Tuntematon vanhus

Iloinen ja kirkas Konohan kylä on aina täynnä hulinaa ja vilinää niin yöllä, kuin päivälläkin. Konoha on ninja-kylistä suurin ja päivittäin sen katuja kuluttavat monet tuhannet ihmiset, kuka milläkin asialla. Pikkupuodit ovat varsin suosittuja Konohassa, näin ollen niitä löytyykin melkein jokaisesta kadunkulmasta ja niiden tarjonta vaihtelee laidasta laitaan.
Avatar
LordVonKwaak
Tsuchikage
Tsuchikage
Viestit: 783
Liittynyt: 21 Loka 2014, 21:57

Tuntematon vanhus

Viesti: # 1737Viesti LordVonKwaak »

Harvat pilvet jotka täplittivät taivasta näyttivät kaukausilta ja pieniltä. Kuvan kaunis kesäpäiväkään ei saanut estettyä huokausta, joka lähti Konohalaisen kunoichin huulilta.
Shen oli saanut tehtäväkseen viedä varaosia jonnekin Konohan lukuisista säätorneista. Hyvinkin helppo tehtävä ei ollut kunoichin mieleen, sillä Jounen Shump ilmestyisi parin päivän päästä ja matka tornille ja sieltä takaisin veisi ainakin viikon - ja sennkin vain, jos Shen onnistuisi suunnistamaan oikeen paikkaan ensiyrittämällä.
Koettaen ihailla kaunsita sinitaivasta edes hetken ennen lähtöä, Shen ei ensi alkuun kiinnittänyt huomiota huhuilevaan ääneen. Tottuneena puheen hälinään ja siihen, ettei se liittynyt häneen - lukuunottamatta joitain kertoja, kun häneltä ruuhka-aikoina kysyttiin olisiko hän lähdössä kohta, jotta kyselijän seurua pääsisi istumaan - kunoichi meinasi hypähtää säikähdyksestä, kun joku koputti häntä olalle.
"Sinäpä hupsu olento olet. Pingottunut kuin viulun kieli!" Iso, yli 190 senttinen mies naurahti, istue penkille Shenin viereen. Pitkulaiset penkit olivat tarkoitettu monen istuttvaksi, mutta vanhahko mies vei koollaan yksinään melkein koko penkin. Neljä Sheniä olisi mahtunut istmaan samaan määrään tilaa. "Tarkoitus ei olut pelästyttää, mun moka. Oli vaan vaikeeta nauttia juomasta, ku joku huokailee raskaasti ja näyttää kuin maansa myyneeltä."
Isosta koosta ja väkevästä äänestä huolimatta miehen sanat olivat leppoisen kepeät ja tämän hymy tuntui kumpuavan jostain todella syvältä - kuin suoraan sielusta asti. Kulumasta ja hiusten harmaantuneisuudesta miehen iäkkyys oli helppo huomata. Ollen yksi harvoista joka ikääntyi kunnioitettavasti, tämän tarkkaa ikää oli viakea arvioida. Mies myös näytti olevansa vielä voimissansa, omaten kehon josta suurin osa nuoristakin shinobeista voisi vain haaveilla.
"Onko jokin hätänä, vai missä mättää?"
Hämmentyneenä Shen mumisi jotain epäselvää, koettaen vakuuttaa kaiken olevan vallan mainiosti. Koettaen vastata miehen rehelliseen katseeseen, tyttö tunsi katseensa tapansa mukaan karttelevan sekuntia pidempää katse kontaktia.

Huomaten toisen jäykistyvän, Sanemoto hymyili itsekseen, hörpäten kuppinsa tyhjäksi tilatakseen lisää. Tilaten itselleen samantien koko pullon, mies tarjoutui maksamaan tytöllekin jos tämä haluaisi jotain. Saaden vastauskeksi jälleen epäselvää soperrusta, Sanemoto tilasi sakensa kyytipojaksi kupin teetä, jonka ojensi kangertelevalle kunoichin alulle.
"Ah, nyt alkaa maistuakin", Sanemoto lausahti tyytyväisenä otettuaan kulauksen litran pullostansa. "Ei mitään priimaa, mutta menettelee."
Naurahdettuaan tiskillä toimineen myyjän kommentille, selittäen tottuneensa Iwalaisten eri tavoilla valmistettuihin juomiin, Sanemoto vilkaisi sivusilmällä teensä kanssa kamppailevaa kunoichia. Tyttö oli kyllä pukeutunut kuin kuka tahansa sivili - Sanemoto oli jo aikaa sitten lakannut välittämästä nuorten logiikasta pukeutua, tämänkin tytön paidan omatssa kuvan paistetusta kananmunasta - mutta kokeilemattakin vanhuksen kokeneet silmät näkivät kuinka pakattu ja painava tämän vieressä oleva laukku oli. Kunait ja shurikenit olivat turhaa painolastia, ellei niille olisi käyttöä myöhemmin.
"Kuumalla pitäis välttää kylmiä, tai niin sanotaan, mutta ei kai pieni paha maailmanloppua tuo." Toisen vihdoinkin hörpätessä täästänsä, Sanemoto huomasi tilanteensa toistaa kysymyksensä, kunoichin omatessa nyt hyvän syyn toljottaa vaikkaa teetänsä, voidakseen vastata selvemmin: "Vaan mikäs nuorta neitiä painostaa näinkin leppoisana päivänä?"
Selvästi kerättyään rohkeutta, toinen lopulta vastasi kaiken olevan hyvin ja hänen vain huokaisseen joutuvansa lähtevän töihin, vaikka juuri nyt ei olisi yhtään haluttanut.
"Mm'm! Nyt olisi kyllä hieno lomapäivä. Hienoa, et nuoretkin osaa arvostaa kuluvaa hetkeä enemmän kuin tulevaa, taikka sitä iänikuista rahaa."
Kunoichin katsoessa kysyvästi, Sanemoto hymähti, tietäen kuulostavansa turhankin vanhalta. "Ei mitään erikosita. Tuli vain oma lapsi mieleen. Aikuinen miehenköriläs hän on jo ja varsinainen työnarkomaani. Ollut koko ikänsä. Aina tekemässä jotain: lukemassa, harjoittelemassa, tutkimassa, työssä... Velvollisuuden tunto on hyvä asia, mutta välillä pitäisi muistaa itseäänkin, vaikka sitten vähänkin."
"O... Ootko huolissas, et hän kuluttaa itseään liikaa?" Jäätyään hetkeksi muistojen pauloihin, Sanemoto ei meinannut kuulla tytön kysymystä.
"Huolissani? Tjaa'a, taidan itseasiassa olla", Sanemoto hymyili. "Synnynnäinen duracell pupu tuskin hyytyy matkansa varrella. Kyllähän sitä kuitnkin toivoo, että hän löytäisi elämälleen muutakin sisältöä kuin työn. Lapsenlapsetkaan ei olisi pahasta, vaikka isäänsä tullessa heitäkään tuskin näkisi kuin kerran vuodessa kesäloman aikaan."
Naurahtaen kuuluvasti Sanemoto pudisti päätään, tietäen unelmoivansa vain. Hänen ja hänen poikansa välit eivät olleet kovinkaan kummoiset. Hän tuskin näkisi lapsenlapsiaan, vaikka semmoisia joskus syntyisikin.
"Miten on: onko nuorella neidillä jo muita tulevaisuuden haaveita, kuin iän ikuinen työn ahertaminen? Varmaan turhan aikaista ajatella, kun työtkin vasta alussa, mutta toisaalta nykyään kaikki tuntuu kehittyvän niin nopeasti, ettei sitä ikinä tiedä."

"Empä mää... Mitä nyt haluaisin edes mieluisan työn löytää..." Hörpäten jälleen saadakseen edes jotain tekemistä käsilleen, joidenka olemassa olosta oli taas kerran turhankin tietoinen, Shenin tee hupeni ripeää tahtia. "Poikasi varmaan rakastaa työtään, kun kerra niin intohimoisesti ittensä siihe heittää?"
"Kyllä hän varmaan pohjimmiltaan sitä rakastaa", vanhus myönsi, vaikuttaen hivenen katkeralta asiasta. Tämän kasvoille levisi kuitenkin jälleen hymyilevä hänen jatkaessa: "Enemmän se on kuitenkin velvollisuudentunne, joka ei hellitä otettaan."
Ymmärtämättä toisen hymyilevan ironisesti, Shen ei saanut yhdistettyä vanhuksen sanoja ja ilmettä toisiinsa, minkä Sanemoto huomasi.
"Alunperin pikku M ei edes mennyt ninja-akatemiaan koulutukseen, kuten eivät menneet monet muutkaan pikkukylästä, missä perheeni kanssa silloin asuin", Sanemoto selitti. "Hiihtelin itse silloin työtehtävältä toiseen, olematta kotona koskaan viikkoa kauempaan yhteen putkeen. En ole varma mihin pituutta venähtänyt M lopulta olisi halunnut, mutta kaikki muuttui kohtalon oikusta, kun vuoresta luhistui osa ja kivivyöry hukutti koko kyläpahasen allensa."
"Poikani oli yksi harvoista selviytyneistä, koska ei ollut kylässä, vaan sen ulkopuolella tapahtuman aikana", Sanemoto jatkoi haikeaan sävyyn, tuntuen syyttävän itseään jatkosta: "Kiroten voimattomuuttaan M jätti kaiken taaksensa, suoritti akatemian lähes aikuis-iällä ja aloitti ennennäkemöttän värikkään taipaleensa shinobina, jopa koko Iwan historia lukuunotettuna."
"Hän siis kuitenki onnistu tavotteissaan?" Tuntien syyllisyyttä huonojen muistojen esille kaivamisesta, Shen koetti vaihtaa aihetta vähemmän vakavaan: "Tunnet oleva ylpeä kaikesta, mitä hän on saavuttanu?"
"Ylpeä? Kaiketi", Sanemoto murahti. "Legendaksi koettivat minua aikanaan nostaa, mutta M kohosi legendojen joukkoon korkeimman omakätisesti. Uurastaen armotta, hän ansaitsi paikkansa, uurastaaen sen jälkeen aina vain lisää ja lisää, kunnes jätti kaikki muut massiiviseen varjoonsa."
"Liekeissä roihuava sielu on kuitenkin vaarallinen kaksiteräisyydessään", Sanemoto jatkoi synkeään sävyyn. "Se ei anna käyttäjänsä levätä ja levoton sielu on altis monille haavereille ja houkutuksille. Oikeudentuntoisena pojan kloppini onnistui pysymään asettamallaan tiellä, mutta..." Kuin etsien sanoja, vanhus lopulta kysyi enemmän itseltään, kuin muilta: "Nauttiiko hän siitä? Tiestä jonka vain hän voi nähdä, jota vain hän voi kulkea ja näin ollen jonka määrän pähän vain hän voi päätyä?"
Tietämättä mitä sanoa, Shen päätyi juomaan teekuppinsa viimeiset pisarat kolmatta kertaa. Hiljaisuuden jatkuessa, kunoichi kuitenkin tuli vahingossa kysyneeksi ääneen: "Mutta eikö noin mahtavalla miehellä ole paljon ystäviä?"
Sanemoton katseen alla Shenin syke nousi jälleen rakettimaisesti, saaden tämän tahattomasti takertelemaan.
"Hän ei olisi päässyt sinne missä on ilman ystäviä", vanhus hymyili kysymykselle, äänessään uskomatonta lämpöä. "Ne ovat juuri nämä harvat ja valitut, joista hän ei ole päässyt edes yrittämällä eroon, jotka ovat pitäneet Iwan kiiltokuvan oikealla polulla."
"Paiskaamalla itsensä aina vain vaikeampiin tilanteisiin oman henkensä uhalla, hän on oppinut arvostamaan sitä, minkä itsekin huomasin liian myöhään."
Huomaten tyhjentäneen pullonsa, vanhus naurahti jälleen raikuvasti. Nousten ylös, arvellen joutuvansa lähtemään jatkamaan matkaansa, jotta saisi edes jonkinlaista edistystä aikaan, tämä tilasi vielä yhden pullon "matkaevääksi".
Kiittäen Sheniä vanhan miehen tarinoiden kuuntelemisesta, tämä kyykistyi kunoichin eteen, ollen kyykyssä juuri ja juuri kasvotusten penkillä istuvan tytön kanssa.
"Tekemällä välillä jotain mistä ei pidä, oppii arvostamaan pitämistään asioista entistä enemmän. Loppupeleissä se on suuresti asenne, joka ratkaisee, koska asenne päätyy värittämään valitsemiamme vaihtoehtoja". Hymyillen rohkaisevasti vnaha mies ojensi Shenille kuluneen, manga volumen kokoisen pehmeäkantisen kirjan. "Elämästä ei saa kiinni enemmän kuin on valmis ottamaan, mutta riippuu henkilöstä mikä riittää tyydyttämään."
Selvästi naurahtaen omille sanoillensa, mumisten saaneensa pahoja vaikutteitai omalta kakaraltaan, mies ripusti tilaamansa uuden pullon vyölenkkiinsä ja lähti.
Paikoillensa jäänyt Shen seurasi miehen poistumista, alkaen siten tutkia saamaansa kirjaa. Tykäten pehmeäkantisten taipuvuudesta, kunoichi sai ilokseen huomata päälystystyön olevan erinomaista. Etu- ja takakannessa ei ollut tekijää eikä teoksen nimeä. Avatessa syy paljastui, kirjan paljastuessa käsikopioksi. Nimestä päätellen kopio oli tehty Iwalaisessa temppelissä.
Nopealla selauksella lukujen nimet kuten "Sodankäynti", "Asemointi", "Heikkous ja vahvuus" ja "Yhdeksän muuttujaa" eivät olleet ollenkaan mitä Shen olisi olettanut. Osumatta kiinnsotuksen aiheisiin, kunoichin huomio kiinnittyi kuitenkin nopeasti ylimääräisiin merkintöihin. Sivujen päätekstit olivat selvän tyylliteltyjä, kirjan kopioineen munkin kuluttaessa aikaansa kaliografiaan. Shenillä oli hyvä käsiala, mutta munkin teksti oli parempaa kuin mihin painettaessakaan pystyttiin. Näiden lisäksi sivuilla oli kuitenkin merkintöjä hajanaisin väliajoin. Merkinnät olviat paljon karkeampia, mutta ne selvästi kunnioittivat alkuperäsitä tekstiä. Jotkut olivat alleviivauksia, lisämerkintöjä taikka parissa otteessa huomautuksia marginaaleissa, painottaen erikäännöksen merkityksiä. Viimeiset kymmenen sivua olivat kokonaan tämän karkeamman käsialan kirjoittamia. Osa niistä oli tiivistä, sanavalinnoista päätellen jostain muualta suoraan kopioitua tekstiä, loppujen ollessa mietteitä taikka tiivistelmiä jo olleista teksteitä.
Hämmentyneenä aiheesta, mutta kiehtoutuneena persoonallisesta tyylistä ja lisämerkinnöistä, Shen sujautti kirjan laukkuunsa, aikomuksena lukea sitä tehtäväänsä kuuluvan matkan aikana. Hoksaten, ettei ollut tullut kysyneeksi vanhan miehen nimeä, Shen suuntasi kylän porteille.

Tehtävällä Shen huomasi lukevansa saamaansa kirjaa ahnaasti. Ensi lukemalta se ei ollut tuntunut kovinkaan kummoiselta, omaten paljonkin itsestään selvyyksiä. Omaamatta muutakaan tekemsitä kunoichi pyöritti tekstejä mielessään, alkaen vähä vähältä lämmetä niille vähän enemmän. Lisämerkintöjän kirjoittajan tapaan Shen alkoi lukemaan sitä vähä vähältä osissa, pitäen sitä käöden ulottuvilla tarkastaakseen oliko muistanut ajattelemansa kohdan pilkulleen oikein. Merkinnöistä päätellen kirjan aikaisempi haltija, oli se sitten kirjan antanut vanha mies tai joku muu, oli tehnyt varsin samanlaisen u-käännöksen lukemisessa, välittämättömyydessä ja hurahtamisessa.
Tietämättä olisiko kirjan sisällöstä hänelle itselleen varsinasita hyötyä, kirjallisuudesta yleensäkin pitämä Shen opiskeli asiaa aikansa kuluksi. Omaksuessaan sisältöä vanhan miehen sanat alkoiva esiintyä uudessa valossa ja kunoichita alkoikin tuntua, että mitä tämä oli ajanut takaa - joskaan tietämättä miksi.
Eksyen vain kahdesti, tehtävä sujui kuten odotettua. Säätorni sai käärössä tilaamansa osat ja Shenin matka takaisin Konohaan sujui paljon helpommin, koska suuri kylä oli paljon helpompi löytää kuin yksi yksinäinen torni. Tavoistaan poiketen kunoichi ei kuitenkaan jäänyt kylään pitkäksi aikaa, vaan piipahdettuaan kotonansa ja Shumpin ostettua Shen suuntasi uudemman kerran Konohan toimistoon hakemaan uutta tehtävää vain päivä vanhan suorittamisen jälkeen.
Kagura
Hp: 62
Ch: 297
Nopeus: 21
Kamui
Hp: 50
Ch: 191
Nopeus: 9
Hideyoshi
Hp: 23
Ch: 91
Nopeus: 5
Nejisuke
Hp: 20
Ch: 40
Nopeus: 3
Mugen
Hp: 20
Ch: 48
Nopeus: 3

Palaa sivulle “Kylä”