Uusi aamu

Roudan maa on pieni valtion Kumogakuren ja Kuumien lähteiden maan välissä.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Uusi aamu

Viesti: # 5244Viesti sumufani »

Hetken ollessaan jo valmiina hyökkäämään viimeisen talon kimmppuun Kanki huomasi joutuvansa joustamaan jaloillaan linnun äkillisen käännöksen johdosta.
Kääntäessään päänsä uuteen suuntaan hän kuuli räjähdyksen, mikä kieli hänen menettänen pienen hetken jonka aikana Kamui oli jo paikalistanut vihollisen.
''Onhan se toki ikävää, kun ne koittaa paeta ja jättää alaisensa kuolemaan puolestaan. Sinänsä viisas stragetinen päätös, mutta turha se oli.''
Miekkamies sanoi ystävälleen ja laittoi miekkansa takaisin huotraansa. Kamuin mutistessa ymmärryksensä miksei Ushiro ollut lyönyt vetoa miehen puolesta huvitti nuorukaista.
''Mikäli tajusin hän vain avittaa sitä, joka nousee voittajaksi ja sitä tässä selvitellään.''
Nuorukainen mutisi nopeasti katsoessaan tuota kylänsä turmelijaa. Mies oli ylipainoinen, tatuoitu päästä varpaisiin kuvilla, jotka olivat myös venyneet melkein tunnistamattomiksi mutta miehen kädet olivat lihaksikkaat ja jalat. Melkein liiankin paljon, joten Kanki päätteli miehen edelleen harjoittelevan aseen kanssa melkein yhtä useasti kuin hän. Miekkamies astui alas linnultaan hymy kasvoillaan ja itsevarmalla asenteella ja olemuksella toisin kuin pomolla, joka edelleen kasasi itseään ajatellen kuumeisesti oliko tässä se piru, joka oli vienyt hänen yö unensa.
Kamuin todetessa, että näyttämö oli hänen Kanki nosti toisen kätensä ilmaan katsomatta toveriaan joka lensi kauemmas tästä viimeisestä näyttämöstä. Nyt pitäisi rikkoa tämä epämukava hiljaisuus kuusikon välillä ja Kanki huomasi pitävän edelleen Ushiron kaltaista hymyä kasvoillaan. Hieman henkeä vetäen aurinko nousi taivaalle valaisten kylää ja Kanki katsoi tuota johtaja hahmoa silmiin.
''Hyvää huomenta. Toivottavasti yönne oli mieluisa.''
Nuorukainen toivotti saaden hieman paheksuvia katseita kaikilta heiltä.
''EN tiedä, mitä hyvää tässä voisi olla. Luulin että teimme varsin selväksi, että sinua ei kaivata täällä.''
Mies vastasi yllättävän matalalla ja tyynellä äänellä saaden nyökkäyksiä miehiltään.
''Niinhän te teitte. Mutta silti tässä olen tuhottuani alaiseni kanssa turvatalonne, mistä varmasti olette tietoisia ja kiitos Ushirolta saadun avustuksen olemme tässä nyt.''
Kankin sanat olivat tyyniä ja rauhallisia, mutta silti ne saivat johtajan järkkymään ja miettimään kuumeisesti.
''Minä voisin aivan helposti jatkaa lumen värjäystä punaisella, mutta aivan yhtälailla kuin mitä haluan suojella kyläläisiä haluan myös teidän parastanne yakuzat. Minä uskon, että pystymme yhdessä eloon.''
Kankin sanat saivat muut miehet nauramaan paitsi yhden, mikä oli Kankista hyvä. Hänen pitäisi vain jatkaa.
''En usko sanojasi hetkeäkään. Me olemme rikollisia.''
''Entä sitten? Minäkin olen rikollinen teidän silmissäne enkös olekkin? Mutta silti uskon että voimme saavuttaa tason, missä kylä hyötyisi ja kukoistaisi toisin kuin kuihtuisi tyhmyydesn ja ahneuden takia.''
Tällä kertaa useampi yakuza näytti miettivältä ja johtaja itsessään tunsi myös olevansa ahtaalla.
''Joten minun pitäisi vain antaa anteeksi se, että olet murhannut tovereitamme mokoman aatteen takia? Vain saadaksesi minut tähän näkösälle?''
Kanki nyökkäsi hyväksyvästi ja katsoi lempeyttä silmissään miehen alaisia, jotka nyt tuijottivat häntä syvästi miettien mihin tilanne menisi. Hän tarkoittaisi muutosta heille nykyisen johtajan sen sijaan tarkoittaessa muuttoa uudelle alueelle ennemmin tai myöhemmin.
''Minä muistan katsellessani teitä lapsena pelkoa sielussani ja kunnioitusta. Haluatteko noiden päivien olevan kuin muisto?''
Kanki sanoi katsoen suoraan mieheen, joka oli vaipunut mietteisiinsä ensimmäisenä.
''Vai hyväksyttekö te tämän pakenemisen, jonka sai aikaan 15 kesäinen poika?''
Kanki sanoi saaden muut miehet katsomaan johtajaansa pettyneinä. Halusivat tai eivät Kanki puhui asiaa ja mies oli paennut kuin sen sijaan olisi kohdannut hänet asiansa selvittääkseen ja hakeakseen kostoa menetettyjen perheen jäsenien takia.
''Poika on oikeassa pomo. Miten sinä aiot selittää tämän häpeän?''
Tällä miehellä oli mukava ääni vaikka ulkonäkö melkein herätti pelkoa. Kalju mies hihattomassa paidassa ja kevyissä vaatteissa. Arpiset ja lihaksikkaat käsivarret ja hansikkaat tehostamassa lyöntejä. Lähitaistelija siis ja Kanki oli iloinen sisäisesti, että tuo mies nyt ahdisti johtajaa hänen lisäkseen.
''Minä olin aikeissa hakea lisää joukkoja..''
Johtaja oli aikeissa jatkaa, mutta lähitaistelija keskeytti hänet.
''YHTÄ LASTA VASTAAN!!?''
Mies jyrähti ja Kanki tunsi selkärangassaan kihelmöintiä mikä miellytti häntä. Jännitys ajatuksesta, että sai tuon miehen toivottavasti alaisekseen.
''Minä melkein toivoisin, että tuo lapsi tappaa sinut.''
Mies jatkoi ja lähti suuntaamaan talolle päin Kankin ohi.
''Ole hyvä ja odota. Toivoisin tälle olevan todistajia ja uskon seuraavan agendan kiinnostavan sinua.''
Kanki sanoi hymyillen saaden miehen pysähtymään niille sijoilleen hänen viereensä. Mies oli melkein kaksi pään mittaa häntä pidempi.
''Odotan vain hetken.''
Mies vastasi jurosti ja johtaja näytti kutistuneen melkoisesti. Kanki ei tiennyt, miten se olisi ollut mahdollista, mutta siltä vaikutti.
''Seuraava aiheeni, mistä haluan keskustella koskee nimen omaisesti tämän joukon johtajuutta.''
Lähitaistelija käänsi päänsä selvästi Kankin suuntaan uskomatta aluksi korviaan. Johtaja sen sijaan näytti suuttuvan asiasta, mistä Kanki jo vihjaisi.
''Sinulla ei ole oikeutta!''
''Syrjäyttää sinua? Niin sanottua heikkoa johtajaa?''
Hetken oli hiljaista , mutta lähitaistelija, joka oli miekkamiehen vieressä kumartui hieman katsomaan Kankia suoraan silmiin.
''Mitä sinä tiedät yakuzojen johtamisesta? Tiedätkö miten julma alamaailma on?''
''Tiedän enemmän joukkojen johtamisesta, kuin hän enkä välitä keitä he ovat kunhan tottelevat. Toisekseen minä pystyn olemaan aivan yhtä julma mitä ihmiset olevat minulle. Nytkin hyvää hyvyyttäni keskustelen teidän kanssanne ihmisinä eikä rikollisina.''
Mies mietti hetken aikaa, mutta se oli totta että Kanki oli yhden alaisen kanssa kääntänyt kylän tilanteen melkein ylösalaisin ja tullut puhumaan heille päättääkseen asian säästäen heidät muut.
''Entä jos tämä ei suju niin kuin toivot ja sinua ei hyväksytä johtoon?''
''Sitten minun täytyy hyväksyä, että te ette halua tämän kylän parasta ja tapan teidät kylmä verisesti.''
Lähitaistelija purskahti nauruun ja laski kätensä Kankin olkapäälle.
''Sinulla on onnea sillä minä ainakin asetun alaisuuteesi pomo.''
Hetkeski tähän keskusteluun uppoutuneena Kanki kääntyi katsomaan tuota johtajaa hymyssä suin.
''Joten luovutatko paikkasi minulle hyvällä ja viillät mahasi auki pelastaaksesi kunniasi rippeet vai iskenskö pääsi harteilasi kuin kapisen koiran?''
Kanki kysyi mieheltä ja loputkin vartijoista olivat siirtyneet Kankin puolelle.
''Minun nimeni on muuten Ryuuzaki.''
Lähitaistelija esittäytyi Kankille nopeasti ja Kanki nyökkäsi ymmäryksen merkkinä.
Entinen johtaja vain oli polvillaan maassa ja mietti selvästi mitä tässä tekisi.
''Säilytä kunniasi rippeet''
Yksi mies tokaisi vihaisena, minkä Kanki antoi nyt mennä sillä hän haluaisi nukkumaan itsekkin.
Pienen iäisyydeltä tuntuneen hetken jälkeen Kanki veti kodachinsa esiin selvästi aikeinaan tehdä odotuksesta lopun auttamalla entisen johtajan seuraavaan maailmaan, mutta Ryuuzaki laski kätensä hänen olkapäälleen.
''Anna minä teen sen. Minä olen palvellut häntä pisimpään.''
Kanki katsoi miestä hieman yllättyneenä, sillä hän oli ensimmäisenä liittynyt hänen puolelleen.
''Oletko aivan varma tästä?''
Kanki sanoi ojentaen kodachinsa miehelle. Kanki oli näkevinään hetken epäröinnin, kun mies tartttui suurella kädellään miekan kahvaan ja kävellessään ystävänsä luo.
Kanki hetken ajan jo mietti mitä tuo mies oli tehnyt menettäessään noin hyvän ystävän saati luotettavan alaisen. Miekan terä viuhahti hiljaisuudessa alaspäin yhden ainoan tömähdyksen saattelemana ja nuori miekkamies käveli lähitaistelijan viereen.
''Mennään kaikki lepäämään. Yö on ollut pitkä meille kaikille ja iltapäivällä minä esittäydyn jäljellä olevalle perheelle. Varmasti menetämme muutamia mutta aion saada lisää jäseniä perheeseemme.''
Ryuuzaki nyökkäsi ja yhdessä viisikko suuntasi takaisin ylelliselle talolle.

Iltapäivä koitti varsin nopeasti eikä Kanki ollut juurikaan saanut unta meditoituaan koko yön tapahtumia ja aamun, mikä oli varsinainen työmaa. Joku käveli käytävällä ja veti oven hitaasti sivuun.
''Kanki... Siis pomo. Sinun sietäisi tulla jo sillä tapaaminen alkaa hetken päästä.''
Tulija oli Ryuuzaki ja Kanki puhalsi kynttilät sammuksiin yhden kerrallaan.
''Kiitos Ryuuzaki. Lähdetään siis.''
Mies oli edelleen hieman apeana, mutta nousi kävelemään nuorukaisen taa.
''Hermostuttaako?''
Mies kysyi hiljaa nähtyään Kan kin kasvoilla olevan miettivän ilmeen.
''Mietin vain hyväksytäänkö minut johtoon. Minulla on jo sinut takanani muutamien muiden mukana, mutta entäs ne loput.''
Ryuuzaki naurahti kuuluvasti ja iski kevyesti Kankin olkapäätä.
Kanki parahti, sillä se oli se haavoittunut olkapää ja sai Ryuuzakin selvästi huolestumaan.
''Ehkä hoidetaan tää jonain muuna päivänä?''
Kanki joutui kasaamaan itsensä lattialta, sillä kipu oli ollut varsin kova ja tuntui sykkivänä muistutuksena vieläkin.
''Ei. Mitä nopeammin tämän saa alta sen parempi sillä perhe ilman johtajaa ei voi toimia.''
Nuorukainen sanoi vääntäytyen jaloilleen hieman irvistäen.
Hetken käveltyään kaksikko saapui saliin ja nuorukainen käveli itsevarmasti pöydän päätyyn johtajan paikalle Ryuuzakin istuessa hänen taakseen. Pöydän ääressä oli hälinää, mitä nyt Kanki osasi odottaa ja rauhassa alkoi muotoilla mitä sanoisi.
Ryuuzaki sen sijaan viittoi kaikki olemaan hiljaa sen hetken.
''Hyvää iltapäivää. Olen uusi johtajanne edellisen johdon osoitettua epäpätevyyttä ja huonoa arviointi kykyä.''
Lisää hälinää pöydän ääressä, joista tosin muutama oli myönteiseen sävyyn, mutta vastustusta oli vielä enemmälti.
''Missä Yasharimaru on?''
''Kuollut ja kuopattu.''
Ryuuzaki sanoi vakavalla äänellä mulkaisten halveeravia ääniä.
''Kiitos Ryuuzaki. Minä jatkan. Kuten Ryuuzaki sanoi minä tulin keskustelemaan hänen kanssaan aikaisin viime aamuna, mutta kuten jo pystyin arvelemaan hän oli suunnitellut perääntymisen valmiiksi. Onko se johtajan arvolle sopivaa paeta nuorta miestä?''
Hiljaisuus laskeutui pöydän ääreen Kankin sanojessa upotessa näihin yakuzoihin
''Joten loppu tulos on tässä. Minä haluan kaikkien kyläläisten parasta, mihin te myös sisällytte ja olen varma että saamme teille taas kunnioituusta minkä olette ansainneet.''
Vaikka Kankin oli myönnettävä, että tämä ei ollut hänen parhaita puheitaan se tuntui ihmeen kaupalla uppoavan miehiin. Jotka varsin nopeasti kaivoivat juomat esille.
''Juo pomo. Niin sinulla on meidän tukemme hamaan loppuun, mikäli sen ansaitset.''
Ryuuzaki sanoi virne kasvoillaan.
''Sinä puhit heidät jo tähän, etkö puhunutkin?''
''Sen minä tein. Sie pääset helpomalla.''
''Halusin suoriutua yksin.''
''Kyllä sillekkin tulee aika aika nopeasti tän jälkee kun meet siivoo Yasharimarun jälkiä paperi sodan puolelle. Ja tuntuu ehtä joku perhe kurkkii meiän nurkille.''
''Kunpa kurkkisikin ja tulisivat vaikka riehumaan niin saadaa hyvää harjoitusta koko perheelle.''
Kanki sanoi juodessaan kaadettuun laakeaan juoma astiaan kirkkaan nesteen nopeasti pois. Tästä se työ alkaisi ja pitkä tie olisi edessä.

Palaa sivulle “Roudan maa”