Hyvä että kelpasi vaikka odotin sinulle tulevan seuraa määrään nähden, mitä tilasit. Olet vissiin Akimichi ruoka halustasi päätellen.''
''Oikeastaan nimi on Koga Senju, mutta tiedän että monet erehtyy sihen nähden mitä mie syön. Oli muutes erittäin hyvää sapuskaa. Tuun varmasti uudemman kerran.''
Koga vastasi ja alkoi suuntaamaan hokagen toimistoa kohden tyytyväisen kylläisenä. Nuorukainen ei malttanut odottaa saavansa kotoa kukkaronsa täytettä säästöistään ja silloin hän söisi itsensä ähkyyn tuolla. Nuorukaisen kielelle herahti jo vesi moisista aatoksista ja silmiin kiiltoa odotuksesta. Ensin pitäisi vain kulutaa energiaa ja tienata rahaa. Molemmat yhdistyivät kun hän tekisi, jonkun tehtävän ja Koga pakkoin saikin tehtävänsä. Se samainen mummo kaipaisi taas apua ja Koga mietti, mitkä olivatkaan mahdollisuudet olivat kun hän sai saman toimeksiantajan. Eivät kovin suuren ottaen huomioon tehtävien runsauden myös D-C tasolle.
Mitähän muori halusi tällä kertaa? Viime kerralla hän oli mielestään kantanut ruokaa sinne kuukauden edestä, mutta nakki oli napsahtanut hänelle niin ei auttanut miettiä vaan mennä ottamaan selvää. Menisi se päivä näinkin.

Palaa sivulle “Kylä”