Päätös

[LordVonKwaak]

"Mites oot aatellut hoitaa nää yakuzalaiset, jahka niiden pomo päästetään päiviltä?" Kamui kysyi, rikkoen lyhyen hiljaisuuden joka oli laskeutunut lintujen selässä matkavan kaksikon välille. "Jo nyt on jätetty jälkeen paljon ruumiita, mut se ei oo ainoa keino, kuten Rotannaama näytti."
Iwalainen oli tavalliseen tapaansa hyvätuulisen näköinen ja kaukana vakavasta, vaikka tämän sanat painoa kantoivatkin. Kaksikosta kumpainenkaan ei ollut erityisen puheliasta sorttia, varsinkaan ajatuksistaan, mikä ei ihme kyllä vielä ollut aiheuttanut vaikeuksia. Kenties kakskko oli tapeeksi samanlaisia ymmärtääkseen toistensa liikkeistä enemmän kuin sanoista.

[sumufani]

Kanki ja Kamui olivat jättäneet edellisen taistelu kenttänsä taakseen ja hetken nuorukainen oli ehtinyt istua ja saada mieleensä taas järjestys. Toverinsa esittämä kysymys tulikin aiheelliseksi, sillä miekkamies itsekkin puntaroi mihin vaihtoehton hän tulisi tässä lopulta päätymään.
Ushiron maininta sai Kankin kyllä ajattelemaan, että diplomatia olisi vaihtoehto ellei nuorukainen olisi elänyt täällä koko nuorta ikäänsä.
''On se totta, että diplomatia on vaihtoehto.''
Kanki sanoi äänessään tyyneyttä, mistä hän oli tyytyväinen saatuaan vihansa taas hillintään.
''Mutta olet varmasti huomannut, missä kunnossa kyläni on heidän ja varsinkin hänen takiaan. Hän olisi voinut tehdä monta hyvääkin päätöstä korjatakseen asioita täällä, mutta joka mutka on vienyt asioita huonompaan.''
Äänessä oli huomattavissa selvää surua, sillä nuorukainen välitti tästä kylästä ja sen asukkaista melkoisen paljon vaikka hän ei olisi sopiva sen johtoon nuoren ikänsä takia.
''Joten minä joko saan yakuzojen hyväksynnän ketkä ovat hengissä ja he siirtyvät alaisuuteeni. Tai minä vastustusta kohdatessani yksinkertaisesti tuhoan tämän yakuza perheen rakentaakseni sen uudelleen.''
Kanki päätti puheensa aatoksistaan tietäen asioiden olevan hankalampia, mitä niiden sanominen ja suunnittelu oli. Kenties hän saattaisi saada Ushirolta jokusen miehen käyttöönsä siksi aikaa, kunnes saisi perheen kasaan, kun hän tapaisi moisen rotan uudelleen.
''Ushirosta puheen ollen. Mitä ajattelet miekkosesta kun hän keskittyi pääosin minuun? Mielestäni mies myi ja pesi osansa tästä perheestä, mutta mistä syystä?''
Kanki heitti kysymyksen ja avasi silmänsä saatuaan meditointinsa loppuun ollen jälleen rauhallinen ja ystävällinen itsensä.

[LordVonKwaak]

Kuunnellessaan Kankia Kamuin ajatukset alkoivat kulkea selkeämpää rataa. Roudan maalaisesta poiketen Iwalainen oli saanut täyttävän koulutuksen ja olikin jo pariin otteeseen meinannut ehdottaa Kankille toimintasuunnitelmaa, joka perustuisi toimiviksi todettuihin oppeihin. Kamui oli kuitenkin pysynyt hiljaa. Ensin nuorukainen oli luullut sen johtuvan shinobien vaalimasta salaisuuksien pitämisestä. Nyt hän ymmärsi paremmin.
Kankin julistaessa pistävänsä yakuzat ruotuun, elävänä tai kuolleina, Kamui huomaamattaan nyökkäsi hyväksyvästi.
"Sen kaltasilla miehillä on yleensä monenlaiset syyt tehdä mitä tekevät", Kamui vastasi kysymykseen Ushirosta, kuulostaen ristiriitaisen huolettomalta jatkaessaan: "Mut kaiketi aikoo käyttää sua päästäkseen eroon nykyisestä johdosta. Liittyy joka tapauksessa voittajan riveihin, joten pitänee tätä testinä. Onnistut tai et, nykyinen johto on tuhoontuomittu. Onnistuessa aikooko Ushiro käyttää sua nukkena vai syrjäyttää samantien, on enemmänkin se kysymys."
Vaikka nuorukainen ei miestä lukea osannutkaan - tunne, joka oli tullut tutuksi eliittiin kuuluvalle, tämän joutuessa tekemisiin toisten eliittien kanssa - oli Ushiro tekstikirja esimerkki vaarallisesta ja epäluotettavasta pelinappulasta, jonka potenttiaali oli lähes korvaamattoman suuri. Jos tehtävä olisi ollut soluttautua Roudan maan yakuzaan, Ushiro olisi tutkimuskohde numero yksi. Tehtävä ei kuitenkaan ollut Kamuin. Iwalaisen oli vaikea päättää omaa osuuttaan tehtävän viimeisessä vaiheessa.
"Mitäs itte olet Ushiron varalle suunnitellut?"

[sumufani]

Huomatessaan ystävänsä nyökkäävän ideoileen yakuzojen suhteen Kanki sai lisää itsevarmuutta. Ushirosta aloittaessaan Kamui syventyi selvästi ajatuksiinsa.
''Onhan se totta, että hän melkovarmasti aikoo käyttää minua edukseen. Mutta niin kauan kuin saan tietoja tarvitsemistani suunnista ja kiinnostukseni kohteista koitan parhaani mukaan leikkiä niin kuin ukko haluaa. Mikäli olen ymmärtänyt mikään mitä teen ei voida liittää häneen.''
Kanki sanoi toverinsa lopetettua. Hän antaisi vaikuttaa, että tanssi Ushiron pillin mukaan vaan sitä hän ei aikoisi loputtomiin tehdä.
''Kun istuin siinä sen kuvottavan naaman edessä en voinut olla ajattelematta, mitä toinen osasi ja miksi hän oli siinä. Hän ei nimittäin vaikuttanut perus pulliaiselta.''
Nuorukainen sanoi istuessa kaikessa rauhassa linnun selässä, jotka Kamui oli heille luonut ties miten monetta kertaa tämän pitkän yön aikana. Toine oli osoittanut tukevansa häntä tämän kanssa hyvin paljon.
''Hetksen verran toiseen asiaan. Miten voin korvata tämän apusi?''
Kanki kysyi vakavan oloisena, sillä tämän luokan apu ja tuki hänen pitäisi korvata jollain lailla ystävälleen. Eikä hän tulisi ohittamaan tätä pelkällä olankohautuksella sanoi Kamui mitä sanoi. Vaikka taasen miekkamiehen aatokset Ushiroon. Mitä toinen halusi hänestä ja mitkä olivat toisen suunnitelmat pitkällä tähtäimellä. Ne hän haluaisi tietää, jotta pystyisi tekemään suunnitelmia toista varten. Kylä vaikutti kaukaiselta sillä he alkoivat olla sen melko laitamilla ja kauempana siinsi tienoon hienoin talo. Toisin sanoen uusin ja ehjin, jonka katto melko varmasti kestäisi lumen painon.

[LordVonKwaak]

Kankin Ushirosta huolehtivat sanat rauhoittivat Iwalaisen mieltä. Rotannaamainen mies sattoi olla mestari lajissaan, muttei ainoa ja lajeja oli monia. Saattaisi olla hyvinkin mielenkiintoista seurattavaa katsoa kumpi viimekädessä tulee kumman käyttämäksi, mutta sitä tuskin Iwalainen itse olisi näkemässä.
"Tällä hetkellä, enemmän tai vähemmän, käytin vain tilaisuutta päästä terästämään taitojani käytännön saralla", Kamui vastasi toisen esittäessä kysymyksen siitä, mitä Iwalainen haluaisi palkinnoksi. Tapansa mukaan vastaus oli rehellisen mitäänsanomaton, Kamuin toimiessa enemmän kuin vähemmän hetkessä, kuin suurten suunnitelmien toteuttajana: "Sen pääsin jo tekemäänkin, joten tällä saraa taidat jäädä palveluksen velkaa."
Tuulen yltyessä tuulahdukseksi Iwalainen piti tauon, ettei joutuisi huutamaan, hymyillen tuulen laannuttua tarpeeksi: "Riippuen mitä saat täällä aikaan, saatan lunastaa pelvelukseni informaationa, kun sen aika koittaa."
Lintujen äkillisestä hidastamisesta Kanki osaisi jo arvata Kamuin kaivavan omalaatuisen kaukoputkensa, joka Iwassa tunnetaan nimellä etäisyysmittari. Peittäen vain toisen silmän, laite oli kuin luotu ilmataistelun taitajille - alalle, jonka Kamui toden teolla osasi.
Kamui oli hidastanut vauhtia kaksikon alkaessa lähestyä kohdetta. Ei niinkään viimeistä salapiiloa, kuten Kamui oli arvellut. Kohdetta kuitenkin. Hidastamalla kaksikko sulautui paremmin taivaanrantaan, vihollisen katseilta tietämättömiin, antaen samalla molemmille vielä viimeisiä kallisarvoisia hetkiä levätä.
"Jaa'a, näyttää siltä, et alkaa olla viimeisen repäisyn aika", nostaen etäisyysmittarin paikoiltaan, Kamui sujautti aparaatin takaisin taskuun. Laite oli vankkaa tekoa, vaan aivan muusta syystä liian kallisarvoinen joutuakseen edes teoreettiseen vaaraan. Olihan se edesmenneen professorin taidonnäyte, joka oli ainoa tavara jonka Kamui oli saanut etukäteiseksi perinnöksi isältänsä. "Valmis kohtaamaan mitä ikinä tuleman pitää?"
Kysymys tuntui turhalta, koska Kamui tiesi vastauksen. Kanki ei olisi ikinä päässyt edes näin pitkälle, jos hänen vakaumuksensa ei kestäisi maailman sille esittämiä haasteita yksi toisensa perään. Jostain syystä Iwalainen ei silti voinut välttyä kysymästä. Lyhyen ajan sisään kaksikko oli ehtinyt kokea paljon. Luottamuksesta huolimatta kumpuava huoli oli Iwalaiselle uusi kokemus, tämän toimiessa ensimmäistä kertaa ryhmässä jonkun kanssa, jota voisi jopa ystäväksi kutsua.

[sumufani]

Tuulen yltyessä keske heidän keskustelun molemmat hiljenivät, jotta huudot eivät paljastasi heitä. Puhuri tyyntyi yhtä nopeasti, kuin oli yltynytkin ja Kamui jatkoi siitä mihin oli jäänytkin. Kanki oli tyytyväinen jäädessään vain palveluksen velkaa ystävälleen ja selviäisi myöhemmin, miten toinen sen päättäisi lunastaa. Linnut hidastivat ja Kamui oletettavasti kaivaisi sen härpäkkeensä... Mikähän se nyt oli nimeltään? Hetken pohdiskulun jälkeen Kanki sai nimen mieleensä. Etäisyysmittari.
''Oletko pettynyt, kun viimeinen stoppi on vain tienoon fiinein lukaali?''
Miekkamies kysyi kasvoillaan leveä hymy, sillä hänellä oli jo aatos, mikä tuosta lukaalista olisi tulossa. Nuorukainen oli varsin rentona linnun selässä ja selkänsä takana oli muutama savuava yakuzan talo, mikä vain nosti hänen mieli alaansa entisestään. Hän oli saavuttanut yhdessä yössä enemmän, mitä oli edes uskaltanut kuvitellakaan pienessä päässään. Ystävän kysyessä olisiko hän valmis Kanki nousi seisomaan pyöritellen hieman olkapäitään saadakseen niitä hieman rennommiksi sillä, jos hänellä kävisi tuuri pomo olisi yksin juuri nyt ja varsin helppo kohden hänelle. Kuitenkin hänen päässään raksutti ajatus syistä, miksi Kamui oli kysynyt oliko hän valmis.
''Olenhan minä. Tämä on pian menneen talven lumia. Uusi lumi sataa maan päälle tuoden kaivatun vapauden mielelle ja ilon keholle.''
Kanki sanoi upoten toviksi isänsä lempi sanontaan. Niitä oli monta sillä hänen isänsä oli pitänyt moisista ja nuorukaisen ilmeessä välähti surua, joka katosi melkein välittömästi miekkamiehen todetessa sen oleva häiritsevä ajatus juuri nyt.
Talo läheni uhkaavasti vaikka linnut lensivätkin hiljaa ja Kankin silmissä se kasvoi kokoa vuoren lailla. Tuo viimeinen este ylitettäväksi, jonka jälkeen yakuzoita ei joko olisi tai hän olisi perheen johtaja. Kummin vain tämä aamun koitto olisi käänne kohta monella tapaa hänen kylänsä kannalta.
Nuorukainen veti katanansa esiin valmiiksi vaikka he eivät välttämättä hetkeen laskeutuisi.

[LordVonKwaak]

Talon lähestyessä Kanki veti miekkansa valmiiksi esille. Hymyillen hetken todellista, vähän kömpelöä hymyään, Kamui nyökkäsi.
Samassa linnut kaartoivat talosta sivuun, vaikka kaksikko oli aivan maalinsa lieppeillä. Hetken aikaa kaksikko liisi talosta sivulle. Ennen kuin Kanki ehtisi kysyä, Kamui lähetti matkaan neljä pienempää lintua. Nelisiipiset pikkulinnut olivat kaksikkoa kantavia lintuja paljon nopeampia, syöksyen metsän siimekseen.
"Mie niin vihaan ku ne yrittää karata", Kamui mumisi tuskin kuuluvasti, ennen kuin ilmaa halkoi räjähdys. Puunsäleet täyttivät ilman, kunnes laskeutuessaan paljastivat lintujen räjäyttäneen metsään pienen aukea - jonka keskellä neljä shinobia oli asettunut viidennen ympärille suojaksi. "Perääntyminen ja pakeneminen on kaks eri asiaa..."
Viisikon silmissä mets äräjähti näiden ympäriltä ja juuri kun savu oli laskeutunut, Kanki ja Kamui laskeutuivat näiden eteen, katkaisten pakoreitin. Yakuzan johtajan hermot olivat pettäneet tämän kuultua uutiset menetetyistä turvataloista ja tämä oli jakanut käsillä olevat joukkonsa. Uskollisimmat olivat jääneet taloon yllättävään tunkeutujat, muiden turvatessa johtajansa selustan tämän aikoessa paeta hakemaan lisää joukkoja, jos vain suinkin mahdollista. Kuivunut ja rehevöittynyt oja metsässä oli oivallinen pakokanava - tai olisi ollut, jos vastassa olisi ollut yakuzan normaalisti kohtaamia vastusajia.
"Alan ymmärtää miks Ushiro ei lyönyt vetoa ton puolesta", Kamui mumisi Kankille nähtyään yakuzojen johtajan hämmentyneen ilmeen. Mies näytti kuntonsa menettäneeltä taistelijalta, joka kenties joskus oli ollut jotain, vaan ei enään.
Kankin astuttua linnun selästä, Kamui naulitsi katseensa johtajaan ja tätä ympäröivään nelikkoon. Hymähtäen Kamui lintujensa kanssa nostatti äkkiä korkeutta, nousten korkealle puiden latvojen yläpuolelle.
"Näyttämä on nyt sun", Kamui lausahti tarpeeksi kuuluvasti, että Kanki varmasti kuulisi. "Mut sen sä varmaan tiesitkin jo."
Lähtiessään liitämään pois taisteluareenalta, Kamui oli varma, että Kanki ymmärtäisi toverinsa ajatuksenjuoksun. Niin kauan kuin Iwalainen oli paikalla, Kanki ei voisi nousta Yakuzojen silmissä johtavaksi hahmoksi. Vain näyttämällä olevansa johtaja ainesta, parempaa kuin nykyinen, Kanki voisi päästä tavoittelemallensa tielle. Kaikki riippuisi miekkamiehen seuraavasta siirrosta.
'Joko hän vakuuttaa yakuzat kyvyistään, tai Ushiro syö hänet aamiaiseksi', Kamui tuumasi, ennen katoamistaan taivaanrantaan. 'Joka tapauksessa tämä taistelu on hänen...'
Iwalainen tunsi polttavaa halua toivoa Kankille onnea, mutta ei tuntenut sitä tarpeelliseksi. Onni ei ollut kaksikon puolella ja tuskin tulisi koskaan olemaankaan. Kamuin oli kuitenkin vakuuttunut, etteivät he sitä tarvitsisikaan: pärjätkööt taidottomat onnella. He olisivat toista maata.