Sivu 1/1

Suuri askel

Lähetetty: 16 Syys 2017, 10:50
Kirjoittaja sumufani
Kanki heräsi jälleen työpöytänsä äärestä paperi kasojen lomasta ja haukotteli makeasti venytellen. Hänen haavansa olivat umpeutuneet ja ei mitään ylimääräistä ollut tapahtunut.
Sen sijaan hän oli saanut erään tärkeältä kuullostavan kirjeen nimettömältä taholta ja käsi ala ei muistuttanut hänen onnekseen Ushiroa. Joku oli tulossa katsastamaan hänen perheensä, mistä lie kandinaatista olikaan kysymys.
Mutta silti hänellä oli ollut kädet täynnä töitä saada asiat järjestykseen ja Ryuuzaki oli alkanut opettaa parille muulle hänen perheensä jäsenille taijutsua. Osalle Kanki piti miekoilla sparrausta, että he olisivat tehokkaampia eikä mitään rupu sakkia. Nyt heidän yltään ei jyrättäisi niin helposti, sillä päivittäisen ohjelman mukaan jokainen jäsen tekisi 10 sparraus ottelua per päivä. Ilman henkilö vahinkoja tietenkin.

Kuitenkin ääni harjoitus tilasta sai hänen huomionsa ja Ryuuzakin ääni kuului melko selvästi hiljaista käytävää pitkin.
Hän ei saanut sanoista kuitenkaan aivan täysin selvää ja päätti suunnistaa sinne päin.
Päästessään lähemmäs hän alkoi erottaa ähinää, puhinaa ja puuskutusta sen päälle että silloin tällöin kuului kova huuto. Mitä ihmettä he tekivät siellä? Oliko tämä sopivaa hänen silmilleen?
''Hyvää huomenta pomo!''
Huudahdukset kaikuivat salissa kaikkien toivottaessa hänelle huomenet ja se sai melkein nuorukaisen korvat lukkoon.
''Huomenta huomenta. Mitä te teette?''
''Harjoitan heille kuristus otteita ja heittoja.''
''Tuollako?''
Kanki kysyi osoittaessaan suurehkon kokoista nukkea, mikä voisi olla pellolla variksen pelättimenä.
''Juuri sillä. On erittäin sitkeää tekoa ja kestää vallan hyvinkova kouraista käyttöä.''
Kanki nyökkäsi ymmärrysen merkiksi ja istutui maahan.
''Älkä minusta pitatko. Jatkakaa vain.''
Neljä muuta alaista olivat hieman hämillään, mutta Ryuuzaki silti sai heidät hiljalleen keskittymään käsillä olevaan otteeseen. Tosin heidän opettajansa esimerkkiä kukaan ei voinut seurata miehen tehdesä otteen hän samalla repi nuken pään mennessään. Siitä se ääni oli siis lähtenyt.
''Saanko minä kokeilla?''
''Pomo? Sinähän suosit miekkoja?''
''Uuden kokeileminen on aina jännittävää. Sitä paitsi tästä voi tulla hauskaakin.''
Ryuuzaki suostui ja antoi Kankille nuken. Sen paino oli melkein kaataa hänet nurin. Olihan hän huoneen lyhin ja kevein muihin miehiin verrattuna.
''Huh.. Ompa painava.''
Nuorukainen totesi itselleen ja alkoi ottamaan hyvää otetta nuken kädestä samalla sujauttaessaan jalkansa nuken jalkojen välistä. Hän heijasi nuken ylitseen keveän näköisesti ja mahtavan pamauksen myötä nuke oli kanveesissa.
Hiki valui nuorukaisen otsalta ja muut Ryuzakia lukuun ottamatta alkoivat koittamaan samaa.
''Ootkin täynnä yllätyksiä. Mistä moinen?''
''Ei sen väliä. Minulla kävi vain onni.''
''Anteeksi, että keskeytän. Saanko sparrata pomon kanssa?''
Hajizima oli miehen nimi sen Kanki muisti mutta taijutsun lisäksi hän ei muistanut mitä toinen osasi.
''Kyllä se minulle käy. Haen vain harjoitus miekan.''
Ryuuzaki katsoi tosin miestä murhaavasti, mutta Kankin suostuessa ei sanonut mitään. Hän ajoi muut seinän viereen samalla kun itse asettui tuomarin rooliin.
''Kaikki keinot sallittuja oikeiden aseiden ja tappoon suunattujen iskujen tekeminen pois lukien. Keskeytätte heti kun sanon.''
Kanki nyökkäsi heiluttaessaan asettaan ja Hajizima oli jo asettautunut valmiiksi. Toinen hengitti nopeasti ja jännitti jalkojaan. Heidän tuomarinsa antaessaan luvan aloittaa Hajizima räjähti lähtöön ja heitti ensimmäisen lyönnin kohden Kankin kasvoja.
Nuorukainen väisti melko kevyesti vain sukeltamalla iskun ali ja iski aseensa ponnen miehen palleaan. Toisin kuin hän oli odottanut vastustaja ei pudonnut alas päin vaan koitti tarttua häneen. Aivan yhtä nopeasti Kanki oli jo toisen ulottuvuuden ulkopuolella ja hän näki jo ärtymystä miehen kasvoilla. Mitähän mies koitti todistaa tällä tavoin itselleen?
Sitten se valkeni hänelle. Toinen ei vielä uskonut hänen olevan pomo, joten se asia pitäisi nyt saada todistettua. Eikä asiaa auttanut, että hän oli teini ikäinen mikä sai hänet huokaamaan.
''Sinä.. senkin.. pikku paskiainen.''
Hajizima huohotti ja lähti uuteen syöksyyn Kankia kohden. Päästyään Kankin isku etäisyydelle mies pysähtyi kuin seinään nähdessään Kankin kylmän ja murhaavan tuijotuksen ja nuorukaisen ottaessa askleen eteenpäin Hajizima otti yhden taaksepäin.
''Minun pitää kaiketi saada sinut uskomaan, että minä olen pomo.. Minä sanon ja sinä tottelet.''
Kanki syöksyi nopeasti miehen eteen ja toi hajoitus aseensa voimalla alas toisen niskan juureen. Oikealla miekalla hän ei olisi pysähtynyt siihen vaan saanut leikattua pitkälle rintakehään. Hajizima kaatui tajuttomana maahan ja Kanki kääntyi samalla pois päin salista.
''Tämä olkoon varoitus. Niiden on paras tottua, että minä johdan ketkä eivät sitä hyväksy. Mutta toivon että tämä ei toistu ja tulemme toimeen sen sijaan.''

Tuskin nuorukainen oli päässyt ovesta ulos, kun joku kiirehti hänen luokseen.
''Joku seurue saapui juuri kylään. Näyttää yakuzoilta..''
''Olkaa valpaita. Levitä sanaa.''
''Kyllä pomo.''

Hyvä kun alainen oli päässyt sisään ja kankin alkaessa suuntaamaan kohden kylää hän näkikin jo kyseiset vieraat.
Hyvissä vaatteissa vaikkakin ehkä hieman ohuet säätä ajatellen. Ilma oli tavallista kylmempi tänään taivaan ollessa pilvetön.
''Melko koruton vastaanotto. Onkohan teistä mihinkään.. Hae perheesi johtaja kakara.''
Mies puhui Kankille kuin hän olisi joku palvelija, mutta nuorukainen antoi asian olla.
''Olen kovin pahoillani. Luulin, että saavutte hieman myöhemmin. Mutta tulkaa toki sisälle lämpimään.''
Nuorukainen sanoi vitaten ovelle päin. Hän johti vieraansa ruoka saliin ja pian pöytä täyttyi ruuasta.
''Nyt tämä näyttääkin joltain. Mitä sä muuten siinä johtajan paikal istut?''
''Johto on siirtynyt minulle. Mutta ei anneta mokoman aiheen jäähdytää ruokaa.''
Mies kohautti olkiaan, kuin asia olisi ollut tuttua ja tunnin päästä he olivat kankin työhuoneessa keskustelemassa.
''Aikaisempi johtaja haki mukaan liittoumaan ja mä tulin kahtomaa millai sakki haluaa tulla mukaan. Meininki on parantunut viime näkemältä.''
''Kiitoksia. Teemme toki parhaamme, että hyväksytte meidät mukaan ja sen jälkeen haluamme luonnollisesti kantaa oman painomme.''
''Älä nyt.. Asia ei oo ihan näin simppeli. Normaalista poiketen saat etsiä kaksi tyyppiä ja tuoda ne tapaamiselle Tulenmaan Inoha nimisen kylän nurkilla sijaisevalle kartanolle. Saat kuvat ja kartan luonnollisesti.''
''Teemme tämän mitä nopeimmin.''
''Jää nähtäväksi. Mene Tulenmaahan ja ala etsiä.''

Mies poistui kertomatta sen enempää näistä kahdesta henkilöstä, mutta hän oli ainakin antanut Kankille suunnan, mihin lähteä etsimään.
Karttaa tutkittuaan ja mietittyään kanki päätti ottaa Fukun ja Ryuuzakin mukaansa, sillä nuo kaksi varmasti pysyisivät hänen mukanaan ja tottelisivat häntä. Ryuuzaki osaisi sanoa, kuka pyörittäisi perhettä hänen poissa olonsa aikana ja tekisi selväksi mitä kävisi jos häne ei ollut tyytyväinen tuloksiin.
Ryuuzaki astui sisään juuri sopivasti, sillä nuorukainen olisi juuri lähtenyt etsimään häntä.
''Hyvä, kun tulit Ryuuzaki. Hae Fuku. Meillä on tehtävää ja kiireellinen aika taulu.''
''Minne me mennään?''
''Tulen maahan.''
Ryuuzaki nyökkäsi ja syöksyi etsimään Fukua. Kanki alkoi sovittaa miekkoja vyölleen ja laittoi paksusta kankaasta tehdyn matkaviitan ylleen, mikä peitti hänen arsenaalinsa allen.
Nuorukainen alkoi suunnistaa ulos ja pian hän kuuli askelia takanaan. Pitkä ja ylvään näköinen Ryuuzaki ja valmiina iloisena oleva Fuku.
Heillä olisi paljon työtä edessään ja pitkä matka taitettavana.