Uusi aseistus (C harkka)

Roudan maa on pieni valtion Kumogakuren ja Kuumien lähteiden maan välissä.
sumufani
Rokubi
Rokubi
Viestit: 949
Liittynyt: 31 Heinä 2015, 15:44

Uusi aseistus (C harkka)

Viesti: # 2954Viesti sumufani »

Kanki heräsi huoneestaan, mutta ei vielä noussut ylös. Häntä ei väsytänyt eikä myöskään huvittanut nousta ylös. Lopulta huokaisten Kanki nousi ylös ja pukeutui lämpimästi. Hänen pitäisi käydä ostamassa ruokaa ja mahdollisesti uusi ase tai haarniskan pala. Nuorukainen ei ollut vielä päättänyt kumpi. Vai pitäisikö opetella uusi tekniikka tänään. Niin monia vaihtoehtoja, että Kanki ei osannut valita, mitä hän tekisi. Uusi tekniikka kiehtoi paljon ja hän lykkäsi kaupoille menoa. Sen sijaan Kanki alkoi tutukia kirjoja löytääkseen sen uuden tekniikan, joka olisi tarpeeksi kiinnostava ja sopiva hänelle. Tsuisen kuullosti hyvältä Kankin mielestä ja vaikutti mielenkiintoiselta. Nuorukainen alkoi samantien kasata harjoitus nukkeja huoneeseen ja otti ylimääräiset vaatteensa pois. Kaupat saivat odottaa, kun harjoittelut alkoivat. Eli ensimmäisenä hänen pitäisi hypätä vastustajan pään ylä puolelle. Kanki naurahti, mutta silti tiesi että ei heti onnistuisi, joten tästä pitäisi vain saada asia sujumaan.
Dojon ovi kuitenkin pamahti auki ja Bun tuli selvästi kiihtyneenä paikalle.
''Kanki! Mitä olet mennyt tekemään?!''
Mies karjahti, mutta Kanki pysyi tyynenä ja keskeytti venyttelynsä.
''En tiedä, mistä puhut Bun. Olen lukenut kääröä ja ajatellut opetella Tsuisenin.''
Se oli kuin Kanki olisi heittänyt öljyä liekkeihin.
''Yakuza etsii sinua. Miksi vastustit?''
''Ai puhumme siitä. Ensimmäiseksi meillä ei ole rahaa, kuin juuri ja juuri ruokaamme isä hyvä.''
Bun huokasi syvään ja vajosi lattialle istumaan.
Poikahan oli oikeassa ja tämä ei ollut antanut yakuzalle kovinkaan pahaa selkäsaunaa yakuzalle vaikka olikin nöyryyttänyt toista pahasti. Bun ei silti tiennyt oliko tämä ollut niin hyvä asia.
''Sanoit siis opettelevasi Tsuisenia? En oikein usko että se sopii taistelu tyyliisi. Olet melkoisen passiivinen oikeasti ja käännät puollustuksesi hyökkäykseksi. Joten ehkä yksi miekka ei riitä tähän tarkoitukseen. Opettelet siis kahden wakizashin käyttämisen.''
Kanki oli myös istunut alas ja ottanut miekkansa vyöltään. Bunin sanoissa oli kyllä perää ja nuorukainen ei ollut ajatellutkaan kahden miekan käyttöä.
''Onko meillä kahta wakizashia?''
Kysymykseen Bun nyökkäsi hymyillen ja nousi seisomaan. Vanhus poistui takahuoneeseen ja palasi kahden miekan kanssa. Huotrat oli lakattu syvän sinisiksi ja Kanki otti ne vastaan kumartaen isälleen hieman. Poika asetti miekat vyölleen ja Bun sillä välin noussi Kankin miekan maasta. Kanki katseli väistimen kuvioita ja ihasteli taidokasta käsityötä. Poika vetäisi miekat esiin ja tutki teriä suurella mielenkiinnolla.
''Nämä ovat upeat Bun.''
Nuorukainen sanoi ja tunsi sydämmensä sykkeen kiihtyvän. Tämä siis tarkoitti harjoittelua isän kanssa. Bun oli jo omaksunut asentonsa ja Kanki rentoutui täysin. Kankin kasvoille ilmeni rauhallinen ilme ja se oli Bunille uusi asia. Kanki näki sen miehen ilmeestä, mutta poika ei antanut itselleen lupaa iloita. Bun hallitsi kaikki dojon aseet ja Kankin miekka ei ollut poikkeus. Isän tyyli oli täysin vastakohtana Kankin tyylille ja Bun otti ensimmäisen kevyen askeleen kohden Kankia. Bun hallitsi räjähtävät aloitukset ja Kanki veti rauhallisen sisäänvedon. Hän oli jo vanhuksen iskuetäisyydellä. Moni teki tämän virheen ja luuli että oli turvassa vielä. Kanki sen sijaan uskoi näkevänsä tämän. Vanhuksen jalat olivat lähekkäin ja kädet rentoina, mutta miekan asento oli Kankillekin uusi. Kanki laski henkensä ulos ja veti uudestaan kevyemmän sisäänvedon. Bun otti askeleen ja miekka lähti räjähtävään liikkeeseen. Kanki otti askeleen eteenpäin ja asetti miekkansa toista olkapäätään vasten. Isän miekka kalahti ja kimposi vaarattomasti Kankin pään ylitse samalla kun nuorukainen sulki etäisyyden iskien ponnen miehen kehoon. Kanki jatkoi matkaansa miehen ohi ja omaksui asentonsa jälleen. Bun näytti ylpeältä ja samalla epäuskoiselta, että Kanki oli tosiaan livahtanut hänen ohitseen ja vieläpä osunut häneen.
''Uskoisin että tämä oli tässä Kanki. Olen ylpeä kehityksestäsi ja nyt näen miten onnistuit puollustaa dojoa.''
Vanhus sanoi ja kumarsi Kankille. Nuorukainen oli hämillään ja laittoi miekkansa tuppeihinsa.
''Sanasi tekevät minulle kunniaa isä.''
Poika sanoi ja kumarsi myös. Se oli nyt selvää molemmille, että joko Kanki lähtisi tästä maasta maailmalle tai taistelisi ja kuolisi yakuzaa vastaan. Se oli ajan kysymys enää tässä vaiheessa.
''Sinun pitäisi pakata poika hyvä. Me pärjäämme täällä kyllä.''
''Kiitos isä. Älä anna Jalin tehdä, mitään typerää. Oppilas pääsee vielä hengestään.''
Kanki sanoi ja siirtyi huoneensa suuntaan. Kanki ei tiennyt, mihin tästä pitäisi oikein mennä ja ihmeekseen pojan rinnassa ei tuntunut surua vaan intoa lähteä tutkimaan maailmaa. Kumo olisi lähellä, mutta hän oli mielestään ollut tarpeeksi kauan näillä nurkilla. Mikä olisi vastakohta? Tai lähelle päästävä vaikka meriteitse? Kanki rassasi päätään vähän aikaa ja muisti nimen vihdoin. Iwakagure. Tai ainakin hän pääsisi, jonnekkin sinne lähimaille. Vuoria olisi mukava nähdä ja näin Kanki oli päättänyt, mihin matkustaisi. Ties vaikka oppisi uusia asioita ja saisi uusia ideoita. Kanki hymyili pakatessaan ja otti mukaansa vain välttämättömiä esineitä. Ilta oli jo kuitenkin myöhä niin hänen oli pakko odottaa seuraavaan aamuun. Nuorukainen päätti meditoida edellispäivien tapahtumia ja alkoi rentoutua lootus asennossa uudet miekkansa vierellään. Brunetti kävimielessään isän nopean tavan sulkea välimatkan ja miekan iskun, joka oli uskomatoman nopea. Kankia epäilytti, että isä oli vielä pidätellyt tekniikoissaan ja se vähän ärsytti poikaa. Toisaalta hän oli tehnyt vaikutuksen isäänsä, mikä oli myös hyvä asia. Kanki päätti kaatua niille sijoilleen ja nukkua aamuun, jolloin lähdön aika olisi käsillä.

Auringon säde osui pojan kasvoille ja heräsi siihen. Poika haukotteli ja venytteli. Tänään olisi lähdön aika ja Kanki pukeutui lämpimästi. Merenrannassa melko varmasti tuulisi ja poika laittoi vielä paksun matkaviitan yllensä. Kanki katseli näitä taloja kadun varrella ja veti hupun päähänsä. Kaduilla ei ollut monia liikkeellä tähän aikaan aamusta ja Kanki hiveli wakizashiensa kahvoja. Ilma tuntui hieman kirpeältä ja taivaalta tippui hiljakseen lunta talojen katolta. Kanki huokasi syvään ajatellessaan, että pian jättäisi nämä tutut kadut taakseen. Onneksi satamaan olisi matkaa ja Kanki sai aikaa muistella, mitä kaikkea nyt oli tullut tehtyä tässä kylässä. Pian poika haistoi ilmassa suolaa ja katseli horisontissa siintävää aavaa ulappaa. Poika haukotteli ja alkoi kysellä kapteeneilta kuka olisi menossa Iwan nurkille. Kyseltyään puoli päivää poika pääsi laivalle ruokapalkalla, kunnes he olisivat Iwan lähistöllä. Kanki tyytyi siihen, mitä sai ja totesi että oli päässyt aikamoiseen jollaan töihin. Kapteeni oli kyllä melkoisen mukavan oloinen mies ja hän oli määrännyt toisen nuoren pojan opettamaan Kankille tulevia askareitaan. Poika kyllä tyytyi perunoiden kuorimiseen kokin alaisuudessa ja muutenkin ruuan laittamisen apuna. Kapteeni oli selvästi tyytyväinen Kankin apuun ja hyvissä olosuhteissa lähtö tapahtui. Kanki istutettiin penkille ja vaasillinen pernoita nostettiin pojan viereen. Nuorukainen kävi valittamatta töihin ja ehtisi miettiä syntyjä syviä. Kokki jutteli nuorukaisen kanssa mukavia ja poika vastaili parhaansa mukaan miehelle.

Palaa sivulle “Roudan maa”